Mennäänkö teillä lasten ehdoilla?
Vai kenties aikuisten ehdoilla?
Meillä lapset harrastavat ja aikuiset eivät. Haluaisin oman liikuntaharrastuksen, mutta se tuntuu mahdottomalta sovittaa meidän arkeen. Sekin tuntuisi ihan hölmöltä, että lapset olisivat jossain kuntokeskuksen parkissa vain siksi, että äiti haluaa siellä käydä.
Millainen olisi hyvä tasapaino?
Kommentit (12)
Eli siis se että perheessä on lapsia.
vaihtoehtoina työpaikan jumppa, uiminen lapsen uimakoulun aikana, talvella hiihto, kesällä golf. Liikuntaa saa myös pyöräilystä autoilun sijaan, joskus käyn pyörällä töissä (yhteen suuntaan 15 km), lenkille yritän joskus saada itseni.
Minä päätän, mitä lapset harrastaa. Ja tietenkin meillä on myös äidillä ja isällä jotain omaa. Lapset eivät pyöritä tätä perhettä.
, mutta rajansa kaikella. Mielestäni lapsella ei tarvitse olla niin paljon harrastuksia että se vie ajan kaikelta muulta. Meillä lapsi harrastaa 2krt/vk ja riittää mielestäni erittäin hyvin :)
Eli jätttää nyt sisäelinten kunnon paskaksi vaan koska tuntuu tyhmältä jättää lapset parkkiin?
Tällä hetkellä lasten ehdoilla.
Meillä kaksi isompaa ovat harrastaneet lajejansa n. 3-vuotiaasta, ensin kerran viikossa, jolloin se ei kuormittanut juuri ollenkaan.
Nyt pieninä koululaisina ovat kilparyhmissä, eli harjoituksia on useamman kerran viikossa, mutta ovat vielä pieniä kulkemaan harjoituksiin itse. Jo ensi vuonna tilanne on vanhemman osalta toinen kun osaa varmasti mennä bussilla.
Tämä vuosi on siis menty tällä osa-alueella lasten ehdoilla, koska ei olla itsekkäästi haluttu katkaista hyvin alkaneita harrastuksia (lajit joihin on sitten isompana turha haikailla).
Liikun silti 4-5 kertaa viikossa, käyn harkkojen aikana lenkillä juoksemassa tai kävelemässä ja uimassa.
Mutta siis kokonaisuutena me aikuiset päätämme miten perheemme elämä menee, olemmehan toksi päättäneet myös tsempata tässä vaiheessa noiden harrastusten eteen. Toisaalta jos jompi kumpi haluaisi harrastuksen lopettaa, olisi se lapsen itsensä päätettävissä (jollei nyt perustuisi johonkin "tänään oli tylsää, lopetan" hetken mielijohteeseen).
Minusta oli ihan helppoa vielä käydä jumpassa ja saada lapset hoitoon (vaikka sinne lapsiparkkiin) 1-2 krt viikossa silloin, kun lapsia oli kaksi ja he olivat molemmat alle kouluikäisiä. Nyt nämä kaksi ovat koululaisia ja perheessä on kolme alle kouluikäistä. Jotenkin se tuntuu nyt ihan mahdottomalta tehdä samoin kuin tuolloin.
ap
mennään aina lasten ehdoilla, varsinkin kun ovat pieniä. Et voi lempata lastasi vaan jonnekin komeroon, koska päätätkin lähteä viihteelle, zumbaan, aerobiciin, lenkille, shoppailemaan, laskettelemaan, uimahalliin, jääkiekko-otteluun tai huitsin nevadaan.
Miksi ei mies/kumppani voi katsoa lapsia niinä iltoia kun perheen äiti menee harrastamaan?
ja lasten jalkapalloharkkojen aikana menen salille myös, eli 2 krt viikossa. Meiläl ei lapsille hommata hirveää määrää harrastuksia ja sitten ihmetellä kuin aika ei riitä muuhun. alakoululaisille riittää meillä 1 harrastus, sitten kun itse pääsevät harrastuksiinsa niin voivat ottaa jotain lisäksi. En halua myöskään että lapset koulun jälkeen vain harrastavat, läksyille, kavereille ja perheen yhdessäololle pitää myös olla aikaa ja levolle.
Koska minä halusin heidät maailmaan, he eivät välttämättä minua äidikseen. Turha nyt napista, että sain huonon elämän ja joudun ottamaan muita huomioon: minä tämän valinnan tein.
ja ostin kotiin kuntopyörän, katson televisiota vain sitä ajaen.