Kasvien keräämisestä, kuivattamisesta ja tunnistamisesta kyssäri:

Eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Kasvit pyritään irroittamaan maasta juurineen ja mielellään kukintavaiheessa. Juuret voi huuhdella puhtaaksi mullasta hanan alla. Sitten vaan kasvi esim. sanomalehtiarkin väliin ja tasaiselle alustalle muutaman painavan kirjan alle. Tai sitten jos hifistelemään alkaa niin monissa kirjakaupoissa myydään ihan sellaisia pieniä A4-koon kasviprässejä, joissa ruuvikiristys. Prässäys kuivassa tilassa, kasvista riippuen n. viikon ajan. Paksuvartiset ja kovin mehukkaat kasvit ovat vaikeimpia kuivattaa. Useimmissa kasveissa värit säilyvät hyvinä ilman mitään lisäaineita mutta esim. kissankellossa sininen väri tuppaa katoamaan. Sitten vaan kiinnitys esim. pahvilehdelle, joko teipillä tai langalla solmien. Tunnistus kasvikirjan avulla helpointa tuoreesta kasvista. Ja kannattaakin pyrkiä tunnistamaan ennen poimimista ettei tule rauhoitettuja kasveja poimittua. Niitä saa kerätä vain oikeat kasvitieteilijät.

kasvit koulun ohjeen mukaan, ei tarvita juuria. Muuten kutakuinkin kuin tuo biologi neuvoi. Ja tärkeä juttu on se kasvupaikka eli ojanpiennar, matsä tms.

t. viimevuotisen kasviskerääjän äiti. Monet "helpot" kasvit kukkivat just parhaillaan (kielo, valkovuokko, metsäorvokit, metsätähti, ketunleipä) joten kannattaa pistää lapset hommiin mahd. pian. Mun teini missasi laiskuutensa takia nuo kaikki :-/

kasvien kerääminen on kivaa puuhaa. Kun alkaa katsella kasveja sillä silmällä huomaa miten paljon erilaisia oikeasti onkaan ihan kotipihallakin ja miten eri ympäristöissä on ihan omanlaisensa kasvillisuus. Kasvivihkoon pitäisi aina kirjata mistä kasvi on kerätty esim. paikkakunta ja pieni kuvaus millaisella paikalla kasvoi ja keräyspäivämäärä. Voi kerätä saman kasvin myös erivaiheissa esim. nupullaan, kukkivana ja siemenkotineen.

mutta niitä täytyy välillä availla, ja luettelon antaa kuivua, ettei homehdu. Ja jos ei oo mikään koulutehtävä, niin en keräis juurineen. Helpompaa ja siistimpää, eikä tule vahingossa tuhottua jotain juuri siinä paikassa harvinaista kasvia.

terv. puutarhuri

ja sanoisin että: aika monista kasveista ei kannata kerätä juuria, sillä vähenevät ne kasvit siitä, vaikkeivät rauhoitettuja olisikaan.



Kuivauksessa kannattaa olla useampia sanomalehtipapereita ja niitä kannattaa vaihtaa päivän-parin välein, muuten kuivatuksessa saattaa tulla värivaurioita. Oikeasti kasveja ei mypöskään saa mahtumaan a4-kokoon, mutta toisaalta se on kasvion säilytyksen kannata käytännöllisin koko. Se vaan vaatii kasvien taittelua aika paljon.



Itse huomasin akvarellipaperin parhaaksi alustaksi kiinnittää kuivatut kasvit. Kaupassa myydään myös valmiita kasvioaihioita, joissa siis lehdet ja kannet valmiin, sen kuin liimaat kasvit ja nimilaput, mutta ne on aika kalliita ja me ainakin pääsyttiin siistäydentämään sitä noilla akvarelliipapereilla. Se on sopivan paksua ja jäykkää paperia ja happovapaata ja niin edelleen. Mitään pahvia ei kuitenkaan kannata käyttää, tulee turhan tuhti kansio.



Kiinnittämiseen ei kannata käyttää teippiä, sillä se helposti repii kasvit. Rakennustarvikekaupasta saa ikkunapaperia, josta voi leikata sopivia liuskoja. Ikkunapaperi on muoviteippiä hauraampaa ja rasituksessa silloin repeää ikkunapeperi, ei kasvi, kun taas teipin kanssa repeää se kasvi.



Kouluun ne paperille liimatut kasvit nimilappuineen piti myös laittaa muovitaskuihin. Tämä helpottaa käsittelyä (ei varise) mutta oikeasti se haittaa säilyvyyttä. Toisaalta ne säilyvät kyllä muovissakin sen aikaa kun keskimäärin huvittaa niitä silytellä. Tuskin te mitään museoitavaa kokoelmaa olette keräämässä...

Mun vanhempani keräsivät niitä kansakoulussa (ovat molemmat yli 60-vuotiaita) mutta en minä ole mitään ikinä keräillyt.

kuuluu uuteen opetussuunnitelmaan.



hyvä nettiosoite tunnistamisavuksi on esim. luontoportti.com

kuivaamaan ihan vaan kukkia ja lehtia. Niista voi sommitella kortteja ja tauluja.