Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mä aina lupaan... oon liian kiltti!!! =0/
01.06.2010 |
Sukulaisilla on juhlat ja taas mä lupasin auttaa enemmän kuin mulla oikeesti riittää aikaa ja viitseliäisyyttä.. Helppo nakki oon, ku en henno kieltäytyä kun pyydetään.
Ensinnä leivon juhliin - taas.. Kuskaan leipomukset mukanamme. Sitten lupasin lainata meidän kahvikupit, pullalautaset, tarjoilulautaset, hopealusikat, kakkuottimet, mehukannut, maljakot.... kaikki lähtee taas, kun mulla on ja kellään muulla ei oo (miksei muuten ole, kun muilla on useammin juhlia kuin meillä??). JA mä tietenkin pakkaan ne ihan itse niin etteivät säry JA kuskaan juhlapaikalle...
tuo viimeinen meni jo itseltäkin överiksi, ja manasin tyhmää itseäni, että kai ne nyt olis voinu hakee ne astiat itse, mutta ei... Huomaan sanovani: "No voinhan mä ajaa ne tässä vaikka huomisaamuna..."
Matkaa on 70km suuntaansa...
Niin ja mulla on 1-vuotias kotona, koululainen ja eskarilainen lisäksi..
Damn! Sanokaa, että hyvä karma paikkaa tulevissa elämissä sen, mitä teen muiden eteen nyt. Pliide??
Kommentit (6)
jos joku kaipaa astioitasi, niin hakekoot itse!
Sua käytetään hyväksi!
Häikäilemättömitä "ystäviä" sulla!
Todella törkeitä ihmisiä! EN IKINÄ kehtaisi tehdä tuollaista!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleehan auttamisesta oikeasti hyvä mieli, mutta rajansa kaikella. Pikkuhiljaa huomaat, että kun itse apua tarvitsisit, niin sitä ei sitten saakkaan. ja oma auttaminen alkaa tympiä.
ei kukaan tarjoudu auttamaan. Mutta sitä on kaiketi sattunut vasta niin muutaman kerran, ettei kirvellä tarpeeksi. =0)
ryhtyis pakkaamaan vaaseja...
ap
ihan samanlainen. Aina lainaamassa kaikkea ja todella viemässäkin niitä lainapaikkaan. Juhlissa olin lähes töissä. Osittain tein sen vilpittömästi halusta auttaa. Kun sitten itse tarvitsin oikeasti apua (mies sairastui vakavasti) ei sitä herunutkaan juuri lainkaan. Aina kun pyysin lastenhoitoa, että pääsisin miehen luokse sairaalaan ilman lapsia oli juuri jumppaan meno tms mielestäni vähäpätöistä. Opin sanomaan ei, kun huomasin ettei vastavuoroisuutta ole lainkaan!!!
Nyt soitat juhlien järjestäjälle, että et pystykään tuomaan astioita.Että jos todella tarvitsee ne, sopii tulla hakemaan. Keksi joku valkoinen valhe, jos et (vielä) tohdi ihan vaan sanoa. Opettelet sanomaan ei. Ja tietenkin oletat, että astiat palautetaan sinulle puhtaina!! Varmista vielä heidän hakiessaan astioita, että soittavat ennen kuin palauttavat että olet varmasti kotona!
soitit ja käskit tulla itse hakemaan astiat?
Miksi sua pitäisi tarjoutua jonkun auttamaan?
Ethän sinäkään tarjoutunut auttamaan, vaan pyydettiin.
Pyydä itse jatkossa jotain avuksi. Niin se näköjään toimii teillä. Ei muutkaan tarjoudu kuten et sinäkään.
Alue: Aihe vapaa
Olen joskus ollut samanlainen. Sitten jossain vaiheessa opin sanomaan ei. Nykyään käytän sitä turhankin paljon. Kun joku vähänkin pyytää, niin vastaus on miettimättä ei. hetken asiaa pohdittuani, saatan suostuakkin pyydettyyn asiaan. Kaikki on jo niin tottuneet varmaan, että sinulta on helppo pyytää ja luulevat vielä että teet sen mielelläsi. Tuleehan auttamisesta oikeasti hyvä mieli, mutta rajansa kaikella. Pikkuhiljaa huomaat, että kun itse apua tarvitsisit, niin sitä ei sitten saakkaan. ja oma auttaminen alkaa tympiä.