Onko 39 vuotias jo liian vanha harkitsemaan kolmatta lasta ?

in 32-vuotiaana, toisen nyt 35-vuotiaana.

Minä täytin jokin aika sitten 39 v. ja odottelen juuri kolmattani. Ihan harkittu juttu ja raskaus on mennyt hyvin, hyvältä ja sopivalta tuntuu. Eli jos elämä on sillä mallilla, että vauva tuntuu sopivalta niin siitä vaan!



Ylipäänsä aika ärsyttävää tämä " mikä on sopiva ikä" -keskustelu.... jollekin sopii aikaisemmin, jollekin toiselle myöhemmin, joku tulee raskaaksi vahingossa, jotkut yrittävät pitkään ja hartaasti. Toisille se oikea puolisko osuu kohdalle vasta kypsällä iällä. Sinulle 25 v. sanoisin, ettei tuokaan ole kaikille sopiva ikä: serkkuni ja hänen vaimokkeensa hankkivat lapsen tuon ikäisinä ja tyttö on varmaan vanhemmilleen kyllä rakas, mutta suurimman osan nyt 4v:n hoitovastuusta joutuvat ottamaan isovanhemmat kun äiti ja isä ovat kiireisinä luomassa uraansa. Näin iäkkäämmän äidin silmissä minusta he menettävät hirveän paljon, mutta ehkä hankkivat lisää lapsia myöhemmin " paremmalla ajalla" .

Mulla on kaksi 39-v ystävää, jotka toivovat ENSIMMÄISTÄÄN nyt.

Minäkin haaveilen vielä vauvasta, ikää nyt 38 ja tenavia ennestään 4.

Monet saavat ensimmäisensä meidän ikäisenä, joten en tajua miten me nyt oltaisiin poikkeuksellisen vanhoja äideiksi? Geena Davis sai esikoisensa 45-vuotiaana ja nyt on lisää tulossa, Hannele Pokka ym. poliitikot ovat myös lisääntyneet vasta kypsemmällä iällä.

Onneksi isovanhempani eivät aikoinaan asiaa miettineet, vaan toinen pyöräytti viidentensä ja kuudentensa 39 vuotiaana (ja vielä 43 vuotiaana sitten seitsemännen) ja toinen viidentensä 44 vuotiaana. Tämän jälkimmäisen isoäitini äiti oli muuten isoäitini syntyessä 45-vuotias. Jos he olisivat alkaneet iän vuoksi lapsia välttelemään, niin eipä minuakaan täällä olisi, vaikka oma äitini olikin vasta 32-vuotias minun syntyessäni.

Itse, kun kerran kysyin, tuomittiin 35-vuotiaskin liian vanhaksi.

Minä kehoitan harkitsemaan asiaa myös mahdollisen tulevan lapsen kannalta. Biologisesti lapsen hankkiminen voi olla mahdollista, mutta ei se siltikään tarkoita, että niitä lapsia pitää hankkia. En halua mitenkään loukata, mutta mielestäni lähes 4-kymppiset vanhemmat ovat itsekkäitä ryhtyessään uuden lapsen hankintaan.

Kaikella on aikansa, jopa lasten teolla ja 39-vuotias on todellakin jo liian vanha!

Ei varmasti ole liian vanha!! Vaikka äitini sai pikku veljeni ollessaan 30v. pidettiin häntä ihan ikäloppuna. Että vielä vanhalla iällä kävi vahinko. No tuosta on aikaa nyt 20 vuotta ja ajat on muuttuneet. Ei ollut vahinko lapsi veljenikään ja muistan äitini ollaan paljon " kiltimpi" veli pojalleni kuin aikoineen minulle. Eli vaikka olin vasta 10 vuotias muistan hyvin miten erilaisesti äitini hoiti äöitiyttään kun kymmenevuotta oli välissä mennyt. Toki suhtautuminen myös meihin muihin lapsiin muuttui samoihin aikoihin. Äiti jaksoi paljon paremmin, ei suuttunut yhtä helposti ja pinna kesti meitä lapsia paremmin kuin aiemmin. Muistankin elävästi miettineeni, että mahtoiko ne siellä sairaalassa pitää jonkun lastenhoito/kasvatus koulun;o)). kaikkea sitä kymmen vuotiaan päässä liikkuu;o).



Mutta kyllä se on niin että ikä antaa tiettyä kypsyyttä ja kärsivällisyyttä siihen lapsen kasvatukseen. Enkä tarkoita, että nuori äiti olisi huonompi. Kummallakin on puolensa ja varmasti poikkeustapauksiakin löytyy molemmista. Mutta turha on väittää, että 39 vuotias olisi liian vanha. Aikuiseksi ehtii varmasti lapsensa kasvattaa. Tai siis vanhuuteen ei varmasti ennen sitä kuole, jos sitä ajatellaan:o).

nelikymppinen on vanha jne. Mutta oma suhtautuminen muuttuu kun ikää tulee itsellekin lisää. Aika moni näistä nuorista vouhottajista " 40 v. on liian vanha" ovat kuitenkin aikanaan iltatähteä puuhaamassa kenties uuden puolison kanssa. Ikä tuo kummasti lisää näkemystä!

Ennen vanhaan mummot olivat nutturapäisiä jo kuusikymppisinä, nykyään nutturapäitä löytyy tuskin edes vanhainkodista. Ihmisten elinikä on noussut ja vanhuuskin siirtynyt vähän kauemmaksi. Naisten odotettavissa oleva elinikä jo jotain 80 vuotta. Jos hankkii lapsen 40-vuotiaana, niin hyvin ennättää nähdä vielä liudan lapsenlapsiakin.

Ja jos hankkii lapsensa vasta kypsemmällä iällä niin eipä tarvi jälkikasvun sitten olla tekemisissä niin kauan vanhempiensa/appivanhempiensa kanssa ;)



terv. nimimerkki 20 vuotta piikittelevää anoppia on riittävästi

Äitini oli vanha; synnytti 38-40- ja 42-vuotiaana. Nyt hän on kuollut ja lapsellani on vain yksi mummu. Mutta äitini oli maailman paras äiti ja hän rakasti meitä lapsia yli kaiken. Mä olen 35v yhden lapsen äiti 8kk, toivon vielä toista lasta...

" Saatiinhan tänne näitä ilkeitäkin kommentteja;o)...."





Siinä, että tässä asiassa jotkut on eri mieltä, ei minun tietääkseni ole mitään ilkeätä. Yllä olevat kieltävät kommentit oli ainakin minun mielestäni varsin asiallisesti kirjoitettu.



Minä olen myös sitä mieltä, että 39v. on turhan vanha hankkimaan lisää lapsia. Kyllä, se mitä todennäköisimmin on biologisesti vielä mahdollista. Ja kyllä, sen ikäiset jaksavat ehkä vielä kasvattaakin sen yhden. Ja kyllä elämänkokemustakin on enemmän kuin parikymppisellä. Mutta miksi siis ei..... minä olen kokenut todella tärkeäksi omat isovanhempani, sen, että he vielä tänäkin päivänä ovat varsin hyvässä kunnossa. Olen myös tyytyväinen siitä, että omat vanhempani ovat suht nuoria ja hyvässä kunnossa. Mieheni on vähän päältä kolmekymppinen ja hänen isänsä reilu kuusikymppinen ja minusta on raskasta seurata, kuinka miheni joutuu jo tuon ikäisenä miettimän isänsä mahdollista kuolemaa. Miehen isä on siis edelleen ihan hyvävointinen, mutta sairastanut jo yhden infarktin, eikä jaksaminen ole enää niin hyvä.

Eli mielestäni lapsi ansaitsee elävät vanhemmat vielä päälle kolmikymppisenäkin. Toki esim. onnettomuuksia sattuu ja voihan sitä lapset jäädä ilman vanhempia jo ennen kouluikää, mutta.....

Tästä asiasta on kaksi mielipidettä ja tämä nyt on minun, jokainenhan tekee kuitenkin niin kun parhaaksi näkee, lapsen parasta ajatellen.

Siinä on mielestäni tarpeeksi syytä, että on huomattavasti suurempi riski saada vammainen lapsi.

Oletko sitä mieltä, että miehesi kärsii asiasta niin paljon, että olisi parempi jos hän ei olisi syntynytkään?

Vierailija:

. Mieheni on vähän päältä kolmekymppinen ja hänen isänsä reilu kuusikymppinen ja minusta on raskasta seurata, kuinka miheni joutuu jo tuon ikäisenä miettimän isänsä mahdollista kuolemaa. Miehen isä on siis edelleen ihan hyvävointinen, mutta sairastanut jo yhden infarktin, eikä jaksaminen ole enää niin hyvä.

Eli mielestäni lapsi ansaitsee elävät vanhemmat vielä päälle kolmikymppisenäkin. Toki esim. onnettomuuksia sattuu ja voihan sitä lapset jäädä ilman vanhempia jo ennen kouluikää, mutta.....

Tästä asiasta on kaksi mielipidettä ja tämä nyt on minun, jokainenhan tekee kuitenkin niin kun parhaaksi näkee, lapsen parasta ajatellen.

Mä olen päättänyt että yli 30-vuotiaana en enä yhtään lasta tee. Nyt olen 27 ja lapsia kolme.

Elämästähän ei koskaan tiedä, siis että koska kuolee. Tietenkin kuolemanriski kasvaa iän myötä. Kuitenkin keskiverto suomalainen mies elää 73-vuotiaaksi ja nainen hieman yli 80-vuotiaaksi.



Mun mummu sai mun äidin 42-vuotiaana. Äiti täyttää ensi viikolla 60 vuotta ja mummu on vähän vajaa 102. Mummu asustelee yksin omakotitalossa. Mun vanhemmat käy tekemässä lumityöt, mutta muut hommat mummu hoitelee itse. Pappa kuoli 5 vuotta sitten 98-vuotiaana.



Isä mulla on 58-vuotias. Hänen menetti isänsä rippikouluikäisenä, kun isä oli 34-vuotias. Äiti häneltä kuoli 37-vuotiaana, kun isä oli armeijassa.



Että ei se aina auta, että tekee lapset nuorena.

Kukaan ei varmaan halua tulla äidiksi murrosikäisenä, mutta onko eri asia haluta äidiksi keski-ikäisenä? On. Toki riski saada vammainen lapsi on paljon isompi, mutta jos niitä pelkää niin voihan käydä seulonnoissa. Jokainen tietää itse milloin on liian vanha äidiksi, minä en vielä ole - ikää 38 vuotta ja mielestäni minulla on aikaa vielä noin kolme vuotta saada vauva.