Lue keskustelun säännöt.
Mä havahduin eilen siihen, että olen suurimman osan ajasta äkäinen ja kiukkuinen
31.05.2010 |
ja stressaantunut ja kierrän vaan kotonamme huutamassa ja räpättämässä vuoroin jokaiselle. Olen huushollin ainut nainen, ja mies ei tee muuta kuin makaa sohvalla tai pelaa tai katsoo telkkaria (vaikka olen kaikkeni yrittänyt saadakseni miehen osallistumaan), ja pojat sotkevat, pienemmältä sen nyt vielä "ymmärtää" mutta isompi on jo koululainen joten jotain hänenkin pitäisi jo tehdä. Ei vaan tee, tai jos tekee, on sellaista hidastelua ja vitkuttelua, etten ole moista etanaa ennen nähnytkään! Lisäksi mun pitää vahtia ihan koko ajan vieressä, että jotain tapahtuu ja asia viedään loppuun saakka!
Sitten mua hermostuttaa ainainen sotku ja epäjärjestys ja että mies tekee vaan omiaan osallistumatta (no okei, pienimpää se hoitaa, vaihtaa vaippaa ja syöttää iltapuuroja toisinaan, mutta siihenkin joudun painostamaan, oma-aloitteisuutta ei ole)
En olisi ikinä uskonut, että musta tulee tällainen nalkuttava akka, jota huushollaaminen hermostuttaa ja odotan vaan malttamattomana sitä aikaa, että lapset muuttaisivat pois kotoa... tai ainakin olisivat paljon vanhempia, eli olisi toivoa ettei ole leluja levällään joka paikassa jne..
NIIN ja mikään perfektionisti en ole, mutta toivoton sotku ja tämä loputon sarka kotitöiden osalta kyllä hermostuttaa, joka päivä.
Kommentit (28)
Siihen pitää vain tottua että jos on pieniä lapsia, on aina sotkua jos on paljon tavaraa eikä hirveen iso kartano. Miehelle voi yrittää selittää asiaa että osallistuisi enemmän, mutta jos ei auta ei voi mitään, joko meet lakkoon tai tyydyt marttyyrin osaan.
Toiseksi: lopeta pillerien tms. hormonien syönti, ne tekee naisesta hermoheikon räyhääjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni sotkuisuus on ihan eri juttu kuin meillä oleva kaaos, uskon että ap:lla sama juttu. Suomi täyttyy tyytymättömistä naisista kun ukot vaan makaavat sohvalla.
Ja tuohon hormoniheittoon; ihankuin miehestä olisi ehkäisystä huolehtimaan! Ne tapaukset jotka eivät halunneet käyttää kumia, syyttivät sitten naista kun tämä raskautui (nainen oli tehnyt selväksi ettei syö pillereitä).
varhaisteinin vitkuttelu kuulostaa normaalilta.
Olitko itse pentuna erilainen?
Jos sinä siivoat niin miten kämppä voi olla sotkunen?
Toi ongelma ratkeaa sillä että sinä tulet pois tietokoneelta, mies pois myös ja osallistutte niitten lapsien kanssa muutenkin kuin vaan että hoidatte niitä.
Minkähänlaisen kuvan teidän lapset saa perhe-elämästä? Onko tyytyväisiä?
Elätte sonnassa, ettekä osallistu lapsien elämään, odotat että ne jo muuttaa pois.
Toistatko kenties samaa kuin mitä sun omassa lapsuudenkodissa oli vai elätkö paremmin? Vai ryvetkö itsekkyydessä etkä välitä puuhata lapsien kanssa?
Tekemisen jakamista voi opetella niin että kysyt ukolta: laitatko pyykin koneeseen vai vietkö edelliset kuivumaan?
Helvettiäkö sillä oma-aloitteellisuudella on niinkään väliö. Jos ukkoa ei häiritse sukka lattialla niin anna olla, mutta onhan se hyvä jos se sen nostaa eikä kaikki jää sinun siivottavaksi! ;)
Nalkuttaminen tai huutaminen ei auta. Asiasta pitää puhua ja sopia miten toimitaan, sitten voi valjastaa lapset samaan.
Juuri nyt teillä on menossa hälläväliä-asenne. Ja lopputulos vai että sinä siivoat kaikkien jäljet?
Vai sinä siivoat vasta kaikkien jäljet kun sua joskus kiinnostaa siivota?
Joka päivä pitää siivota. Koska joka päivä tulee sotkua: iholta karisee kuollutta solukkoa, ulkoa tulee pölyä ja hiekkaa.
Hiuksia irtoaa kaikilta päivittäin.
Sitten läikkyy kahvia, leivästä murusia.
Ei siivoaminen ole mikään kamala asia! Teillä on vaan kamala asenne!
Käy kaupan pesuaineosastolla, osta uusia pesuaineita, välineitä ja siivoatte!
Miettikää uusia säilytyslokeroita, kaappeja, hyllyjä, purkkeja..
Heitätte risaa tavaraa pois, viette pieniä/käyttämättömiä vaatteita kierrätykseen.
Ukko kantaa matot tamppaukseen ja pesuun, lapset pääsee uimaan kun matot kuivaa.
Pesette lattiat- ja siivoatte hyllyt.
Hommatkaa lapsillekin uusia säilytyspaikkoja. Näin saatte tilaa ja tavarat mahtuu paikalleen ja pois silmistä.
Vähän milikuvitusta!
Ensin sää päätät tän itse, myyt idean miehelle ja teette yhdessä.
Ja sitten alatte tekemään yhdessä asioita: aikuiset enempi pelejä lapsienne kanssa.
Tollanen riehuminen kertoo minusta vaan siitä että ette tee asioita yhdessä. Komentelet lapsia ja se tulee vaan siitä että te ette ole yhdessä. Ne keksii kaikkea itsekseen kyllä, mutta ei rakentavaa ja sitten sinä meinaat että lapsesi olisi siivoojia; koska teitä vanhempia ei kiinnosta siivota?
Meillä pienenäkin muksut tykkää kun siivotaan YHDESSÄ: rätti käteen tai imuri.
Tai lapset auttaa siivoamaan pöytää, kattamaan astioita. Tai auttaa ruuanlaitossa.
KIITOSTA JA KEHUJA!!
Muistoksi jää räyhäävä kireä akka, joka piti tärkeimpänä naputtaa joka hemmetin asiasta, kuin olla joskus vaan iloinen, välillä vaikka rehdisti laiska!
Minusta on hyvä osata välillä myös olla vaan ja antaa toistenkin olla vaan, kotonaan, kodin kun olisi hyvä olla se rentoutumispaikka tässä maailmassa, tai ainakin meillä se on sitä. Ja on meillä kyllä ihan siistiä lähes aina, mutta onko ne tavoitteet oltava niin älyttömän korkealla, vain puhdas täydellisyys kelpaa? Ei ihme jos hermot menee, koska eihän täydellinen siivo säily kuin ehkä minuutin. Ja kierre on valmis.
On se sun miehesikin koti, joten onko sun tapasi olla ja toimia se ainoa oikea maailmassa?
Miehellä on varmaan ihan sama vaikka miljoona lasinsirua ja naulaa lojuisi lattialla. Ap varmaan äitinä näkee asian hieman toisin. Meillä on mieheni kanssa tämäntyyppisiä näkymyseroja harva sen päivä, ja minä kyllä jyrään mielipiteilläni koska otan huomioon niissä muutkin perheenjäsenet kuin vain miehen.
Niin kauan kun mies ei kykene ottamaan muita huomioon, hänen mielipiteellään ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensinnäkin, en käytä hormonaalista ehkäisyä.
Toisekseen, kuten jo aluksi sanoin, en ole perfektionisti. Ja meillä SAA myös laiskotella, mutta pointti onkin se, että kun esimerkiksi mies ei muuta teekään, kuin laiskottelee! (pl. vaipanvaihdot kuten sanoin avauksessani)
Ja kyllähän mä miehelle sanon, hyvin usein, että nyt pitää imuroida ja laittaa pyykit peseytymään, kumman teet? Tuloksena mies sanoo heittää sohvalta "en kumpaakaan". Sitten kysyn uudelleen, taas sama vastaus. Jolloin totean että minä en odottele hänen vastaustaan, alan pyykkäämään, odotan että sinä imuroit iltaan mennessä. Ja lopputulos: pyykit pesty, mutta kämppä imuroimatta...
Ja siis mä siivoan, joka hemmetin päivä. Tässäkin välissä (kun kirjoitin avauksen ja tulin nyt takaisin) kävin mm. ripustamassa edelliset pyykit narulle, laitoin uuden satsin peseytymään, hinkkasin syöttötuolin puhtaaksi, pyyhin pöydän ja tasot, petasin pedit. Sillä aikaa jo lisää sotkua ja edellisetkin odottamassa... lapsi on levittänyt palapelit olkkariin, esikoisen likaiset vaatteet huoneensa lattialla (käskin aamulla viemään ne pyykkiin ennen kouluunlähtöä, ei totellut), pyykkikasa on edelleen järjetön (lähes jokapäiväisestä pyykkäyksestä huolimatta), pölyä on jokapaikassa (juuri toissapäivänä imuroin, ja eteinen taas täynnä hiekkaa, täällä ei näköjään muut pyyhi jalkojaan ulkoa tulon jälkeen kuin minä!) jne jne.
Ja PITÄISI normaalin siivouksen LISÄKSI vielä ehtiä tehdä vaikka mitä: järjestellä kaapit, siivouskomero, varasto, pestä kylpyhuone ja sauna, pikkuremonttiakin pitäisi tehdä, silittämistä odottavia vaatteita ja liinoja yms. on kasa, lisäksi olen lajitellut vanhoja vaatteita ja tavaroita kirppikselle vietäväksi monta kassillista, jotka odottavat että joskus ehtisi.. huoh. Loputon työsarka, ja 95% minun harteillani, STRESSAA!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos on joku siivoukseen liittyvä juttu, joka nyt olisi lähes pakko hoitaa, nainenko on kontrollifriikki jos sitä vaatii??
kontrollifriikiksi.
Tai jos se on sitä, ettei hyväksy sitä että kaikki vaan makaavat perse homeessa sohvalla kaiken vapaa-aikansa, välittämättä siitä että puhtaat vaatteet loppuvat kaapista, astiat ovat kaikki likaisena keittiön tasoilla, eikä imuria ole käytetty kahteen kuukauteen, niin sitten kai olen :D
Odottaisin vaan, että mies hieman osallistuisi kotitöihin, tekisi vaikka kaksi kotityötä päivässä (esimerkiksi pyykkien viikkauksen kaappiin ja tyhjentäisi astianpesukoneen), ja että esikoinen veisi likavaatteensa pyykkikoriin ja siivoaisi huoneensa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
milloin minusta tuli katkera, passiivis-agressiivinen perheen äiti, joka hoitaa, pyykkaa, kokkaa ja järjestää unohtaen oman itsensä.
Mies on mato, lapset vielä pieniä ja älyttömiä.
jos sun miehesi onkin noin... höpsö... niin kaikilla ei niin ole. Mulla on ainakin, onneksi, oikein älykäs yksilö elämässäni. :)
Oikeasti hei aika _mustavalkoisesti_ vedit yhtäläisyydet lattialla lojuvan sukan ja lasinsirujen välille! Että jos joku jättää sukat lattialle onkin sitten ihan edesvastuuton muka tärkeissäkin asioissa? Tämä on taas lyömätöntä av-logiikkaa :D
Se, että jättää sukat lattialle tai pöydästä murut pyyhkimättä on kuules vähän eri asia kuin jättää vaaralliset lasinsirut lattialle, tai naulat. Ensiksi mainitut eivät ole kenellekään vaaraksi, harmittaa ehkä vaan kireää perfektionistia, mutta tottakai normaaliälyinen mieskin siivoa jotkut lasinsirut heti, jos sellaisia lattialle päätyy!
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se perheen pyörittäminen ja vastuunkanto yksin on. Miehesi ei piittaa sinun sanomisistasi enää mitään, ja kyllä lapset oppivat saman asenteen "äiti vähän räpättää, ei tarvi välittää". Asenteen muutosta peliin, ja koska miehesi asennetta et voi muuttaa, muuta omasi.
En tainnut ihan täysin ymmärtää...? Meinaatko, että minunkin pitäisi heittäytyä samanlaiseksi kuin mies, vai vaan tehdä kaikki mukisematta?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on otettava sellainen linja, että et kertakaikkiaan hyväksy kotiorjana olemista. Laiskuudesta seuratkoon sellaisia sanktioita, että on pakko muuttua. Kunnioita itseäsi!
Isompi lapsi ja mies hommiin, minusta heidän käytöksensä sinua kohtaan on törkeää! Loukkaannu asiasta ihan reippaasti, riitele, puhu, tee totaalilakko, vaadi kunnioitusta, tee oma näkökantasi selväksi, mutta ÄLÄ rupea passiivis-aggressiiviseksi marttyriksi.
Nuo kontrollifriikkeydestä vouhkaajat ovat kyllä hakoteillä. Normaalissa perheessä KAIKKIEN on osallistuttava arjen pyörittämiseen, eikö se ole aika itsestään selvä asia?
periksiantamattomasti, lue tuo 17:n kirjoitus, osasi kiteyttää asiat aika hyvin.
Tosin, kuinka pitkälle olet valmis menemään? Kaikki miehet eivät halua tai osaa ottaa vastuuta, jotkut ajattelevat ihan tosissaan, että vastuu perheestä ja kodista kuuluu vaimolle. Jos sinun miehesi on toivoton tapaus, sinun täytyy joko hyväksyä asia tai erota. Tätä et varmaan voi tietää ilman taistelua, joten tsemppiä!
Liiku ja urheile riittävästi. Se on ykkösasia.
Sitten uni, niin paljon kuin mahdollista.
Syö terveellisesti, oehmeitä rasvoja ja d-vitamiinia unohtamatta.
Näillä kun menet, niin jouluna jo naurattaa.
Meillä oli talonrakennus, jonka aikana hoidin kotia ja lapset. Nyt, kun asumme omakotitalossa, on kodin hoidosta suuri osa edelleen harteillani. Omituisinta on, ettei mies sitä tajua.
Laitan aamupalat, siivoan jäljet. Mies korkeintaan käy syömässä. Siivoan keittiön. Pesen pyykit, korkeintaan mies joskus ottaa pyykit kuivurista (n. kerran kolmessa viikossa). Imuroin, pesen ikkunat, lattiat. Passaan lapset ruokapöydässäkin.
Mies tekee "miesten töitä", eli rakentelee taloa ehkä parina päivänä viikossa. Katsoo lapsia ehkä sen ajan, kun käyn puolen tunnin lenkillä. Iltaisin auttaa iltatoimissa, siinä kaikki.
Olen tyytymätön, ja siksi minustakin on tainnut tulla nalkuttaja. Kuinkahan moni nalkuttaja on luonteeltaan ylikiltti, ja sallii tällaisen tilanteen kehittyvän kunnes pinna alkaa oikeasti palaa?? Olen nyt yrittänytkin "nalkuttaa" eli käskyttää miestä, kun ei se muuten tajua auttaa.
Mies ja poika tulevat tietenkin kokeilemaan, kuinka tosissaan ap on muutoshalujensa suhteen.
Ap, sinun on oltava valmis menemään "pitemmälle" kuin vastaanhankaajat. Neuvottelet ensin nätisti, mutta tosissasi. Kerrot, miten pahalta tilanne sinusta tuntuu ja kuinka sinä kärsit tilanteesta. Kerrot, miten tasapuolinen työnjako saisi sinut lopettamaan kärttyilyn ja nalkutuksen. Katsot miestä ja poikaa silmiin puhuessassi. Pyydät ehdotuksia tilanteen ratkaisuun heiltä.
Veikkaan, että muutosta ei sillä keinolla tule, mutta kokeile ensin hyvällä, sitten vasta pahalla. Ole reilu, vaikka muut eivät olisikaan.
Tämän jälkeen siirryt järeämpiin aseisiin. Et kertakaikkiaan anna periksi, jos asia on sinulle tärkeä.
Tässä muutama "ase" neuvotteluja vauhdittamaan:
-Lakko. Et tee mitään. Et yhtään mitään. Jos pienellä on nälkä, ilmoitat miehelle, että on hänen vuoronsa ruokkia lapsi. Poistut kotoa. Peset vain ja ainoastaan omat ja ehkä pikkupojan pyykit. Teet ruuan vain ja ainoastaan itsellesi ja pikkupojalle, mutta mies ruokkikoon lapsen. Jatkat puhumista ja selität, että sinun pakko tehdä näin, koska muutosta ei tullut. Että sinä et yksinkertaisesti jaksa muuten.
-Muutat lasten kanssa joksikin aikaa muualle asumaan. Jatkat puhumista palattuanne.
-Palkkaat siivoojan 2-3 kertaa viikossa. Noin usein, jotta mies näkee, miten paljon hommaa huushollin pyörittämisessä on ja paljonko siitä joutuu maksamaan ulkopuolisille. Tuhlaat esim. perheen lomarahat tähän tarkoitukseen. Jatkat puhumista.
-Otat paljon omaa aikaa. Lähdet joka ilta lenkille, leffaan, kaverin kanssa terassille, jumppaan, salille, uimaan.... Jätät miehen pärjäämään yksin. Et korjaa miehen jälkiä palattuasi
Tsemppiä!
Jos kerran et kahteen kuukauteen ITSEKÄÄN imuroi!
Eli teillä ei siis kukaan siivoa tänä aikana.
Ei niitä kaappeja kukaan jatkuvasti seulo! :D
Siinä luettelit kaikenlaista mitä olet tänään jo siivonnut, kuulostaa aika marttyyrilta -ihmiseltä joka ei kuitenkaan siivoa välillä kuukausiin???
Ei kai sitä muitten "osallistumista" voikaan odottaa jos tekeminen on tolla tasolla.
Tää on kyllä niin kevyt provo että huhhahhei ja rommia pullo. Miten olis: menisitkö töihin?
5
älä räkätä. Minäkin olen täysin sellainen ,en vain voi sille mitää. Meillä ei edes ole pieniä lapsia, joita tarvitsee hoitaa ja mies tekee tosi paljon kotitöitä. Siitä huolimatta en ole tyytyväinen.