(Pari)terapiasta

Olen vähän ihmetellyt, kun puhutaan, että terapia on niin kallista ja sinne on vaikea päästä jne. Minun kohdallani ei ainakaan ole ollut mitään tällaista, kun on ollut pienet lapset. Aina olen saanut neuvolan kautta apua. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen pääsin neuvolan kautta juttelemaan psykologin kanssa ja kävin hänen luonaan säännöllisesti puolisen vuotta. Psykologi toimi jossakin pienten lasten vanhemmille suunnatussa psykiatrian hankkeessa.



Toisen lapsen syntymän jälkeen pääsin taas neuvolan (eri neuvola kuin ekalla kerralla) kautta kautta psykiatrin jutteille masennuksestani ja sain lääkityksen.



Nyt kun nuorimmainen on pari vuotias, niin tuntuu taas raskaalta ja parisuhteessa on ongelmia, niin taas pääsin neuvolan kautta (jälleen eri neuvolan kautta) perheneuvolaan juttelemaan. Olen käynyt siellä yksin sekä yhdessä puolisoni kanssa ja käynnit jatkuvat.



Kaikki on ollut minulle täysin ilmaista, eikä ole tarvinnut jonotella pitkiä aikoja, vaan apua on saanut hyvin nopeasti. Enkä varmasti ole ongelmineni ja masennukseni kanssa ollut mitenkään pahimmasta päästä.



Tällä haluan vain rohkaista kaikkia, ainakin pienten lasten vanhempia, hakemaan apua, jos itsellä tai perheessä ei ole kaikki kunnossa. Apua varmasti saa, jos osaa avata suunsa. Mikään edellä mainituista ei ole maksanut minulle mitään, vaan kaikki on ollut täysin ilmaista. Joten itse koen, että neuvolan kautta todella saa apua, kun pyytää sitä. Tai itse en ole sitä edes pyytänyt, vaan sitä on minulle aina ehdotettu. Mutta jos toki neuvolan täti "mitä kuuluu"-kysymykseen vastaa sen normaalin "ihan hyvää", niin tuskin kukaan apuakaan tarjoaa.



Tuo pariterapia on kyllä auttanut. Asiantuntijat osaavat kysyä "oikeita" ja hyviä kysymyksiä, joita ei kahdestaan riidellessä tulisi edes mieleen. Meillä ei ole mitään suuria ongelmia, mutta siksi käymme juttelemassa jo tässä vaiheessa, ennen kuin on liian myöhäistä.