Miten jaksaisi panostaa parisuhteeseen?

Meillä taapero ja toinen tulossa. Taapero on HYVIN energinen tapaus, vaatii paljon sekä hereillä ollessa että yölläkin vielä herättelee. Mies käy töissä, minä hoidan lasta ja pian lapsia kotona. Sukulaiset eli hoitoapu on kaukana. Harmittaa, kun meillä ei tosiaan ole aikaa eikä voimia panostaa parisuhteeseen. Kun taapero lopulta nukahtaa, olemme itsekin ihan nukkumisvalmiita. Ei meillä ole kahdenkeskistä aikaa juurikaan, viikonloppuna päiväuniajat ehkä, silloinkin menee monesti niin että jompi kumpi tahtoo myös ottaa päivänokoset tai sitten jotain kotihommia tms. tehtävänä. Sitä puhuu nykyään toiselle lähinnä niin, että syötätkös sä vuorostasi lapsen, vietkö nyt ulos, kumpi tiskaa jne. Todella romanttista... huokaus. Jos joskus saadaan lapsenhoitoapua ja päästään olemaan kaksin, on heti aivan toinen meininki, huomaa että tuo toinenhan onkin ihan hyvä tyyppi. Olisipa tervettä saada sellaista enemmän! Nyt menee aivan liikaa kinasteluksi.