Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten te kestätte sen kun haluatte vauvan ja mies ei vielä pitkään aikaan?

Vierailija
29.05.2008 |

.

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

helvettiähän tää on aika ajoin. Helpompaa olis jos ei sitä miestä rakastais, eipä tarvis miettiä...

Vierailija
2/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja paljon paremman löysinkin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta ei mielestäni silti ole reilua, jos mies vaan odotuttaa ja odotuttaa eikä pysty sanomaan mitään varmaa aikataulua noin isossa asiassa. Karu totuushan on, että mies voi odottaa sopivaa isäksitulohetkeä vuosikymmeniä, mutta naiselta voi mennä koko homma ohi, jos mies ei aikuistukaan ajoissa.



Itse en vuosiksi jäisi odottelemaan, vaikkei vielä biologiset loppumetrit olisikaan lähellä. Jos miehestä ei saa luotettavaa vastausta nyt, mikään ei takaa, että saat sen irti viidenkään vuoden päästä. Mutta sen takaan, että viiden vuoden päästä uuden miehen löytäminen ja raskaaksi tuleminen eivät ainakaan ole helpompia juttuja.



Voisit jossain vaiheessa ihan rauhallisesti todeta miehellesi, että lapsen saaminen on sinulle tosi iso ja tärkeä juttu. Ja että et aio tai voi siihen miestäsi pakottaa, mutta et myöskään ala vuosi tolkulla odottamaan, milloin mies mahdollisesti olisi hommaan valmis, vaan teet sitten muita ratkaisuja.

Vierailija
4/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain ekan lapsen 30 v ja nyt 33 v odotan toista lasta. Jos olisin jäänyt odottamaan miehen mielen muutosta olisin saattanut jäädä lapsettomaksi. Toivoisin ainakin komea lasta ja naisen hedelmällisyyshän heikkenee huomattavasti, kun on 35 v vanha.

Vierailija
5/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelen sitten vain, että hyvää kannattaa odottaa. En ymmärrä noita "mies vaihtoon" -tyyppejä; ei oo tainnut olla hyvä se ensimmäinen mies alunperinkään.

Vierailija
6/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikäinen on. Joku 25-vuotias voi ottaa melko relasti vielä ja 30-vuotiaskin vielä jonkin aikaa odotella, mutta 35-vuotiaan pitäisi kyllä kiireesti jo olla petipuuhissa, jos äidiksi haluaa.



Mikäs siinä, jos rakastaa miestä niin paljon, että haluaa pitää hänet silläkin riskillä, ettei lapsia koskaan tule. Mutta naisena kannattaa miettiä asia tosi tarkkaan, koska mieshän voi vaikka nelivitosena vielä muuttaa mieltään ja saada omia lapsia nuoremman naisen kanssa. Mutta naiselta homma menee ihan oikeasti ja lopullisesti ohi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kuinka kauan hän on "hyväänsä" odottanut. Ettei vain jäisi luu käteen.

Vierailija
8/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Totesin, että ei koskaan ja vaihdoin miestä. Nyt olen ollut seitsemän vuotta nykyisen mieheni kanssa ja meillä on yksi. Eksäni on edelleen lapseton ja ikää plakkarissa 35.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

etten tiedä toivoako vai ei... 30 mulla ikää. Lapsirakas mies kyseessä ja välillä tuntuu että vaan pelkää sanoa joo vaikka itsekin haluis toisaalta. En tiedä, mä alan jo vähän vaipua jonnekin syövereihin tän asian takia. Niin ja mä olen jo sanonut noi asiat ääneen mitä joku aiemmin ehdotteli, kyllä hän kuulemma ymmärtää muttei se mihinkään vaikuta.

Vierailija
10/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuntuisi kamalalta "vaihtaa" (ihan kuin hyviä miehiä nyt niitäkään puissa kasvaisi) miestä, koska en halua lapsia kenenkään muun kuin tuon yhden kanssa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

"tiedä" milloin haluaa lapsia tai ole "valmis" isäksi niin ei se tilanne siitä odottelulla kummemmaksi muutu. Vähän samaa sarjaa kuin yhden kaverini ex-poikaystävä, joka ei yli parikymppisenä, seitsemänkään yhteisen vuoden jälkeen saanut sanotuksi, rakastaako kaveriani.



Jos noita asioita pitää kovasti vatvoa niin jossain on vika. Kyllä kolmekymppisen miehen, jolla on ollut pitempään aikaa miettiä asiaa, pitäisi pystyä sanomaan, haluaako lapsia vai ei. Ja jos haluaa, niin tarkka aikataulu, milloin niitä aletaan yrittää. Vähempi ei ole reilua kumppania kohtaan, kun on noin isosta asiasta kyse.

Vierailija
12/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että ilmoittaa kyllä sitten kun on valmis. Koki mun kuumeilun ahdistavana, joten lopetin kitisemisen. Todennäköisesti näin saan niitä lapsia kuitenkin nopeammin kuin niistä inttämällä. -5

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

hedelmälliset hetket ole käsillä, onneksi. Ja jos todella tunne on se, ettet halua lapsia kenenkään muun miehen kanssa, niin mikäs siinä sitten odotellessa. Mutta vähän pistää kyllä epäilyttämään tuo, että mies on jo yli kolmekymppinen eikä osaa kahdenkaan vuoden jälkeen sanoa asiaan juuta eikä jaata. Tsemppiä!

Vierailija
14/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

juuri nyt tökkii? Ja jos eivät osaa sanoa, niin silloinhan on myös aivan auki se, milloin voisi olla sopiva hetki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että on vakituinen työpaikka, että olemme naimisissa, että on hyvä ja pysyvä koti,... -5

Vierailija
16/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja kommentteja... Mun mies on kohta 30 eikä osaa sanoa (tai ei suostu sanomaan) mikä siinä vielä tökkii. Jos mä nyt oikein tulkitsen teidän kommentteja niin tällaisessa tapauksessa peli taitaa olla aika selvä... Mutta kun se toivo elää eikä millään haluis tuosta miehestä eroon! :(

Vierailija
17/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

hankintaa. Että siinä mielessä tajuan. Mutta minusta kyllä teillä pitäisi sitten olla suunnitelma siitä, miten päästä tuohon "ideaalitilaan" lastenhankintaa ajatellen. Itsestään ja vain odottelemalla ei tuollaiset asia hoidu.



Ainakin tuo naimisiinmeno nyt on sellainen, johon voitte erittäin helposti itse vaikuttaa. ;-) Asumisasiatkin saa haluaamaansa kuntoon työskentelemällä sen eteen, odottelu ei sitä asiaa auta. Ja vakiduuni taas on nykyään monilla aloilla ylimääräistä ylellisyyttä eikä sitä lainankaan saamiseksi enää edellytetä.



Toinen juttu sitten tietty on, jos miehellä on jotain henkisiä esteitä naimisiinmenonkin suhteen...

Vierailija
18/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

halua hänestä eroon! Sitten vain tarvitsee arvioida, rakastatko miestäsi niin paljon, että olet valmis ottamaan sen riskin, että mies kypsyy lastenhankinnalle niin myöhään, ettei se enää onnistukaan. Ja jos sinä olet valmis ottamaan tuon riskin, niin rakastaako mies sinua todella niin paljon, että ehkä monen vuoden jälkeen isäksi vihdoin halutessaan pystyy myös hyväksymään sen, jos se ei enää onnistukaan.



Ja jos noin suureen rakkauteen omassa parisuhteessanne uskotte, niin oletan, että siitä on todisteena se, että olette jo naimisissa! Jos ette ole, niin kehottaisin kyllä miettimään, mitä miehen päässä oikein liikkuu, ettei vain olisi sitoutumiskammosta kyse.

Vierailija
19/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

että EN ole valmis ottamaan sitä riskiä etten lapsia enää saakaan, ja siksi olen viime aikoina ladellut aikamoisia uhkavaatimuksia. Asia on vaan niin, että kun olen 15-vuotiaasta saakka lapsista haaveillut niin en kykene tästä haaveesta luopumaan yhdenkään miehen vuoksi. Mies sanoo että ymmärtää tämän eikä hän ole pyytänytkään mua siitä luopumaan. Niin no mitä se sitten tarkoittaa ettei mun tarvitse siitä luopua jos ei kuitenkaan voida alkaa yrittää?! Vai pelaako mies vain aikaa?



Niin ja naimisissa ei olla, me ollaan tavattukin vasta kypsemmällä iällä eikä meillä ole vielä monen vuoden parisuhdettakaan takana, asuttu ollaan toki yhdessä jo reilusti yli vuosi. Sitä paitsi minäkään en ole naimisiin menevää tyyppiä, joten se ei ole ainoa mittari sitoutumiskammolle... Lasten ja avioliiiton karttaminen yhdessä kyllä varmaan jo alkaa olla.

Vierailija
20/25 |
29.05.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies jonka kanssa odottelette sopivaa hetkeä on sitten raskauden ja synnytyksen jälkeen valmis isyyteen. Jos mies epäröi edes tehdä niitä lapsia, joka on se hauskin vaihe, niin voi olla ettei ole kovin kummoinen isä sitten lasten tultua.



Toisaalta, mäkin odottelin kolmannen tekoa yli kymmenen vuotta. Mutta olin mieheni isäkyvyistä niin varma, että siinä asiassa ei ollut mitään epävarmuutta. Ja miestäni en olisi vaihtanut vain sen takia, että kolmas ei olisi syntynyt.



Mielestäni olisi kuitenkin tärkeintä jutella asiasta. Jutella lisää ja jutella uudelleen. Voi olla, että' kun kuuntelette miehiänne niin saatte kuulla lopulta ne perimmäiset syyt, jotka estävät lasten saannin. Oma mieheni kertoi vasta vuosien kuluttua oman epävarmuutensa syyksi, ettei halua enää kolmannen isäksi. Koki asian niin, että ei ollut ollut paras mahdollinen edes kahdelle edelliselle lapselle. Monta vuotta asia oli vankkaa kieltäytymistä edes keskustelemaan lähemmin asiasta.



Miehet pohtivat näitä asioita ihan yhtä tarkasti kuin naisetkin. Ulosanti keskustelussa voi vain olla heikompaa. Miehet myös korostavat "huonoja" puolia eli rahan ja vapauden vähentymistä. Naiset hehkuttavat lapsen tuovan hyvää ja olevan jotain aivan ihanaa ja parisuhteen täyttymystä.



Näiden päällimmäisten ja helpommin mainittavien asioiden lisäksi on monia asioita, joita miehet suorastaan pelkäävät. Keskustelu ja toisen kuuntelu on tie eteenpäin. En väitä että miehet suostuu aina lopulta, mutta voihan olla että sinä taas muutat mielesi pohdittuasi asioita miehen kannalta.



Ja nämä keskustelut vievät aikaa. Yhtenä iltana saadaan jotain sanottua. Seuraavana viikonloppuna jotain lisää. Sitten palataan alkuun ja ehkä kuukauden tai vuoden kuluttua edetään eteenpäin jne.



Olkaa kärsivällisiä jos haluatte odottaa juuri tuota miestä lastenne isäksi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan yksi