Lue keskustelun säännöt.
Pakolla lääkäriin?
30.05.2010 |
Mieheni sairastui syksyllä sydänsairauteen, josta ei voi parantua. Hän syö kyllä annetut lääkkeet, mutta nyt alkavat lääkkeet olla loppu (lääkkeinä mm. Seloken zoc, furensis ja LInatil) eikä hän aio enää mennä uusimaan reseptiä.
Perjantaina olisi ollut sisätautien polilla sille aika, mutta ei mennyt. On masentunut ja pessimisti, "ei tässä enää joulua näe". Olen yrittänyt suostutella ja maannitella, mutta ei mitään vaikutusta. Eilen osti myös kossupullon ja joi siitä illan mittaan n kolmasosan. Onneksi sentään tupakointia ei aloittanut uudelleen.
Minä alan olla jo hädissäni tuosta, pillereitä ei ole enää edes viikoksi, furensis loppui tänään. Voiko jotenkin vaikka pakolla saada viranomaiset viemään tuo hoitoon, ei se muuten lähde mihinkään. Kenelle voisi soittaa nyt kun ei vielä ole hätä, pelkään että kun pumppu pettää, ei ambulanssi ehdi enää apuun eikä saa tuota enää käyntiin.?
Kommentit (15)
masentunut, ettei kykene ottamaan hänelle määrättyjä elintärkeitä sydänlääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sydämen vajaatoimintaan (minkä arvelen miehelläsi olevan) on aika kurja kuolla. Keuhkot täyttyy nesteellä ja tulee hengenahdistusta. Nuorelle miehelle asia on tietysti vaikea hyväksyä, jos on parantumattomasti sairas.
Onko miehellesi tehty sydän-echo eli kaikututkimus? Mikä on liikkumiskyky, kuinka monta metriä pystyy kävelemään yhtämittaa? Onko tehty angiografiaa tai rasituskoetta?
Soita tosiaan ambulanssi kun rintakipuja seuraavan kerran tulee varsinkin jos eivät nitrolla mene ohi.
Onko miehesi ikinä ollut yhteydessä mihinkään potilasliittoon? Kohtalotoveri saattaisi pystyä auttamaan.
Moi, minulla on dilatoiva kardiomyopatia, eli vasemman kammion laajentuma. Markkinoimatta sen kummemmin toimintaamme tule käymään nettisivuillamme www.karpatiat.net, sinne pääsee myös sydänliiton sivuilta. Meitä on suomessa vain 2000 joten olemme aika marginaalinen ryhmä. Meillä on omat tukihenkilömme joiden kanssa voi keskustella asioista.
Tämä sairaus ei parane koskaan, mutta oikeat elintavat ja lääkitys kyllä auttavat arjesta selviämään jopa vuosikymmeniä ilman sydämensiirtoja tai korjausleikkauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkö itse olisi huolissasi, jos joku läheisesi käytännössä tappais itsensä, koska ei suostuisi hoitoon? Olisitko itse tyynenä ja sanoisit vain, että itsehän tuon päättää?
Kuulostaa, että mies tarvitsisi henkisen puolen apua. Suostuisiko juttelemaan jonkun psykologin kanssa?
ajattelin, että tauti on siis kuolemaksi, mutta ilmeisesti näin ei ole, vaan tauti on lääkkeillä parannettavissa?
t.2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en nyt usko että miehesi kuolee käsiin yhdessä yössä jos Furesis loppuu. Ennemmin ota aamulla rauhallisessa tilanteessa puheeksi se että nyt hän tarvitsee sekä fyysistä ja henkistä tukea. Kuolemanpelko taitaa miehelläsikin olla päällimmäisenä, ja nyt pitäisi luoda uskoa että elämässä selviää eteenpäin, myös nauttien.
ettei niistä parane. Elinikää ja oireita toki voidaan hoitaa lääkityksellä, joihinkin tehoaa leikkaus. Miehesi ei ilmeisesti ole tajunnut, että kyseessä ei ole nopeasti tappava tauti, vaan sairaus, mitä kymmenet(sadat)tuhannat suomalaiset sairastavat ja lääkityksen avulla elävät kutakuinkin normaalia elämää. Elinikää saattaa olla vielä kymmeniä, mikäli todella syö lääkkkeensä ja muutenkin huolehtii terveydestään. Yritä vielä saada hänet lääkärin juttusille ja toivottavasti tällä kertaa lääkärillä on aikaa selittää asiat kunnolla ja positiivisessa valossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
josta ne saa uusittuna parissa päivässä. Ei siinä poilasta tarvita.
en nyt usko että miehesi kuolee käsiin yhdessä yössä jos Furesis loppuu.
lääkäri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hän furensiksen puutteeseen kuole, se on nesteenpoistolääke. Mutta tämä asenne, millään ei ole enää mitään väliä, ei edes minun mielipiteillä. Talon ylläpito ja 3v pojan hoito on jäänyt täysin minun harteille tänä talvena, ei se ole jaksanut edes lumitöitä tehdä.
Rasittuu helposti, kunnosta kertoo, ettei jaksa kävellä 100m pysähtymättä lepäämään välillä. Kyllä tuosta on puhuttu, kuulemma "nalkutan" siitä päivittäin, tänäänkin suuttui kun mainitsin, että soita maanantaina terveyskeskukseen.
Rakastan miestäni ja poikamme tarvitsee isän. Mutta tuo käytös on niin kamalaa "lopunodotusta", että ihan itkettää. Tätä tautia ei ole ihan jokaisella, hänellä on vasemman kammion laajentuma ja läppävika ja mitä kaikkea siellä olikaan.
ja hae lääkkeet apteekista. Toinen ongelma on sitten se masennus, sen vuoksi hänet pitäisi kyllä saada lääkäriin. Keskustele hänen kanssaan. Pakkohoidon kriteerit eivät kyllä täyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän sitä on miettinyt jo kaikenlaisia vaihtoehtoja, miten päästäisiin eteenpäin, nyt tilanne on ollut paikallaan junnaava 3 kuukautta. Elämänilo hänellä on kadonnut, sitähän tässä on yrittänyt luoda monin keinoin, viimeksi viime viikonlopulla jätin pojan hänen kanssaan päiväksi, huomaisi taas kuinka ihana poika hänellä on ja että poika tarvitsee häntä. Mutta ei auta.
Keskustelin anopin kanssa myös vappuna asiasta ja hänkin yritti jutella poikansa kanssa, mutta mikään ei tunnu häntä saavan jalkeille enää, kavereita ei enää juuri käy ja hän ei käy enää oikeastaan missään.
Hän välillä valittaa rintakipuja, joten mietin, että kun seuraavan kerran valittaa, soitan ambulanssin. Ja itse perässä ja kerron lääkärille tilanteen, nimenomaan henkisen puolen ongelmista ja masennuksesta. Olisiko jollain vielä muita keinoja tiedossa, jolla elämänuskon ja ilon saisi palautumaan?
On muistaakseni jotain tukihenkilöitä, en tiedä miten toimivat. Eräs tuttuni sairastaa sydämen vajaatoimintaa ja niillä on joku oma keskustelupalstakin netissä. Katso www.sydanliitto.fi, sieltä selvinnee lisää.