Katsoiko kukaan eilen dokumenttia, sairaaksi jalostetut?
Itsellä ei ole koiraa, enkä ole koskaan oikein halunnutkaan, mutta itku tuli kun katsoi epilepsiakohtauksen kanssa kouristelevaa koiraa tai sitä jolla oli niitä pakkoliikkeitä, kun kallo on pienempi kuin aivot :(
Onklo suomessakin saksanpaimenkoirat semmoisia joilla se takapää tavallaan roikkuu mukana? Surullista katsottavaa..
Jalostuksessa myös käytetään valioyksilöitä, joka tarkoittaa että emo saattaa tehdä pentuja poikansa kanssa, tai isänsä, tai veljensä.. sairasta.
Kommentit (92)
itse soitin ja ilmoitin huonosti koiria pitävästä ajokoirien kasvajasta. Kennelliiton ihminen sanoi että kasvattajia on vaikea valvoa ja kasvattaja pitäisi saada itse teosta kiinni että tilanteelle voi jotain tehdä. Tämä kasvattaja kasvatti pentuja pimeässä vanhassa navetassa ilman ihmisen läsnäoloa eikä pentujen emäkään käynnyt kuin imettämässä pentuja. Pennuista tuli ihmisarkoja ja sairaita. Pentuja hakeneet kertoivat että pennut olivat täynnä matoja ja kirppuja. Tänäkin päivänä tämä kasvattaja kasvattaa pentuja samaisessa navetassa. Rotuyhdistyksen herrojen mukaan tämä kasvattaja on arvostettu ja niin mukava mies.
Kissakin on sekarotuinen (maatiainen), se sen sijaan onkin kaikkien mielestä ihan ok...
Koirien jalostuksessa ymmärrän hyvin terveystarkastusten tärkeyden, mutta en sitä, että kaikki sekarotuiset koirat leimataan vastuuttomien pentutehtaiden tuotoksiksi.
Toisekseen monien rotujen kohdalla mikään vastuullisuus ja mahdollisimman terveiden koirien valinta ei auta, kun jalostukseen käytettävä populaatio on kerta kaikkiaan liian pieni. En jaksa ymmärtää, miten tätä toimintaa sitten kehutaan vastuulliseksi - mitä ihmiset sanoisivat, jos ihmisten kohdalla joku suosittelisi lisääntymään vain serkkujen ja muiden suht läheisten sukulaisten kanssa, että saadaan säilymään suvun piirteet...? Eiko puhdasrotuisuuden sijasta pitäisi ennemminkin ruveta tuomaan rotuun geenejä jostain muusta sopivasta rodusta?
Sinänsähän media kyllä usein liioittelee ja tuo esiin ne kaikkein järkyttävimmät tapaukset, mutta toisaalta yhdellä mun tutullani oli kaksi pienikokoista rotukoiraa. Koirilla oli niin litteä nenä, että jatkuvasti henkeä saadakseen puhisivat ja hengitys vinkui, ja saattavat myos helposti tukehtua ruokaansa. Mä en voisi hyvällä omallatunnolla pitää eläintä, joka on tarkoituksella jalostettu niin, että sillä on hengitysvaikeuksia.
Kissoja ei ole ihan hirveästi jalostettu ja maatiaiskissathan ovat melko lailla vapaan lisääntymisen tulosta. Jostain kumman syystä kissat tuppaavat olemaan terveitä ja toimintakykyisiä aika vanhaan ikään asti.
Ei voi koirarakkaiksi noita kasvattajia sanoa...
Me ostettiin 4v sitten rottis Saksasta sen takia et Suomessa on sen verran vähän jalostukseen käytettäviä koiria et sukusiitosta olis ollut liian paljon.
Koiramme oli sukusiitosvapaa viidessä sukupolvessa, mutta sairastui silti epilepsiaan ja se piti lopettaa 3-vuotiaana. Oli kyllä kova paikka koko perheelle.
En tajua miten tossa dokkarissa se perhe piti kituvaa bokseriaan elossa; koira söi kasan lääkkeitä aamuin illoin ja oli tod. näk. ihan pöllyssä koko ajan (meidänkin koira oli, vaikka söi vain yhtä lääkettä). Ne kohtaukset on myös aivan kamalia; koiran aivot saattavat vaurioitua kovasta kohtauksesta ja esim. näkö voi mennä kokonaan. Kohtauksen jälkeen koira ei välttämättä edes tunnista laumaansa ja saattaa hyökätä.
Ilmoittakaa välittömästi kasvattajalle jos koiranne saa epilepsiakohtauksen! Sairaan koiran sisaruksia ei saa käyttää siitokseen!
Lääkkeet eivät oikein annnosteltuna pidä koiraa pöllyssä. Teidän lääkityksenne on tainnut olla vähän pielessä.
Omalla koirallani on epilepsia, kohtauksia tulee harvoin edellisestä kohtauksesta on aikaa 2 kk. .Lääkkeet eivät todellakaan pidä koiraa pöllyssä. Koira on aivan normaali kohtauksien välissä, oma leikkisä itsensä. Kohtaukset ovat lieviä eikä koira ole vihainen kohtauksen jälkeen.
Aivot saattavat vaurioitua, totta. Mutta pitkittyneeseen kohtaukseen on lääkkeet, oletko tiennyt sitä ?
koiraa arvostellaan ulkonäön perusteella.... voi ristus, vain yksinkertaiset ihmiset voivat siitä innostua. Ei tarvitse käydä kuin yhdessä näyttelyssä niin näkee minkä näköiset ja oloiset ihmiset asiaa harrastavat !!!!!!
BTW saako suomesta labradoodleja ????
eri roduilla voi epilepsia aiheutua eri geeneistä. Ja lääkkeet ja niiden annostelukin on sitten erilaista. Joten olkaa kilttejä ja älkää tehkö tällaisia yleistyksiä, että "meidän koiralla toimi tämä ja siksi teidän koiraa lääkittiin väärin"...
Koiraa hankkiessa on vain hyvä olla tietoinen siitä, että pentutehdasongelma on todellinen. Sellaista toimintaa ei pidä kannattaa. Keittiön nurkassa kasvanut sekarotuinen vahinkopentue on ihan hyvä valinta. Kunhan ostaja saa omin silmin todeta pentujen kasvatusolot ja emän kunnon. Kaikenlaiset kiertelyt tässä asiassa viittaavat vahvasti pentutehtaaseen. Kissat taas lisääntyvät kyllä villisti etenkin maalla, mutta kuolevat yhtä villisti. Luonnonvalinta karsii ja isännät listivät loput. Pitäisikö koiriakin kasvattaa samoin?
Rotukoirajalostus ei ole vain suku ja linjasiitosta. Tämä on kamalaa kuultavaa, kun oikeasti monet kasvattajat näkevät hirveästi vaivaa oman rotunsa eteen ja todella käyttävät jalostukseen eri sukuisia koiria. Pentujen hinnasta ei kasvattajalle jää käteen juuri mitään, kun jalostushankintoja ja astutusmatkoja tehdään moniin maihin. Toiminta on puhtaasti harrastuspohjalla. Hyvä jos omilleen pääsee, usein ei edes pääse.
Moni rotu ja rotukoira on terve ja elää pitkään ikään. Kaikki rodut eivät ole pilalle jalostettuja. Kasvatukseen pitää kuitenkin olla muu motivaatio kuin raha. Rahan perässä kulkijat menevät jalostuksessa metsään oli sitten kyseessä rotukoirat tai sekarotuiset.
ynnä muut kauneuskilpailut ovat ihan samanlaisia. Ulkonäkö on tärkein kriteeri.
Epilepsiaa on erinlaista ja kohtaus aivoissa on eri paikoissa eri koirilla. Ei kaikilla mene näkö tai koira ole vihainen omistajalleen. Lääkkeitä on montaakin eri laatua, ei kaikki rasita samoja elimiä.
Kohtaus on kamala, mutta siihen tottuu. Koira on tajuton kohtauksen ajan, joten se ei tiedä yhtääm mitään mitä tapahtuu. Koiraa ei satu kohtaus.
mutta tällä hetkellä koiran hankinta on ollut jäissä vain ja ainostaan sen asian takia, että en ole löytänyt sellaista koirankasvattajaa, joka ei vaatisi koiraa näyttelykäyttöön. me olemme hankkimassa perheenjäsentä, emme perustamassa kenneliä tai pönkittämässä kasvattajakennelin mainetta. rotu sinällään on terve, en vain hyväksy tällaista. olemme soittaneet n 5lle eri kasvattajalle, ja puhelu on pari kertaa loppunut siihen, kun olen kertonut hakevani vain kotikoiraa.
ynnä muut kauneuskilpailut ovat ihan samanlaisia. Ulkonäkö on tärkein kriteeri.
Entäs sitten noutajien taipumuskokeet, agility valiot, tottelevaisuusvaliot ja muut käyttövaliot? Että vain ulkomuotoa arvostettaisiin? Se ei pidä paikkaansa. Jos rotukoiria ei olisi, miten ihmiset voisivat löytää itselleen sopivan koiran? Eipä rotukirjojen kuvailut pitäisi paikkaansa sitäkään vähää, jos myös koirien luonne ei olisi suurin piirtein vakiintunut.
Pistettäisiinkö vaikka kultaiseen noutajaan pikkuisen sutta sekaan. Tai vaikkapa vain kaukaasianpaimenkoiraa? Terveystilanne olisi ihan toinen niin koiralla kuin perheen viisivuotiaallakin. Sekarotuiset voivat olla ihania koiria, mutta roturisteytyksistä voi syntyä myös ihan mitä vain.
mutta tällä hetkellä koiran hankinta on ollut jäissä vain ja ainostaan sen asian takia, että en ole löytänyt sellaista koirankasvattajaa, joka ei vaatisi koiraa näyttelykäyttöön. me olemme hankkimassa perheenjäsentä, emme perustamassa kenneliä tai pönkittämässä kasvattajakennelin mainetta. rotu sinällään on terve, en vain hyväksy tällaista. olemme soittaneet n 5lle eri kasvattajalle, ja puhelu on pari kertaa loppunut siihen, kun olen kertonut hakevani vain kotikoiraa.
mutta tällä hetkellä koiran hankinta on ollut jäissä vain ja ainostaan sen asian takia, että en ole löytänyt sellaista koirankasvattajaa, joka ei vaatisi koiraa näyttelykäyttöön. me olemme hankkimassa perheenjäsentä, emme perustamassa kenneliä tai pönkittämässä kasvattajakennelin mainetta. rotu sinällään on terve, en vain hyväksy tällaista. olemme soittaneet n 5lle eri kasvattajalle, ja puhelu on pari kertaa loppunut siihen, kun olen kertonut hakevani vain kotikoiraa.
Hyvää koiraa voi joutua etsimään ja jonottamaan kauan. Kun pentuja tulee vain muutamia ja muutaman vuoden välein. Näin siis harrastajakasvattajalla. Koiria ei tuoteta liukuhihnalla, kun asiat on kunnossa.
Terveitä ovat olleet ja luonteeltaan ihania koiria. Aion vastaisuudessakin hankkia vain rotukoiria, sillä ne on huomattavasti helpompaa kouluttaa tehtäväänsä. Taipumukset kun tulevat jo geeneissä.
ollut kolme sekarotuista koiraa ja kaikki olleet harvinaisen terveitä ja luonteeltaan ihania koiria. Aion vastaisuudessakin hankkia ainoastaan sekarotuisia koiria. Näin neuvon muitakin tekemään , ellette halua sairasta koiraa. Jalostus on mennyt eläinrääkkäyksen puolelle enkä aio kannattaa tällaista toimintaa rotukoiran hankkimalla.
Puhdasrotuisessa tietää millainen koiran luonne on ja mitkä ovat mahdolliset rotua piinaavat sairaudet. Sekarotuisten kanssa se on vähän arpapeliä.
mutta tällä hetkellä koiran hankinta on ollut jäissä vain ja ainostaan sen asian takia, että en ole löytänyt sellaista koirankasvattajaa, joka ei vaatisi koiraa näyttelykäyttöön. me olemme hankkimassa perheenjäsentä, emme perustamassa kenneliä tai pönkittämässä kasvattajakennelin mainetta. rotu sinällään on terve, en vain hyväksy tällaista. olemme soittaneet n 5lle eri kasvattajalle, ja puhelu on pari kertaa loppunut siihen, kun olen kertonut hakevani vain kotikoiraa.
Mikä rotu? voin antaa vihiä kennelistä mistä saa myös kotikoiria
ja luuletko että epilepsiaan suhtauduttiin jotenkin yliolkaisesti kun koiranottoa harkittiin yli vuosi ja se päädyttiin ostamaan SAKSASTA juuri siksi että saataisiin mahdollisimaan terve koira? Pitkittyneen kohtauksen varalta meillä oli aina peräruiskeita kaapissa. Pari kertaa jouduimme niitäkin käyttämään.
Lääkket toimivat aluksi hyvin ja kohtauksia ei tullut kuukausiin. Ne alkoivat kuitenkin uudelleen ja lääkkeiden teho heikkeni vaikka annos alkoi olla maksimissa. Kohtauksetkaan eivät olleet mitään leukojenlouskutusta vaan koira meni kirjaimellisesti pitkin seiniä. Ainakin meillä koira laski aina alleen kohtauksen aikana ja pyöri sitten niissä omissa ulosteissaan. Turkki oli ihan samea koska koira oli niin huonossa kunnossa.
Onneksi olkoon, jos sinun koirasi epilepsia pysyy kurissa sellaisella lääkityksellä mikä ei vaikuta koiran käytökseen ja persoonaan. Ihan turha kuitenkaan tulla syyttämään vääristä lääkkeistä ym. typerää kun ei ole pahaa epilepsiaa ja sitä voimattomuutta joutunut vierestä katsomaan.
olen nähnyt monta persialaista joilla myös kuono niin lyhyt että henki ei kule ja silmät vuotaa jatkuvasti..pullottavat kai liikaa pääst :D...en ole asiantuntija mutta lähipiirissä näitä nähnyt..mutta kaikesta näkee etä eläimellä ei hyvä olla..pitkäkarvaisen persialaisen turkkia ei niin hyvin voi hoitaa että vähän kasvaessaan ei takkuuntuisi ja kiristäisi jostain!
Ja yhteenkään kennelliitton en luota enkä myöskään eläinsujeluyhdistuksiin tai eläinkoteihin missä löytöeläimiä..asun suhteellisen suutella paikkakunnalla mutta silti kyseisen toiminnan piirit tosi pieniä..sama ämmä vaikuttaa jokapaikassa..joko eläinsujeluyhdistyksen puheenjohtajana...ja muissa paikoissa vastuullisessa päättävässä asemassa! Kaikki henkilön toiminta on voittohakuista...ja eläinlöytökodissa tehtaillaan pentuja! naisella on suuri vaikutus valta..ja perässä kulkee lauma hännystelijöitä...jos joku yrittää toimia moraalisesti savustetaan ulos toiminnasta jne. Ja yllätten omistaa paikkakunnan eläinkaupan..on hyvissä väleissä toiseneläinkaupanomistajan kanssa!
Kuten ne saksanpaimenkoirat.
Tulee ihan mieleen bonsai kitten- huijaus.
mutta voi asettaa esimerkiksi näyttelykiellon, rekisteröintikiellon tai julkaista pentutehtailijan nimen. Mutta siihen on vaikea puuttua, jos pentutehtailija silti jatkaa pentujen teettämistä paperittomina. Silloin se siirtyy villille puolelle. Mutta et vastannut siihen, kuinka mielestäsi järjestäytyneen toiminnan ulkopuolelta voisi saada terveempiä koiria, joiden kasvatus on oleellisesti eettisempää.
Suurin osa kasvattajista on harrastajakasvattajia, jotka omistavat vain pari kolme hyvää narttua ja ehkä jalostusuroksen tai sitten käyttävät muiden uroksia. Taloudellista voittoa tavoittelevia on hyvin vähän.