Katsoiko kukaan eilen dokumenttia, sairaaksi jalostetut?

Minusta tämä on hyvä asia ottaa esille ja luoda keskustelua. Rotukoirien terveys on iso asia.

Sen voin oman rotuni (jota en kasvata vaan harrastan) osalta sanoa, että kaikki tuntemani kasvattajat pitävät terveyttä ja luonnetta kasvatuksessa ykkösprioriteettina. Kaikki kasvattajat tutkivat koiransa (silmät, polvet jne).

Rakenteeltaan rotu on jalostettu lyhytraajaiseksi jo 300 vuotta sitten. Rotu on pidetty olemassa samanlaisena, rakenteen terveys huomioon ottaen. Eli koirat ovat lyhyraajaisuudestaan huolimatta terveitä rakenteeltaan=lyhytraajaisuudesta ei aiheudu ongelmia (eikä kipuja). Ominaisuutta ei myöskään liioitella kasvatustyössä. Melkeinpä päinvastoin.

On sen riski joutua ylijalostetuksi huomattavasti korkeampi kuin käyttökoiran.

Rotu on viimevuosien aikana alkanut jakautumaan suomessakin. Jenkeissä ollaan jo pidemmällä.

Salukeista löytyy perinnöllisenä autoimmuunisairauksia.

Joissa ei ole erikseen kilpa- ja näytelylinjoja. Näyttelyissä hyvin pärjäävä saluki voi pärjätä myös hyvin juoksukisoissa. Rotu on muutenkin hyvin terve.

Kasvatan rotua pienimuotoisesti ja ensi sijaisena asiana on rodun terveys ja kyky työhön. Aloitin kasvatushommat nuorena 80-luvulla ja suhtauduin jo silloin kriittisesti siihen, mihin linjaan rodun kanssa oltiin menossa. Palkittu uros astui aivan liikaa narttuja, pentueiden määrää tulisi myös rajoittaa geeniperimän kannalta. Saku ei ole seurakoira vaan työkoira, ja mikä työkoira pystyy töihin, kun näyttelylinja vaatii niitä pirun sairaita luiskaperiä eikä koirat kohta enää pysy pystyssä? Myös käyttökokeissa korostetaan liikaa ihan vääriä asioita. Koiran tulee olla miellyttämisenhaluinen, älykäs, vartioiva ja työstä nauttiva- ei mikään tuunattu sohvankoriste ja omistajansa egon jatke.

Hyviä kasvattajia on paljon. Moni kasvattaja pyrkii tekemään jalostusvalintansa ulkosiitosta painottaen. Eli valitaan koiria, jotka ovat eri sukuisia. Sukusiitosta käytetään usein, kun rotuja on kehitetty. Sukusiitos tai linjasiitos ei ole hyväksi pidemmän päälle. Mutta aluksi, kun on risteytetty monia rotuja, halutut ominaisuudet pyritään kasaamaan yhteen pakettiin linjasiitoksella. Linjasiitos ei ole niin suuri ongelma silloin, kun roturisteytyksistä on kulunut vain vähän aikaa. Geneettinen monimuotoisuus ei häviä niin rajusti, jos linjasiitos on lyhytaikainen ts. geneettinen pullonkaula jää lyhyeksi. Kun halutut ominaisuudet on yhdessä paketissa, pitäisi pyrkiä käyttämään eri sukuisia yksilöitä. Näin hyvät kasvattajat tekevätkin.



Hyvät kasvattajat ovat järjestäytyneitä eli kuuluvat kennelliittoon, ovat allekirjoittaneet kasvattajasitoumuksen ja hankkineet kennelnimen. He kuuluvat myös rotujärjestöön, jonka pyrkimys on tuottaa terveitä ihmiselämään sopivia koiria. Hyvä kasvattaja on tietoinen rotujärjestön jalostustavoiteohjelmasta ja myös noudattaa sitä. Koirien kasvatus on harrastuspohjaista, mikä tarkoittaa, että taloudessa asuu vain muutama hyvä koira. Vaikka pennun ostohinta on noin 1000 e tuntumassa, pennun hintaan sisältyy sirutus (tunnistusmerkintä), rekisteriote, eläinlääkärin tarkastus, madotukset, jalostusvalinnat, pentujen sosiaalistaminen ihmisiin (mikä luo pohjaa koiran luonteelle sen loppuiäksi) sekä vastuu pennusta eli kasvattaja voi ostaa pennun takaisin, mikäli siinä on jotain vikaa. Pentueen kustannukset kasvattajalle voi helposti olla yli puolet pennun myyntihinnasta. Jos pentuja syntyy 8 kpl, saattaa kasvattajalle jäädä vähän vaivanpalkkaa. Jos pentuja syntyy 4 kpl, kasvattaja ei välttämättä saa edes omiaan takaisin.



Media pyrkii löytämään mahdollisimman kamalat esimerkit, usein vielä järjestäytyneen kenneltoiminnan ulkopuolisia ns villejä kenneleitä!! Jos koiraa aikoo hankkia, kannattaa todella tarkkaan katsoa mistä sen ostaa. Sekarotuinen koira ei välttämättä ole yhtään sen terveempi. Etenkin pentutehtaiden koirat ovat sisäsiittoisia, madottamattomia, emojen rokotuksista tai muusta hoidosta ei huolehdita, nartut pennutetaan joka juoksusta jne. Vahinkopennut voivat olla tietysti ihania koiria, mutta sekarotuisuus sinänsä ei siis ole tae terveydestä, pennun sosiaalistamiseen käytetystä ajasta ja emokoirien hyvästä kohtelusta.



t. vastuullinen kasvattaja, jolla korkeakoulututkinto genetiikasta

näköisiä täälläkin. Takapää roikkuu melkein maassa.....hurjan näköistä.

saksanpaimenkoira on jakautunut kahteen linjaan: näihin roikkoperäisiin näyttelylinjaisiin ja sitten suoraselkäisempiin "käyttö"-linjaisiin. Näitä jälkimmäisiä suosivat poliisi, rajavartijat ja palveluskoiraharrastajat. Se osuus sakemannista on tervettä ja kyllä sitä siitospohjaakin löytyy. Saksanpaimenkoiralla on paljon enemmän siitoskapasiteettia kuin monella muulla rodulla, eikä ole sellaista tilannetta, että esim yksi uros olisi siittänyt 60% vuoden pennuista. Tällaistahan oli jossain vaiheessa esim rottweilerilla. Täytyy vai toivoa että tavallisetkin ihmiset alkaisivat suosia näitä terveempiä saksanpaimekoiria. Tietämättömyyshän se yleensä on syynä.

Johan täällä on vuosia ollut PEVISA-ohjelmat ja mitkä lie (pakolliset tutkimukset jalostuksessa käytettäville koirille roduilla joilla vakavia perinnöllisiä sairauksia).

On varmasti ongelmia silti, mutta en ihan usko että tilanne on yhtä paha kuin Englanissa.

Joillakin roduilla sitä esiintyy enemmän ja joillakin vähemmän. Koirilla on aika paljon samoja sairauksia kuin ihmisilläkin, mm epilepsiaa, sydämen vajaatoimintaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, eivätkä nämä ole välttämättä mitenkään jalostukesta johtuneita.

Suomessa asiat on paljon paremmalla tolalla, vaikka tietysti Suomikin on kansainvälistynyt ja uusia tuulia tulee myös ulkomailta. Iso-Britannia on arvostettu ja suuri koiraharrastusmaa, mutta siellä myös kukoistaa tällainen eettisesti arvelluttava toiminta... Toki Suomeenkin mahtuu kasvattajiin ja harrastajiin epärehellisiä ihmisiä, ja koirien ulkomuotoa on joissain roduissa hyvin paljon liioiteltu terveyden, luonteen ja käyttöominaisuuksien kustannuksella. Kuitenkin meillä näihin asioihin kiinnitetään huomiota, jatkuvasti asiat on esillä Koiramme-lehdessä ja esim. geenitestejä kehitellään sairauksien tunnistamiseksi. Jonkin verran meilläkin harrastetaan suku- tai linjasiitosta, mutta kasvattajat yleisesti tiedostavat riskit, ja yhä yleistyvää taitaa olla jalostusyksilöiden hankkiminen ulkomailta, jolloin saadaan lisää geenejä populaatioon.



Briteissä kennelklubi on vain harvojen oikeus, ns. herrasmiesklubi. Vaikka siellä on paljon enemmän koiria ja harrastajia, niin vain murto-osa kuuluu kennelklubiin. Heidän kulttuurinsa on myös sellainen, että monista ikävistä asioista vaietaan. Heillä ei rekisteröintisäädöksiin liity minkäänlaisia ehtoja koiran terveydestä. Lisäksi näyttelytoiminta on täysin erillistä käyttötoiminnasta. Useissa roduissa Briteissä esim. metsästykseen käytettävät koirat poikkeavat ulkonäöltään hyvin paljon samanrotuisista pelkästään näyttelyissä käyvistä koiristam, kun Suomessa monet metsästykseen käytettävät koirat käyvät myös näytelyissä.



Suomessa puolestaan on aika vaikeaa harrastaa koirien kanssa, jos ei kuulu Suomen Kennelliittoon. Kaikki virallinen tiedotus ja esim. rekisteröinnit tapahtuvat vain ja ainoastaan Kennelliiton kautta. Suomessa näyttelytoiminta on vain osa toimintaa, ja täällä yleisesti halutaan että paitsi koira on rotumääritelmän mukaisen näköinen, niin sen myös tulisi olla terve ja hyväluonteinen. Ja mikäli on kyse käyttökoirasta, niin myös rodunomaisia kayttöominaisuuksia tulisi olla jäljellä. Useissa roduissa on ehtona muotovalion titteliin, että tulee olla hyväksytty tulos ko. rodun käyttöominaisuuksia mittaavasta kokeesta. Isolla osalla koiraroduista on Suomessa myös oma Pevisa-ohjelmansa (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), jossa määrätään tutkimaan koirat ennen jalostusta rodussa esiintyvien sairauksien varalta. Lisäksi rotujärjestöt pitävät tiiviiisti yhteyttä Kennelliittoon, ja rotujärjestöillä on laadittuna omalle rodulleen jalostuksentoimintaohjelma (JTO), jota vastuullinen kasvattaja noudattaa valitessaan jalostukseen yksilöitä.



"Suomen Kennelliitto - Finska Kennelklubben ry. on Pohjoismaiden vanhin koirajärjestö. Se perustettiin vuonna 1889. Jäsenmäärällä mitattuna Kennelliitto on maailman laajuisesti myös suuri koirajärjestö. Jäseniä Kennelliitossa on yli 130 000. Kennelliitto on myös 1 800 suomalaisen koiraharrastusyhdistyksen katto-organisaatio.

Alan asiantuntijana Kennelliitto jakaa tietoa koira-asioissa. Se on aktiivisesti yhteydessä alan eri sidosryhmiin, seuraa lainsäädäntöä ja ajaa koirien etuja sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Näin toimien Kennelliitto edistää puhdasrotuisten koirien kasvatusta niin luonteen, terveyden, käyttöominaisuuksien kuin ulkomuodon osalta." http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/etusivu.htm

Epilepsia voi johtua myös aivokasvaimesta tai aivovauriosta. Näin on yleensä aina jos koira saa ekan kohtauksensa yli 3 vuotiaana.



Eli epilepsia ei aina ole perinnöllinen. Ei läheskään aina.



Omalla koirallani oli linssiluksaatio joka on perinnöllinen sairaus, mutta koirani silmän linssi lähti irti kun toinen koira puri sitä pahasti päähän ja kulmahammas osui silmään. Tämän jälkeen hän alkoi saada myös kohtauksia aivovaurion vuoksi.



Moni sairaus joka on perinnöllinen voi johtua muustakin. Lonkatkit monet tuhoaa pennulta väärällä ruokinnalla ja liikunnalla. Esin liukkaat rappuset ja lattiat joissa pentu riehuu voi tuhota terveetkin lonkat tai polvet tai kyynärpäät.

Väärällä pennun ruokinnalla saadaan aikaiseksi myös jatkuvaa ripulia ja oksentelua.

ja Kennelliiton osuudesta, mutta perusongelmahan on se että suuri osa roduista on jo lähtökohtaisesti pilalla. Koko rotu on lähtenyt liikkeelle aivan liian pienestä populaatiosta, ja rakenne on jo aikaa sitten kehittynyt epäterveeksi. Se että puhutaan kauniisti terveistä ja hyväluonteisista koirista ei enää auta.



Rodut tulisi poistaa kokonaan ja siirtyä kasvattamaan muutamaa erilaista koiratyyppiä. Vähintäänkin osa roduista tulisi lakkauttaa saman tien. Näitä ovat mm. monet kääpiörodut sekä esim shar pei.

Jotka eivät ole käyttölinjaisia. Käyttölinjaisella saksanpaimenkoiralla on niin vaikea luonne ettei sovi seurakoiraksi tai tavalliseksi harrastuskoiraksi. Eikä näitä myydäkään kuin työkoiriksi tai koneelle harrastajalle.

Vanhanmallisella saksanpaimenkoiralla on myös luonne sellainen kun sen kuuluu olla rotumääritelmän mukaan. Olen kuullut, että näissä vanhanmallisissakin alkaa olla jalostusmateriaali menetetty. Toivottavasti ei ole totta.

Meillä kun on kohta 7v täyttävä terve suoraselkäinen harmaa vanhanmallinen saksanpaimenkoira. Ei ole käyttölinjainen vaan vanhaa linjaa.

Enpä tiedä löydänkö uutta tervettä tervepäistä saksanpaimenkoraa, kun hänestä aika jättää.

kun jalostettaisii näitä muutamaa rotua. Ei se rotujen määrä asiaa miksikään muuttaisi.

Rodut tulisi poistaa kokonaan ja siirtyä kasvattamaan muutamaa erilaista koiratyyppiä. .

meillä on kotona kolme käyttölijaista sakemannia. Emme ole mitään aktiiviharrastajia, tottelevaisuutta ja jäljestystä on tehty ihan omaksi iloksi (ja totta kai arjen hallintatilanteita varten). Niiden sisaruksia ja vanhempia on mm. poliisilla ja rajalla, eli ovat todella käyttölinjaisia. Ja aivan täydellisiä koiria, meillä on kaksi taaperoikäistä lasta eikä MITÄÄN ongelmia ole ollut. Todella hyvähermoisia! Eivät poliisitkaan halua koiria jotka vain riekkuvat eivätkä osaa rauhoittua (tai ovat vaaraksi sivullisille). Rauhoittumiskyky on tärkeä osa työkoiran luonnetta.

on vasta viimeisen 50 vuoden sisällä alettu hoitamaan ja tutkimaan.

Ennen koirat vain kuolivat ja ne ammuttiin navetan takana jos näytti siltä ettei ole ihan terve. Syistä kukaan ei tiennyt mitään.

Joillakin roduilla sitä esiintyy enemmän ja joillakin vähemmän. Koirilla on aika paljon samoja sairauksia kuin ihmisilläkin, mm epilepsiaa, sydämen vajaatoimintaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, eivätkä nämä ole välttämättä mitenkään jalostukesta johtuneita.

On nimenomaan Kennelliiton keino karsia perinnöllisiä vikoja. Rodusta riippuu, mitkä sairaudet koetaan rodulla sellaiseksi, että ne sisällytetään PEVISAan. Monella rodulla jalostukseen käytettäviltä yksilöiltä vaaditaan mm. silmä ja lonkkakuvaukset vuoden tai kahden välein. Ilman niitä, pentuetta ei rekisteröidä. Siksikin rekisteriote on tärkeä paperi, vaikka koiraa ei koskaan näyttelyyn veisikään. Eivät muuten ole mitään ilmaisia tutkimuksia. Vain sitoutunut luotettava kasvattaja näkee rodun eteen tehtävät panostukset mielekkäiksi.



Sekarotuiset pentutehtaat (koiria voi olla tarhoissa jopa 100 kpl) ovat huonoin paikka, josta koiran voi hankkia. Virostakin rahdataan näitä "löytökoiria". Takuu loppuu, kun perävalot katoaa näkyvistä. Mitään jalostusohjelmia ei ole, vaan sukupolvesta toiseen vain tuotetaan mahdollisimman paljon pentuja. Sukusiitosasteet voi olla huimia. Usein nämä pentutehtaan koirat kaupitellaan muita reittejä pitkin. Jos ostaja ei näe pentujen emää eikä saa nähdä pentujen kasvatusoloja, pitäisi hälytyskellojen kilkattaa lujaa. Pentutehtaat pyörivät tasan niin kauan kuin ostajia riittää. Sitten on myös vahinkopentuja, jotka ovat aivan hyvistä oloista lähtöisin ja on myös oikeita löytökoiria. Rekisteröimättömien ja sekarotuisten kohdalla pitäisi ostajan kuitenkin olla tosi tarkkana, ettei tule tukeneeksi eläinrääkkäyksen kriteerit täyttävää pentutehdas toimintaa.

pitäisikö kuitenkin ottaa sekarotuinen..

Jalostuksella tavoitellaan ulkomuodon ja luonteen ominaisuuksien parantamista. Jalostus on taitolaji. Pitää tietää, mitä tekee ja ottaa myös vastaan rotujärjestön tarjoamaa jalostusneuvontaa. Kaikilla kotieläimillä on omat laatukriteerinsä. Koirilta halutaan erilaisia käyttöominaisuuksia. Jos esimerkiksi ajava metsästyskoira ei hauku tai pysäyttävä koira ei pysäytä, on se käyttökelvoton. Jos seurakoira ei ole seurallinen, on sekin tehtäväänsä käyttökelvoton. Rotukoirissa on jonkin verran sairauksia, toisissa enemmän kuin toisissa, mutta niissä on myös paljon hyvää. Ulkonäkö ja luonne on suurinpiirtein tiedossa ts. ostaja tietää mitä saa. Jos tehdään paljon roturisteytyksiä tai jopa luovutaan rotukoirista, menetetään myös se hyvä, mikä koiriin on saatu jalostettua. Kuinka moni esimerkiksi haluaisi, että seurakoiraksi hankittu puudeli omaa palveluskoiran luonteen tai päinvastoin?

sekarotuiset ovat terveempiä ja elävät pitempään.

Kaikenhuippuna siinä ohjelmassa oli että sille kiinapaltsikoralle (?) oli tehty kauneusleikkaus, jotta pärjäisi näyttelyssä. Oliko sillä sitä kuonoa lyhennetty entisestään?