Aborttikokemuksia?

ap

Minulle on tehty keskeytys kaapimalla yli 10 vuotta sitten... Muistot ovat kuluneen ajan, sekä psyyken suojeluominaisuuden tms. vuoksi vähän hatarat, mutta kerron sen minkä muistan. Kymmenessä vuodessa moni asia on toki voinut muuttuakin melkoisesti.



Eli menin tk-lääkärilleni heti kun tajusin olevani raskaana (kuukautiset viikon myöhässä). Sain ajan keskeytykseen viikolle 7+. Sanottiin ettei kaavintaa ole hyvä tehdä aiemmin, tulos ei välttämättä ole luotettava kun alkio niin olemattoman pieni.

Oli muuten pitkät viikot odotella sitä toimenpideaikaa... :-/



Sairaalaan menin aamulla, sain kohdunsuuta pehmittävän tabletin ja sitten aamupäivän aikana oli kaavinta nukutuksessa. Olin tovin seurattavana osatolla ja sitten kotiuduin.



Kohdallani toimenpide epäonnistui, kohtu ei tyhjentynyt kunnolla vaan sinne jäänyt raskausmateriaali tulehtui. Heräsin seuraavana yönä kamaliin kipuihin ja 40 asteen kuumeeseen. Aamulla jouduin takaisin sairaalaan, jossa kaavinta tehtiin uudelleen. Olin osastolla pari vuorokautta suonensis. antibiooteilla. Tällä toisella kerralla kohtuni puhkaistiin vahingossa jollain instrumentilla ja jouduin mm. röntgenissä käymään jotta selvitettiin ettei oltu suolistoon tms. osuttu...



Omalla kohdallani kokemus oli siis ihan kamala. Kaikki mahdollinen tuntui menevän vikaan, ja olin kamalan kipeä. Ei auttanut yhtään, että olin vasta 17v ja ihan hukassa itseni kanssa.



Asia vaivasi minua todella todella pitkään. Vasta nyt alan olla sinut asian kanssa. Tiedän, että päätös oli oikea - sinänsä en kadu. Mutta tosi raskasta se oli pitkään. Syyllisyys oli kova, olin masentunut ja itkuinen. Ja psyyke todella on siitä jännä, että suojelee ihmistä. En alkuun muistanut noista päivistä juuri mitään. Myöhemmin asioita on alkanut palautua mieleen.

Tiesin kyllä heti etten lasta halua pitää, joten päätös ei ollut vaikea. Itse toimenpide meni ihan hyvin, ei mitään jälkivaivoja, kipuja tms. Itkin muutaman päivän ja kaduinkin, mutta tiesin että se päätös oli ihan oikea. Iso juttuhan se on, enkä usko että kovinkaan moni ohittaa asian pelkällä olankohautuksella.



Ja jokainen kokee tietysti asiat eri tavalla, mutta en kadu tänä päivänä aborttiani yhtään, enkä mietikään sitä kyllä koskaan.

kävin maanantaina keskustelemassa terveyskeskuksen lääkärin kanssa sieltä sitten ultraan jossa katottiin viikot. sain tiistaiksi ajan koska raskaus oli jo melko pitkällä. Tiistai aamuna klo 7 osastolle ravinnotta. sielä jouduin monta tuntia odottamaan että pääsen toimenpiteeseen.vähän ennen sain jonkin mahaa neutralisoivan tabun ja sitten mentiin saliin. kaavinta tehttiin kevyessä nukutuksessa. herättyäni tunsin hieman menkkamaista kipua ei muuta. sitten osastolle seurantaan. ensin atsotaan pysyykö neste siällä ja sitten vähän ajan päästä katsotaan pysyykö kiinteä ruoka sisällä. vessassakin pitää pystyä käydä. Saattajan kanssa pääsin illalla kotiin.

ekasta lääkärikäynnistä viikon päästä aika äitiyspolille, jossa annettiin ensimmäinen tabu sh:n valvovan silmän alla. sain kotiin toiset tabletit, jotka piti ottaa kotona muistaakseni 12 tunnin päästä + panacodia kipuun. näitten toisten tabujen ottamisen jälkeen en muista kuinka kauan meni kun alko tapahtua. ne oli kun oikeen runsaat ja normaalia kivuliaammat menkat. mutta kotona siis sain olla ja panacod autto hyvin.

olin aika alussa, muistaakseni viikolla 8, joten ei mulle siitä mitään katumusta tai huonoa omaatuntoa tullu, elämäntilanne oli sillon sellanen.