Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vinkkejä väkivaltaisen 7v pojan kasvattamiseen
28.05.2010 |
Nyt varmaan alkaa paska lentää niskaan, mutta olemme todella helisemässä 7v poikamme kanssa. On perheen toiseksi vanhin lapsi, isoveli ja pikkuveli ja -sisko ovat aina olleet ihan erilaisia. 7v on tosi tulinen ja äkkipikainen luonne ja reagoi spontaanisti väkivallalka kaikkeen: pettymyksiin, tylsyyteen - ihan kaikkeen.
Jos vastaa väärin opettajan kysymykseen, tavarat lentää. Jos pikkusisarukset ei tottele, käy käsiksi. Jos kaveri on eri mieltä, huitaisee nyrkillä. Tällaista meillä on joka ikinen päivä. Pojalla itsellään ei tunnu olevan muita keinoja käsitellä minkäänlaisia pettymyksiä tai ristiriitatilanteita kuin väkivalta.
Perheneuvolassa poika osasi "esittää" sen verran, että yhden konsultaatiokerran emme saaneet toista aikaa. Emmekä aikaa lastenpsykologille. Oli selittänyt siellä ihan vakavalla naamalla, että toinen lyöminen on väärin ja niin ei saa tehdä, mutta sitten heti tapaamisen jälkeen naureskeli että "sehän uskoi just sen minkä halusin".
Olemme neuvottomia ja ymmällään. Miten tästä eteenpäin? Mitä voimme tehdä? Emme ole koskaan lyöneet lapsiamme ja muutenkaan kotona ei näytetä mitään väkivaltaisia malleja tms. Silti poikamme on sairaalloisen viehtynyt väkivaltaan ja esim ihannoi koulunsa häirikköpoikia, joita "muut kunnioittavat ja pelkäävät".
Apua??!!
Kommentit (6)
vaikeuksia, koska muuten koulusta oltaiisiin jo varmasti otettu yhteyttä kuraattoriin. Vai onko poika vielä esikoulussa?
Jos on koulussa, voit itse soittaa koulun kuraattorille ja keskustella asiasta. Koulupsykologin juttusille myös pääsee soittamalla ja varaamalla ajan.
Lastenpsykologille ette varmaan julkiselle puolelle pääsekään - kaikkihan on siellä kiven alla. Mutta yksityiselle psykologille/terapeutille kyllä pääsee, kannattaa kysellä vaikka puskaradion kautta heistä.
Ehkä suurin ongelma teillä liittyy vuorovaikutustilanteisiin, ei välttämättä pojan "väkivaltaisuuteen" sinänsä. Ehkä hän on oppinut tuollaisen tavan olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja tavan "tehoaminen" vahvistaa väkivaltaista käytöstä. Voihan olla, että sitä apua nimenomaan eniten tarvitsisitte te, että osaisitte tukea enemmän toivottavaa käyttäytymistä ja vaimentaa ei toivottavaa. On aika ihme, jos neuvolassakaan ei haluttaisi tukea vanhemmuutta pojan hyväksi.
Mielestäni 7-vuotias on aika "pihalla" omista vaikuttimistaan tai jopa tekojensa moraalisesta ulottuvuudesta, joten on helppo uskoa, ettei puhe välttäättä auta. Jotain konkreettisia toimintamalleja teille vanhemmille sen sijaan olisi hyvä löytyä, että arkenne helpottaisi.
Voimia teille, toivottavasti joku taho reagoi ja saatte kaipaamaanne tukea lapsen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole kotihoidossa tuollaisen paikka
lapsi oikeasti tyytyväinen siitä, että "läpäisi" perhenlan käynnin?
Yksi vaihtoehto väkivaltaiseen käytökseen voi olla vääristynyt reagointitapa. Eli tarkoitan sitä, että lapsesta tilanne saattaa olla uhkaava vaikkei se sitä oikeasti ole. Ja koska ei ole annettu ohjattua tapaa miten toimia, ainoa tapa on väkivalta.
kannattaa alkaa seuraamaan mm. kun on hälinää ja meteliä, miten lapsi reagoi? Kokeeko jonkun negatiiviseksi? Kun muut lapset leikkivät kovaäänisesti ja "hallitsemattomasti", pitääkö lapsen silloin turvautua väkivaltaan? Jos tapahtuu jotain odottamatonta, aiheuttaako se vääristyneen reaktion?
Lapset ovat syntymästään erilaisia temperamentiltaan. Poikanne on ilmeisesti nopeasti reagoiva ja hyvin intensiivinen reaktioissaan. Nämä piirteet ovat pysyviä, eikä niitä voi muuttaa - eli ne on vain hyväksyttävä. Kysymys kuuluukin ehkä pikemminkin niin, että miten kanavoida pojan intensiivinen ja nopea reagointi yhteiskunnallisesti hyväksyttäviin kanaviin?
Valitettavasti olen itse umpiteoreetikko, eikä minulla ole mitään käytännöllisiä vinkkejä tähän. Joku fiksu kokenut kasvatuksen ammattilainen varmaan osaisi neuvoa...?
En nyt tiedä, mistä on kysymys, luulenpa ettei sulla ole edes mitään vanhempia lapsia.
Sen vaan tiedän, että jos lapsi käyttäytyy noin, hänellä on vakavia tunnetason ongelmia. Niitä ei synny tyhjästä. Toi luonnemääritelmä "tulinen" taas ei korreloi lainkaan sen kanssa, mitä kerrot hänen sanoneen lastenpsykologin tapaamisen jälkeen. Tulinen temperamentti on eri asia, kuin se asia mistä sä puhut.
Alue: Aihe vapaa
ei tuo ole normaaia.