Miksi vanhempien loppuunpalaminen valvovan vauvan kanssa

on nyt ainakin 2 isäkaveria, jotka eivät pysty tekemään enää oikein töitäkään lapsen takia. Toisen kotona on 1v3kk vanha lapsi, joka juo rintaa joka yö ja huutaa. Toisen vauva on 10kk ja on tissillä koko yön - ja väliajan huutaa. Molempien lapset nukkuvat kaikki päivät.



Niin ja äidit ovat masentuneita... yllätys, liitto kriisissä.

että ei ne vauvat useinkaan valvo ihan vain huvin vuoksi. Kun ensin pitää selvittää, että mistä valvominen johtuu, niin siinä selvitellessä voi mennä kuukausia, kun ei ihan ensiyrittämällä osu hakuammunnassa oikeaan. Niin siinä kuukausien kuluessa sitä sitten ehtii uupumaan. Mitä ihmeellistä tuossa on.

Jos kyse olisi vain siitä, ettei ole opittu hyviä nukkumistapoja, niin eihän ne vauvat huutais. Jotain vähän enemmänhän siellä täytyy olla takana.

Äiti on hyvä ja nukkuu sitten päivällä vauvan kanssa.

ja lisää rintaa ja vanhemmat yrittää nukkua. Torkkuvat ne vauvatkin, mutta heräilevät. Päivisin vauvat nukkuu monta tumtia, esim. 6 ja ovat pirteitä, toisin kuin vanhemmat. Toinen äiti tarjoaa rintaa joka inahdukseen. Vauvat nukkuvat vieressä ja imetys on "lapsentahtista".



Kummallakaan lapsella ei ole allergioita, ainakaan todettu.

Äiti on hyvä ja nukkuu sitten päivällä vauvan kanssa.

pitää osallistua, fifty fifty, jos ei imetä niin sitten pitää vaihtaa vaippaa tai röyhtäyttää tai muuten pidellä äitiä kädestä.

Mies oli kysynyt, että onks ollut unikoulu harkinnassa, ei kuulemma, koska toisen vaimon mielestä se on uhka kiintymyssuhteelle. Toinen taas ei pystyisi kieltämään rintaa lapseltaan. No ensiksimainittu on nyt saamassa kenkää kun ei ole vuoteen saanut tehtyä sovittuja töitä. Senkin luulisi olevan uhka perheelle.

"Ei kuulemma onnistu koska isän pitää osallistua, fifty fifty, jos ei imetä niin sitten pitää vaihtaa vaippaa tai röyhtäyttää tai muuten pidellä äitiä kädestä."



Ei tässä ole ongelmana itkevä, valvottava vauva. Jokin muu parisuhteessa mättää. Turha sitä vauvaa, itkua tai valvomista on syyttää, jos on noin suuria parisuhdeongelmia.



Meinaan se rahan tuominen perheeseen on myös osallistumista. Ja työpäivän jälkeen voi myös osallistua. Mutta tämänhän kaikki jo tietävätkin.

Tyhmyydestä kärsii koko perhe. Meillä yösyömiset on lopetettu kuuteen kuukauteen ja sen jälkeen heräilyt loppuivat pian. Mitä "kiintymystä" yökukkuminen on, epäterveellistähän se on vauvallekin.

ja lisää rintaa ja vanhemmat yrittää nukkua. Torkkuvat ne vauvatkin, mutta heräilevät. Päivisin vauvat nukkuu monta tumtia, esim. 6 ja ovat pirteitä, toisin kuin vanhemmat. Toinen äiti tarjoaa rintaa joka inahdukseen. Vauvat nukkuvat vieressä ja imetys on "lapsentahtista".

Kummallakaan lapsella ei ole allergioita, ainakaan todettu.

vauva valvottaa? Ei meillä ainakaan ollu kaikki allergiat selvillä ennen 1v ikää ja sen jälkeen poika nukkui yöt heräämättä eikä mitään unikoulua tarvittu. Ei me kyllä yritettykään pärjätä kaksin kun vauva huusi yöt ja päivät. Meillä oli apuna lastenhoitaja ja lisäks isovanhemmat ja kummit auttoivat ja naapurin tätikin välillä.

Se on vain äärimmäisen iso askel lähteä unikouluun. Sitä ei suositella enää ollenkaan koska jos vauvan itkuun ei vastata, se häiritsee jo vauvan hermostollista ja psyykkistä kehitystä. Kun on yliväsynyt, ei ihan oikeasti jaksa huudattaa edes sitä kahta yötä. Eikä mielestäni ole tarpeenkaan. Tassuhoito on parempi vaihtoehto.



Toisekseen nukkumisongelmat ovat yleisiä. Jotkut lapset ovat aina huonoja nukkumaan, toiset eivät. Meillä poika oli kohkaaja ja neuvolassa suositeltiin unikoulua. Me ei siihen pystytty ja annettiin sitten vellipullo - ja johan vain nälkä pysyi poissa eikä vauva enää huutanut!! Ja me saimme levättyä.



Parisuhde joutuu koville vauva-aikana mutta se on arkea. Ja suurin osa lapsen sairauksista ei selviä kovin pieninä esim. allergiat, liimakorva jne

Meillä on unikoulu pidetty 6kk ikäiselle ja 1v3kk ikäiselle. Molemmat sujuivat oikein hyvin. 2 yötä meni molemmista. Ei allergioita yms. kummallakaan. Testattu monin kokein.



Tosin tämä toinen pikkuhiljaa palasi vähitellen huonoksi nukkujaksi (olosuhteiden takia oli vähän hankala antaa huutaa öisin) ja nyt 3,5-vuotiaana joudumme pitämään tavallaan unikoulun uudestaan. Ei toki ihan samalla tavalla kuin vauvoille. Tämä sovittiin ihan neuvolapsykologin kanssa "viimeisenä keinona". Hän sanoi, että lapsemme on ehdollistunut heräämiselle vuosien aikana ja sille, että äiti on pakko saada joka havahtumisesta (5-15 kertaa yössä). Että näinkin voi käydä.

perheessä on muitakin lapsia kuin vain se yksi vauva.

Okei, myönnän että varmaan aika monen lapsen kanssa kyllä onnistuisi, kun vaan yrittäisi pitkäpinnaisesti, eli usein on kyse vanhempien laiskuudesta tai mistä lie sitten.



Mulla on molemmat lapset siitä erityislaatuisia tapauksia, ettei unikoulusta ole ollut apua, vaikka on tehty kotona ohjeita pilkuntarkasti noudattaen että ihan ulkopuolisilla tahoillakin. Esikoiselle oli kotiunikoulua toteutettu kolme viikkoa, jolloin saimme paikan ensi- ja turvakodin unikouluun. Yleensä siellä tuo unikoulujakso kestää viikon, mutta me olimme siellä kaksi viikkoa. Sen jälkeen laitoksen henkilökunta nosti kätensä pystyyn ja totesi, että heillä on eväät loppu, tähän lapseen unikoulu ei selvästi tepsi. Nyt, neljä vuotta tuon unikoulutusyrityksen jälkeen, esikoinen on alkanut jo silloin tällöin nukkua öitään kokonaisina. Tutkimuksissa on selvinnyt, että uniongelmat juontavat juurensa muualta kuin pelkistä opituista, totutuista nukkumistavoista. Löytyy vähän uniapneaa, unissa puhumista ja -kävelyä sekä yöllisiä kauhukohtauksia.



Kuopukseni on ollut helpompi tapaus, mutta hänelläkin on taipumusta unissa puhumiseen ja -kävelyyn. Myös hänen kanssaan ollaan menossa tutkimuksiin uniapnean varalta, ja kauhukohtauksia odotellaan. Ilmeisesti kyse on jostain perinnöllisestä taipumuksesta, päätellen siitä, että molemmilla on samat ongelmat - ja lasten isä puhuu ja kävelee unissaan.



Mutta jos parisuhde on niin heikoissa kantimissa, että itkevän vauvan takia ruvetaan eroamaan, ehkä se sitten on parempi ottaakin se ero. Kertoo miehestä ja hänen aikuisuudestaan todella paljon, ja mun mielestäni on kenen hyvänsä naisen ehdottomasti parempi olla yh itkevän vauvan kanssa kuin itkevän vauvan äiti ja kiukuttelevan pojankoltiaisen vaimo.

Meillä on unikoulu pidetty 6kk ikäiselle ja 1v3kk ikäiselle. Molemmat sujuivat oikein hyvin. 2 yötä meni molemmista.

Esikoisen kohdalla yritin ties kuinka monta kertaa ja luovutin aina parin viikon-kuukauden yövierotuksen jälkeen kun lapsi nukahteli pitkin päivää mihin sattuu ja itse olin väsyneempi kuin yösyöttöjen kanssa. Lopulta sitten parivuotiaana onnistui yövieroitus kuin sormia napsauttamalla juurikin parissa yössä. Kuopus on nyt 1 v 2 kk enkä edes suunnittele yövieroitusta kun esikoisen vieroitus on niin hyvässä muistissa vieläkin.

"Ja paha se on äidin nukkua päivisin, jos perheessä on muitakin lapsia kuin vain se yksi vauva."



Sitten ne muut lapset sinne päiväkodin virikehoitoon, kun sellainen on vielä tarjolla. Onhan se virikehoito pienempi paha, kuin isän potkut töistä tai avioero.

sanoo yöllä että tissistä on maito loppu. Samoin 10 kk ikäinen vauva ymmärtää jo hyvin puhetta. Miksi ihmiset tekevät elämästään itselleen ehdoin tahdoin vaikeaa, sitä en ymmärrä.

kohdalla neuvolasta: Älä anna vauvan nukkua niin paljon päivällä. Lapsemme oli noin 8 kk. Siitä eteenpäin annoimme nukkua päivisin vain kahdet päiväunet (ei kohtuuttoman pitkiä). Jos vauva nukkuu liikaa päivällä, hän valvoo yöllä. "Vauvalle" 1v 3kk riittää ihan hyvin yhdet päiväunet. Ja ilman maitoakin pärjää jo. Ongelmia saa tekemällä.

Kumpikaan näistä ei siis enää juonut rintamaitoa tuossa iässä. Esikoinen vain heräili itkemään aina univaiheen vaihtuessa ja olin ehkä liiankin helposti paikalla tyynnyttämässä. Tämä toinen taas valvoi itkeskellen joka yö aamuneljään asti ja toinen lapsi heräsi kuudelta uuteen päivään. Onneksi ihan näin pahaan malliin ei tarvinnut koskaan palata ja jo ekana unikouluyönä tuo nukkui 7h putkeen.

Meillä on unikoulu pidetty 6kk ikäiselle ja 1v3kk ikäiselle. Molemmat sujuivat oikein hyvin. 2 yötä meni molemmista.

Esikoisen kohdalla yritin ties kuinka monta kertaa ja luovutin aina parin viikon-kuukauden yövierotuksen jälkeen kun lapsi nukahteli pitkin päivää mihin sattuu ja itse olin väsyneempi kuin yösyöttöjen kanssa. Lopulta sitten parivuotiaana onnistui yövieroitus kuin sormia napsauttamalla juurikin parissa yössä. Kuopus on nyt 1 v 2 kk enkä edes suunnittele yövieroitusta kun esikoisen vieroitus on niin hyvässä muistissa vieläkin.

Jotkut vauvat nyt ovat niin helppoja, että menevät vanhempien toiveiden mukaan heti, kun vähän ohjataan oikeaan suuntaan.



Mutta turha luulla, että todelliset uniongelmat ja huutamiset jostain oikein syystä olisivat äärimmäisen harvinaisia. Vauvoilla on vaikka kuinka kaikenlaisia vaivoja, jotka rikkovat unta.



Eikä se unikoulu todellakaan toimi kaikilla eikä varsinkaan tassuttelu. Ja joku vaan sanoo, että yösyötöt pitää lopettaa. Mutta jättää kertomatta miten se onnistuu, kun ihan kaikki vauvat ei tyydy siihen, että äiti sanoo, että maito on nyt loppu.

silloin kun vauvakin? Kai se vauva nyt kuitenkin joskus nukkuu? Ymmärrän että useamman lapsen perheessä asia on ongelma koska muut lapset on hereillä. Mutta yhden vauvan perheissä?