Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitteko narsistisen lapsen teille hoitoon?
28.05.2010 |
Olen nyt vähän hämmentynyt tästä lasten "narsistisesta" käytöksestä ja olen lueskellut ympäri nettiä, mutta en tunnu nyt saavan selkoa mistään asiasta..
Tilanne on siis sellainen, että siskon kohta 7-vuotiaalla pojalla on ihan todettu narsistinen persoonallisuushäiriö. Kerron myöhemmin lisää tästä pojasta, mutta tällä hetkellä minua mietityttää lähinnä se, että poika olisi tulossa meille viikonlopuksi kylään kun vanhemmat lähtevät lomailemaan ulkomaille.
Siskoni on tästä lähinnä huolissaan, sillä hän ei todellakaan osaa sanoa minkälaista pojan käytös on pidemmällä tähtäimellä.
Mitä nyt itse olen pojan kanssa tekemisissä ollut, hän vaikuttaa käytökseltään erittäin miellyttävältä, ikäisekseen hyvin kypsältä, mutta hieman sulkeutuneelta.
Siskon mukaan poika on kuitenkin ajoittain tasapainoton, väkivaltaan taipuvainen, (suuttuessaan saattaa uhata hakea veitsen ja puukottaa vanhempansa hengiltä. Lisäksi pyrkii lyömään ja pahoinpitelemään nuorempaa siskoaan yms.) ja valehtelee ihan kaikesta, siis ihan kaikesta, eikä ilmekään värähdä.
Poika on kuitenkin ollut meillä esimerkiksi koko iltapäivän, mutta en ole törmännyt minkäänlaisiin käytöshäiriöihin. Tykkää vain puuhailla itsekseen ja kun pojan antaa olla vaan ihan rauhassa, eikä mene siihen hössöttämään, hän pysyy yleensä hyvin rauhallisena.
Kerran omilla synttäreillään kokosi yksin palapeliä, eikä sallinut kenenkään muun lapsen tulla mukaan peliin. Kysyin häneltä kuitenkin ystävällisesti " Saako *minun nimi* tulla mukaan tekemään palapeliä?" ja poika vastasi ihmeen kylmästi, " Et saa. Sä saat vain katsoa."
Toi on ainoa kerta kun olen nähnyt pojan käyttäytyvän "poikkeavasti", siis noin kylmää ja torjuvaa vastausta en ole koskaan lapsen suusta kuullut. Kuullostaa varmaan liioitellulta, mutta jos olisitte olleet paikalla ja kuulleet sen, teilläkin olisi varmaan noussut niskakarvat pystyyn.
Onko teillä kokemusta narsistisista lapsista? Uskallanko ottaa meille viikonlopuksi? Omia lapsia meillä ei ole, joten siitä asiasta ei tarvitse huolehtia.
Kiitos asiallisista vastauksista!
Kommentit (37)
että kaikki persoonallisuushäiriöiset olisivat psykopaaatteja. Se kun on todella äärimmäinen muoto.
Kyllä, mutta enemmän ne silti ovat sama asia kuin asperger ja persoonallisuushäiriö...
persoonallisuushäiriöitä on monenlaisia, narsistinen persoonallisuushäiriö on yksi niistä, ja sen äärimmäisenä ilmentymismuotona pidetään psykopatiaa
Kuvitteletko todellakin ADHD tai aspergerin olevan PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ eli PYSKOPATIA?
Miksi meidän lapsella on sitten diagnosoitu ADHD ja lievä asperger?? Ja ikää on just sen 6-vuotta. Ja kyllähän kouluikäiselle jo kaiken maailman diagnoosit tehdään jos näyttää siltä että jossain on jotain häikkää.
Tää joka sanoi, että lapsellaan on joku diagnoosi, tarkoitti varmaan lähinnä sitä että kyllä niitä diagnooseja ihan jokaisen ikäiselle tehdään. JA sanoiko aloittaja jossain välissä että se on varmasti saanut diagnoosin? Tai sitten on sanottu että mahdollisesti kehittyvä narsistinen persoonallisuushäiriö ja aloittaja on vain käsittänyt väärin. Mutta kovin narsistiselta toi poika kyllä kuullostaa! Ei oo normaalia tuollainen käytös
En yllättyisi kun kerran lapseton itse on, ettei tiedä miten diagnoosit lapsille tehdän.
Kun et näköjään tiedä mistään mitään ja sinun tekstistäsi ei saa mitään selvää! Joten hanki ne lapset ensin ja tule sitten uudestaan sanomaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen aina luullut, että narsistinen persoonallisuushäiriö kehittyy vuosein saatossa, jos on esim. huono lapsuus.
sekö voi siis olla lapsella jo syntyessään ?
Miten tätä ap hoidetaan vai voidaanko hoitaa ? Mitenköhän pojan ihmissuhteet tulevaisuudessa kehittyvät ...
Ei siis tälläkään pojalla ihan syntymästä asti ole ollut. Alkoi muistaakseni n. 5-vuoden iässä oireilla ja päiväkodista suosittelivat neuvolassa ja "terapeutin" juttusilla käymistä.
Enpä tiedä voiko tuota mitenkään hoitaa, kun eihän narsismi ole "sairaus"? Mennään vain päivä kerrallaan ja toivotaan, että narsistiset piirteet lieventyisivät iän myötä.
Itseänikin käy sääliksi tuo poika. :( Varsinkin vanhemmalla iällä saattaa sosiaalinen elämä olla aika vaikeaa.
Ihmetyttää koko ketju. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei käsittääkseni ole mikään kulkutauti, joka vain yhtäkkiä tulla plupsahtaa. Se on vakavan lapsuudenaikaisen kaltoinkohtelun tuote.
Miten narsismi syntyy?
Narsismin taustalla vaikuttavat paitsi synnynnäinen herkkyys myös varhaiset lapsuuden traumat.
Tutkimusten mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön aiheuttavat yhdessä synnynnäinen taipumus ja haavoittuvaisuus sekä lapsuuden voimakkaat, traumatisoivat tapahtumat, joihin lapsi ei saa vanhemmiltaan tukea.
Tutkijoiden mukaan narsistien lapsuudesta löytyy seuraavanlaisia piirteitä.
Narsismiin johtavia lapsuustraumoja
Yli sukupolvien siirtyvä trauma: vanhemmilla on itsellään traumaattinen lapsuus, jonka seurauksena he eivät kykene rauhoittamaan lasta empaattisesti
Kaoottiset lapsuuden olosuhteet (esim. tunteiden laiminlyönti ja rajattomuus)
Väkivalta (itse kohteena oleminen tai sivusta seuraaminen)
Muut traumat (esim. pitkä ero perushuoltajasta, kuten äidistä)
Narsistista käyttäytymistä ihannoiva perheilmapiiri
ja koittaisin olla pelkäämättä pientä lasta. Yrittäisin järjestää tilanteita, joissa itse alan puuhailla jotain mistä lapsi ehkä pitäisi (vaikka muovailuvahaa tai jotain rakentelua tai palapeliä), ja jos lapsi kiinnostuu saa tulla mukaan tekemään minun kanssa. Jospa hän pikkuhiljaa oppisi myös sitä yhteispeliä. Jos lapsella olisi joku oma leikki kesken, en menisi kysymään saanko tulla leikkimään hänen kanssaan, jos tietäisin jo että vastaus saa niskakarvat pystyyn, vaan antaisin hänen olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koittaisin olla pelkäämättä pientä lasta. Yrittäisin järjestää tilanteita, joissa itse alan puuhailla jotain mistä lapsi ehkä pitäisi (vaikka muovailuvahaa tai jotain rakentelua tai palapeliä), ja jos lapsi kiinnostuu saa tulla mukaan tekemään minun kanssa. Jospa hän pikkuhiljaa oppisi myös sitä yhteispeliä. Jos lapsella olisi joku oma leikki kesken, en menisi kysymään saanko tulla leikkimään hänen kanssaan, jos tietäisin jo että vastaus saa niskakarvat pystyyn, vaan antaisin hänen olla.
Hyvin monessa he kuitenkin ovat tavallisia ihmisiä.
ei todellakaan anneta persoonallisuushäiriödiagnoosia!
Toiseksi kaikkien terveiden ihmisten ja lapsien persoonallisuudessa kuuluu olla narsistisia piirteitä jonkin verran! Häiriöasteesta puhutaan vasta kun narsistiset oireet aiheuttavat kärsimystä ja haittaa. Narsistin tapauksessa ympäristölle, sillä he eivät oikeastaan koskaan hakeudu hoitoon itse.
Persoonallisuushäiriö syntyy kun ihmisen psyyken normaalit rakenteet alkavat toimia virheellisesti suojatakseen minuutta. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei siis puhkea tuosta vain ilman syytä.
Kyseisestä lapsesta on saatettu sanoa, että hänen käytöksessään on korostuneita narsistisia piirteitä, persoonallisuushäiriödiagnoosia ei varmasti ole laitettu noin pienelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaisin hoitoon, muuten en,paikalla, että toinen voisi kokoajan vahtia lapsia.
ihan siksi, että tuleehan toi lapsi olemaan mukana teidän elämässänne eteenpäinkin, ja kuuluuhan hän sun lähisukuun.
Ihan ensiksi sanon että mulla ei ole käsitystä mistään diagnooseista ja termeistä, mutta kaverini pojalla oli samanlaista käytöstä kuin mitä kuvailit siskosi lapsella olevan. Hän myös suuttuessaan luetteli kylmän viileästi kuinka odottaa ensin että vanhemmat on nukkumassa ja viiltää heiltä sitten kurkun auki niin että eivät ehdi soittaa apua jne. oli siis niin rauhallinen ja vakuuttava näissä jutuissaan, et se oli pelottavaa. Hän myös kerran hyökkäsi mieheni kimppuun yritti puhkaista tämän silmän kukkaruukusta nappaamallaan tukikepillä, jossa terävä pää. Syynä se, että pelihetki tietokoneella oli loppunut ja hän oli turhautunut. Sitä, kuinka tavallista ja normaalia tuollainen puhe ja käytös on pienelle lapselle, en osaa arvioida koska omat lapset on vielä niin pieniä.
Mä tulin ton lapsen kanssa aina hyvin toimeen ja vahdin häntä välillä. En tiedä miksi hän ei koskaan ollut mulle hankala. Mä tiedän että häntä on kohdeltu lapsuudessa todella inhottavasti ja että hän on joutunut elämään aggressiivisten, äkkipikaisten ja väkivaltaisten vanhempiensa kanssa täysin ennakoimatonta ja kaaosmaista elämää - lapsen näkökulmasta. Mä aina kerroin hänelle hyvissä ajoin kaikki aikataulut, mitä aiomme tehdä yhdessä. Pidin kaikin tavoin huolen, että annan hänelle tunteen että hän tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, ja että hän ei tunne itseään uhatuksi eikä painostetuksi. Kun hän keskittyi johonkin, en häirinnyt häntä koska selvästi toi keskittymisen häiritseminen laukaisi hänessä raivoreaktion. Mä vältin tilanteita, joissa hän olisi raivostunut, lähinnä tietokone-ja pleikkaripelien rajoittamista; toin mukanani aina jotain puuhaa jota hän saattoi tehdä keskittyneesti pitkään ilman että mun piti sitä jotenkin rajoittaa.
Mä en tiedä mitä tuolle lapselle kuuluu nykyään, koska hänen äitinsä käytös meni niin mahdottomaksi että mä otin reilusti etäisyyttä. Käsittääkseni lapsi ei asu enää kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän että häntä on kohdeltu lapsuudessa todella inhottavasti ja että hän on joutunut elämään aggressiivisten, äkkipikaisten ja väkivaltaisten vanhempiensa kanssa täysin ennakoimatonta ja kaaosmaista elämää - lapsen näkökulmasta.
narsistisesti häiriintyneestä lapsesta.
Ensinnäkin jokin on johtanut tuohon narsistisen persoonallisuushäiriön kehittymiseen. Siitä et kertonut mitään. Poika vain " alkoi oireilla "? Kiinnostaisi tietää sekin, miksi siskosi on huolissaan pojan hoitoon jättämisestä? Onko jotain konkreettisia väkivallan tekoja tapahtunut? Jos on, niin silloin lienee psykiatrinen hoito jo välttämätöntä? Onko odotettavissa, että väkivaltaisuus saattaisi kohdistua muihinkin kun oman perheen jäseniin?
Viikonloppu on pitkä aika olla varuillaan ja huolissaan ja erityislapsilla on todella tarkat " tuntosarvet ". Kannattaisiko vielä keskustella siskosi kanssa ja miettiä omaa asennetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ap:n siskonlapsella on oikeasti jokin muu vähän vastaava ongelma ja ap on halunnut estää tunnistetuksi tulemisen keksimällä tällaisen tarinan jossa on elementtejä oikeasta ongelmasta. Jotenkin tämä aloitus haiskahtaa.
Mä korostan vielä sitä, etten tiedä saiko tuo lapsi minkäänlaista diagnoosia käytöksestään. Mä itse en sinänsä ihmetellyt hänen käytöstään ollekaan. Hän oli elänyt lapsuutensa maailmassa, jossa myötätunnolla ei tee mitään ja jossa ei voi luottaa siihen, että kukaan auttaa tai ymmärtää. Mä näin asian niin, että hänellä oli tasan kaksi vaihtoehtoa kaiken sen paineen ja alistamisen keskellä; kovettaa itsensä ja taistella, tai murtua, lakata vaan olemasta. Hän oli valinnut tuon taistelun. Kukaan ei varmaan tuosta mun entisestä kaverista olis ulospäin uskonut, millainen hän oli tuolle lapselle. Mullekin oli järkytys tajuta millaisessa todellisuudessa lapsi joutui elämään.
Mä olen niin pahoillani siitä, etten osannut auttaa lasta mitenkään. Muistan kuinka etsin tuota poikaa iltamyöhällä, kun hän taas kerran oli karannut, ja ajattelin että miten mä ikinä kykenen viemään hänet takaisin kotiin jos löydän hänet, koska sellaiseen kotiin en minäkään haluaisi mennä. Jos tuo lapsi ei koskaan kasva tasapainoiseksi aikuiseksi, se on paitsi hänen vanhempiensa, myös meidän muiden ympäristön aikuisten vika, jotka ei osattu, ymmärretty tai uskallettu suojella häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaa kun tällaisista aiheista provoillaan typeriä.
Lapsille ei todellakaan anneta diagnooseja persoonallisuushäiriöistä.
Miksi meidän lapsella on sitten diagnosoitu ADHD ja lievä asperger?? Ja ikää on just sen 6-vuotta.
Ja kyllähän kouluikäiselle jo kaiken maailman diagnoosit tehdään jos näyttää siltä että jossain on jotain häikkää.
Nars. pers.h. kuten muutkin ph:t kehittyy yleensä VARHAISESSA AIKUISIÄSSÄ, ei todellakaan lapsuudessa.
Uskon että kyseessä on provo. En usko hetkeäkään, että 7-vuotiaalle on annettu narsistin diagnoosia. Tuon ikäinen tuleva narsisti on vielä kärsivä ja nujerretu lapsi, ei narsisti.
On lääkäreitä, jotka luulevat olevansa ennustajia ja näkevänsä tulevaisuuteen (narsismia?). Siksi kielto diagnosoida persoonallisuushäiriötä lapselle/nuorelle ei koske heitä.
Itse sain persoonallisuushäiriödiagnoosin murrosikäisenä. Diagnoosi kumoutui aikuisena vuosien seurannassa.
Narsistinen persoonallisuushäiriö ja narsistiset piirteet ovat hyödyksi lääkärille itselleen. Kurinalaisuus, ihalluksi tulemisen toive, manipulointi jne. edistävät opiskeluja ja uralla etenemistä. Joku oli kirjoittanut lääkärilehteen artikkelin lääkärin narsistisista piirteistä. Toki kaikissa lääkäreissä ei ole narsismia/narsistisia piirteitä.
Narsistin ei mielestään tarvitse noudattaa liikennesääntöjä, koska liikennesäännöt ovat heille, jotka muuten eivät osaisi ajaa.
Narsistisen lääkärin ei tarvitse noudattaa diagnosointi ohjeita, koska ne ovat heitä varten, jotka muuten eivät osaa diagnosoida.
Jos siskosi suinkin voi, kannattaisi etsiä lapselle toinen lääkäri.
olen aina luullut, että narsistinen persoonallisuushäiriö kehittyy vuosein saatossa, jos on esim. huono lapsuus.
sekö voi siis olla lapsella jo syntyessään ?
Miten tätä ap hoidetaan vai voidaanko hoitaa ? Mitenköhän pojan ihmissuhteet tulevaisuudessa kehittyvät ...