Veljeni vaimo on niin ilkeä
vanhemmilleni. Surettaa heidän puolestaan, eikä mikään tunnu auttavan.
Muilla kokemuksia?
Kommentit (29)
kotipaikkani, koulutukseni, työpaikkani, ruoanlaittotaitoni, sisustamistapani, puhetapani (en puhu murretta), suurimmat elämänvalintani (milloin naimisiin, milloin lapsia), sukunimeni, antoivat kihlajaislahjan ja häälahjan vain miehen nimellä, ostivat "häälahjoja" vain miehen siskolle, haukkuivat häämme ja sukulaiseni, halusivat ostattaa meillä heille talon ilmaiseen asumiseen. Tekivät oharit kun olimme menossa 600 kilsan päähän näyttämään esikoistamme.
Ja ihmettelevät syvästi, miten heillä voikin olla niiiiiin viileä ja hankala miniä.
Itse ajattelen, että kun nuorena, naiivina, turhankin arkana anoppilassa aikoinaan vierailin ekoja kertoja, olisi anoppini vanhempana ja viisaampana voinut hieman miettiä, miten potentiaalista tulevaa miniäkokelasta kannattaa kohdella. Kaikki kaunani, joita on vaikea unohtaa, juontavat juurensa noista ekoista vuosista, jolloin en vielä ollut kuin miniäkokelas.
Kun sitten ilmoitimme appivanhemmille naimisiinmenosta, anoppi purskahti itkuun ja kapsahti kaulani ja sanoi, että meillä ei ole kai kauhean lämpöiset välit ja häntä harmittaa asia. Tuntui, että minut alettiin hyväksyä sukuun vasta kun anoppi huomasi, että on pakko. Se ei tuntunut kovin mukavalta. Tänä päivänäkin olen etäinen anopilleni, koska en kertakaikkiaan pysty unohtamaan menneitä. Eikä anoppi koskaan ole oikeastaan edes yrittänytkään korjata tilannetta tuota yhtä lausetta lukuunottamatta. Anopin sisar sen sijaan on minulle läheinen ihminen, aivan kuin oma äiti. Hän on aina suhtautunut minuun ystävällisesti ja sen olen puolestaan palkinnut ystävyydellä takaisin.
Tai "ilkeä" on ehkä kova sana, mutta tosi tahditon. Esimerkiksi isäni 69v kuori hänelle porkkanan, ja tyyppi tiuskaisi "onko se luomua, jos ei oo luomua ni en kyllä syö!" Ymmärrän kyllä jos tahtoo syödä pelkästään luomua erityisesti nyt kun odottaa vauvaa, mutta sen voisi sanoa kiltimmin. Vaikka että "kiitos kun kuorit, mutta onhan se varmasti luomua kun olen päättänyt syödä vain sitä nyt" tms.
Samankaltaisia tilanteita on monia.
Tai "ilkeä" on ehkä kova sana, mutta tosi tahditon. Esimerkiksi isäni 69v kuori hänelle porkkanan, ja tyyppi tiuskaisi "onko se luomua, jos ei oo luomua ni en kyllä syö!" Ymmärrän kyllä jos tahtoo syödä pelkästään luomua erityisesti nyt kun odottaa vauvaa, mutta sen voisi sanoa kiltimmin. Vaikka että "kiitos kun kuorit, mutta onhan se varmasti luomua kun olen päättänyt syödä vain sitä nyt" tms.
Samankaltaisia tilanteita on monia.
Varmasti tähän on syytä omassa perheessänikin. Erityisesti äitini osaa olla kova suustaan joskus, tai jotenkin ajattelematon. Ollaan veljen vaimonkin kanssa siitä joskus juteltu. Hän on kiva ihminen, mutta monesti ihan oikeasti tosi tylsää seurata vierestä kun vanhemmat koittaa olla ystävällisiä ja saavat tiuskaisuja takaisin. Miniä ei varmasti tarkoita olla tyly, ei vain jotenkin hallitse jotain.. no käyttäytymistapaa tai itsehillintää tai jotain.
Ei vakavia asioita ja kaikilla ihan hyvät välit, mutta silti vanhempien puolesta harmittaa. (Totuuden nimissä sanottakoon, että joskus harmittaa myös miniän puolesta joku kova lauottu totuus oman suvun puolelta.)
Sama täällä. Kun vaimoke tuli sukuun, kaikkien välit kylmenivät. Oikea materialistien materialisti ja muutti veljenikin sellaiseksi. Ilkeä ja koppava. Sääli ennen mukavaa veljeä... Kantensako valitsi.
Kaikki pohjoisesta naidut ovat riivinrautoja. En suosittele.
Miksi joku nostaa kohta 8 vuotta vanhoja ketjuja????
Perintöasioissa hankaloittamassa asioisen etenemistä. Äitini korut ja kosmetiikka arvotauluineen ja kansallispukuineen katosivat heidän ns kuolinsiivousta twhdeaaä. Sellainen miniä se. Oikea riidankylväjä alusta asti ennen harmoniseen perheeseen. Kamala havaita oman veljen tossukkuus. Vaimo päällemäsmärinä. Tai onko jo ex.
Pidän välit viileinä, miehen siskon kanssa en ole missään tekemisissä. Mies hoitaa kaikki välit sukuunsa.
Onhan tämä tilanne ollut jo yli 20 vuotta. Sellaista kohtelua mitä ekoina vuosina sain, ei ansaitse kukaan. Jossain vaiheessa tajusin, että peli on vihellettävä poikki. Aloin sanoa asiat suoraan, en mielistellyt. Nyt olen sitten se entistä enemmän kusipää miniä.