Alle 22-vuotiaille ei pitäisi maksaa ollenkaan asumistukea ja työkkärirahaa kaikissa tilanteissa.
Eli valtion pitäisi säästää tuossa turhassa menoerässä.
Eli jos on työssä, niin voi asua vielä vanhempiensa kotonakin, mutta toki työtuloillaan myös omassa asunnossaan, jos ne riittävät.
Jos opiskelee, niin asuttava vanhempien luona, ellei opiskelupaikka ole kaukana.
Jos on työtön, asuttava vanhempien luona.
Jos menee avo- tai avioliittoon ja saa lapsen, niin toki sitten olisi oikeus asumistukeen.
Kuitenkin on monta ihan turhaa asumistukiahnehtijaa.
Vanhempien elatusvelvollisuus pitäisi ulottaa 22 vuoteena asti. Ihan turha maksaa jollekin samalla paikkakunnalla asuvalle alle 22-vuotiaalle asumistukea, kun voi vielä asua kotonaankin.
Maksettaisiin sitten vaikka sitä lapsilisää 22-vuotiaaseen asti.
Kommentit (37)
En kyllä ois ikinä suostunut asumaan kotona 22v ikään. Muutin poikaystäväni kanssa yhteen 16v ja lähdin opiskelemaan oppisopimuksella ammattiin. Itse olemme siis vuokran maksaneet. Sain ammatin parissa vuodessa ja vakipaikka tuli oppisopimuspaikasta ja kun olin 22v meillä oli kolme lasta ja neljäs tulossa. Eipähän oltais mahduttu kolmioon, jossa vanhempani asuivat.
vanhempien ei tarvitse enää elättää aikuista lasta, yhteiskunnan kuuluu tarjota työtä
asumistukea. Turha kumminkin yhteiskunnan maksaa alle 22-vuotiaalle asumistukea, jos ei ole muut syytä, kun halu asua omassa kämpässä yhteiskunnan varoilla.
Eli, jos ei itse pysty asumistaan maksamaan, niin itsenäistymistä on turha vaatia kovin nuorena.
ap
mielestä vanhemmilla pitäisi olla elatusvelvollisuus kuolemaansa saakka. Ajatelkaa, mitä siinä säästettäisiin!
vakavasti ottaen: Täysi-ikäisyyden rajaa pitäisi ap:n suosimassa tilanteessa sitten nostaa, sillä eihän voi olla, että ihminen on muuten täysivaltainen yhteiskunnan jäsen ja veronmaksaja, mutta vanhempien pitäisi elättää.
asetelma laittaisi myös ihmiset eriarvoiseen asemaan esim. parisuhteen tai vanhempien tulojen suhteen. Miten kävisi puolisottomalle köyhien vanhempien lapselle? Saisiko mennä opsikelemaan lainkaan, jos vanhemmat patistaisivat vain töihin?
Järjestelmä saattaisi myös aada aikaan sen, että turhan nuoret alkaisivat pariutua "vakavasti" miettimättä muuta kuin etuuksia. Yksinkin on hyvä asua ennen avioliittoa.
Musta tästä puuttuu logiikka. Lapsilisäkin on tuki, joka oletettavasti kuitenkin maksettaisiin tässä sille nuorelle aikuiselle. Tulottoman nuoren elämistä tuetaan joka tapauksessa, joten jos sillä tuella voi asua pois kotoa, miksi ei saisi.
Lisäksi en ymmärrä sitä logiikkaa, että jos valitsee asua yksin, vaikkei ole rahaa, ei saisi asua itsenäisesti, mutta jos valitsee tehdä lapsia ja asua yksin, vaikkei olisi rahaa, itsenäisestä elämää pitäisi tukea.
Vaikka sosiaalitoimi elättäisi lapsen, miksi sen pitäisi elättää myös tuloton vanhempi, jos tämä on vielä vanhempiensa huollettava?
Kaiken lisäksi suomalainen systeemi ei ole verrattavissa Keski-Eurooppaan, koska asumisväljyys on siellä eri luokkaa kuin Suomessa. Ja jos valtio alkaisi tukea sitä, että keskiverto suomalaisperhe, jonka yli kaksikymppinen asuu kotona saisi käyttöönsä saman verran neliöitä kuin vastaavassa tilanteessa oleva belgialaisperhe, tulos olisi negatiivinen.
Lisäksi haluasin huomauttaa, että nuo jonkun ehdottamat säästöt ovat nappikauppaa verrattuna sosiaali- ja terveysministeriön kuluihin. Kansanedustajan palkkojen laskeminen olisi lähinnä symbolinen ele, joka ei poistaisi sitä
En väitä, etteikö sitä elettä pitäisi tehdä, huomautampa vaan, että populismi on syönyt aivot, jos ajattelee, että valtiontaloudessa JOKO huolletaan valtakunnan vanhukset TAI maksetaan kahdelle sadalle kansanedustajalle joitakin satasia liikaa palkkaa. Myös huippu-urheilun tukemiseen kuluvat rahat ovat pieniä verrattuna oikeisin menoihin. Jos tuolle linjalle lähtee, juustohöylää pitää heiluttaa hiukka enemmän.
vanhemmille alle 22-vuotiaasta kotona asuvasta lapsesta. Lapsi ei saisi muita tukia. Eli vanhemmat vaan elättäisivät lastaan 4 vuotta kauemmin.
Koulutushan on kuitenkin kaikille Suomessa ilmaista. Sehän on hyvä asia kuitenkin. Monessa maassa vanhemmat säästävät vuosikausia, että saavat lapsensa koulutetuksi. (Niin oli muuten ennen Suomessakin. Oppikoulukin oli maksullinen.)
Eli maksullista koulutusta ei, mutta tulisi edes tuo kotona-asumisvelvoite samassa kaupungissa opiskelevalle, jos ei ole varaa maksaa itse asumisensa.
meillä äiti nakkas pihalle, kun olin 17v (enkä ollut ees vaikea murkku, ei huumeita jne). Koditon olisin ollut, jos sossu ei olisi auttanut, kun kotiin ei äiti mua halunnut.
olisin joutunut kotona asumaan 22-vuotiaaksi asti. Tai sitten olisin alkanut lapsia tehtailemaan, jos muuta poispääsyä kotoa ei olisi.
Mietitäänpä nyt taas hieman omaa napaa pidemmälle! Kaikilla tässä maassa asuvilla ei ole ihania vanhempia, joillain on jopa helvetilliset lapsuudet. Eikä tähän lapsuuteen tarvitse sekoittaa välttämättä edes päihdeaineita! On olemassa narsistisia, varattomia, mielenterveysongelmaisia, lapsiaan henkisesti ja fyysisesti pahoinpioteleviä (yms.) vanhempia. Pitäisikö tälläisten vanhempien lapset kärsiä 4 vuotta lisää ko. perheessä?
Eiköhän jokaisella täysi-ikäisellä,terveellä ja äänestysvelvollisella ole oikeus omaan elämään? Ihan ilman vanhempien läsnäoloa?
Eiköhän oteta mielummin lapsilisät veke, lapsia kun ei ole pakko tehdä ;)
olisi varaa maksaa asumisensa itse tai vanhemmat sen maksaisivat. Ei se 4 vuotta nyt kovin kamala lisä kotona asumiselle voi olla, kun siellä on kuitenkin lähes parikymmentä vuotta jo viettänyt.
ap
on ilmaista, mutta kaikkia muita maksuja kyllä on, mm. kirjat, yliopistolla terveydenhuoltomaksut yms.
Vaikka summat ovat pieniä, on vanhemmilla ihan liikaa päätäntävaltaa aikuisen lapsen elämään rahan kautta. Ja entäs jos "lapsi" menee osa-aikatöihin? Voiko vanhemmat pakottaa maksamaan vuokraa kotiin (kuten omat vanhempani tekivät, muutinkin sitten omilleni ja sain asumistukea)? Siinä ei paljoa koulukirjoja sitten ostella.
Kaikki vanhemmat ei tosiaan ole mukavia, rikkaita ja auliita antamaan rahaa...
Vanhemmat haudassa kun ikää oli 21, perintö ei riittänyt kolmelle jaettuna juuri mihinkään. Mielenterveysongelmia (mm. ahdistuneisuushäiriö, persoonallisuushäiriö, krooninen masennus), mutta eivät vielä tarpeeksi pahoja että pääsisi edes kuntoutustuelle. Psykoterapiatarve huutava, Kelan rahat eivät riittäneet yhtenäkään vuonna. Ammatinopiskelu kesken mt-ongelmien takia, työllistyminen lähes mahdotonta.
Kun täytin 25, aloin saamaan apua. Siihen saakka ajelehdin sossun pienimmällä mahdollisella tuella pikkuruisessa kaupungin yksiössäni. Oli paha olla mutta apua ei saanut. Kun pääsin "aikuisten puolelle", kummasti apua löytyi ja jopa otettiin tosissaan.
itse muutin opiskelujen vuoksi toiselle paikkakunnalle ollessani 19v. opintotukea en saanut, koska vanhemmilla hyvät tulot. vanhemmiltani en saanut penniäkään kotona asuessani 15v täytettyäni saatika sitten omille muutettuani. opintolainan otin ja itse maksoin pois.
ei ole mitään järkeä, että vanhempien elatusvelvollisuutta jatkettaisiin lapsen täytettyä 18v. koska nuoret silloin saisivat opetella itsenäistymään,kun vanhemmat jatkuvasti petaamassa elämää? taas aloitus, missä ei järjen häivääkään.
No voi jessus..onhan tuokin mielipide, mutta mielestäni harvinaisen typerä sellainen. Itse olen 20v vuoden ikäisen lapsen äiti ja äitini 38v on myös kahden pienen lapsen äiti. Ja meidänkö pitäisi kaikkien asua saman katon alla ja minunko pitäisi heittää hyvästit omalle elämälle ja muuttaa lapseni kanssa äidin jalkoihin. Huhhuh...
itse muutin opiskelujen vuoksi toiselle paikkakunnalle ollessani 19v. opintotukea en saanut, koska vanhemmilla hyvät tulot. vanhemmiltani en saanut penniäkään kotona asuessani 15v täytettyäni saatika sitten omille muutettuani. opintolainan otin ja itse maksoin pois.
ei ole mitään järkeä, että vanhempien elatusvelvollisuutta jatkettaisiin lapsen täytettyä 18v. koska nuoret silloin saisivat opetella itsenäistymään,kun vanhemmat jatkuvasti petaamassa elämää? taas aloitus, missä ei järjen häivääkään.
En saanut opiskeluiden alkuvuosina mitään tukia koska isäni tulot olivat liian suuret. Mitään rahallista tukea en kotoa saanut. Hiki otsalla hankituilla kesätyörahoilla sitten elettiin talvet ja nälkää nähtiin, siis ihan oikeesti söin viikkotolkulla vain makaronia jne. Vitamiinien puutos johti sitten krooniseen väsymykseen ja muuhun kivaan. Opintolainaa uskalsin ottaa vasta kun ei mitään muuta keinoa ollut.
Eli kiva idea heikentää entisestään nuorten oman elämän aloittamista... Mennään vaan suoraan Italian malliin jossa "nuoret" elää kolmekymppisiksi kotona mamman lihapatojen ääressä.
Eli valtion pitäisi säästää tuossa turhassa menoerässä. Eli jos on työssä, niin voi asua vielä vanhempiensa kotonakin, mutta toki työtuloillaan myös omassa asunnossaan, jos ne riittävät. Jos opiskelee, niin asuttava vanhempien luona, ellei opiskelupaikka ole kaukana. Jos on työtön, asuttava vanhempien luona. Jos menee avo- tai avioliittoon ja saa lapsen, niin toki sitten olisi oikeus asumistukeen. Kuitenkin on monta ihan turhaa asumistukiahnehtijaa. Vanhempien elatusvelvollisuus pitäisi ulottaa 22 vuoteena asti. Ihan turha maksaa jollekin samalla paikkakunnalla asuvalle alle 22-vuotiaalle asumistukea, kun voi vielä asua kotonaankin. Maksettaisiin sitten vaikka sitä lapsilisää 22-vuotiaaseen asti.
Oletat että kaikilla on hyvä koti vanhempiensa luona?
entä jos onkin yh, eli silloinkin tulisi elää vanhempien kodissa?
kauhean ahdasmielinnen olet AP!
tule asumaan Helsinkiin niin tiedät että monet vanhemmatkin ihmiset tarvitsevat tukea asumiseen. Ja 22-vuotias ei tosiaan ole mikään lapsi, vaan ihan aikuinen. Miksi aikuisen pitäisi asua jonkun muun nurkissa?