Puolisolla tai itsellä adhd tai add

Tutullani samat oireet, nyt on ruvennut syömään lääkettä ja on ihan eri ihminen!

Miehelläni on adhd. Hän on todella levoton, ei pysty missään olemaan pitkää aikaa, pitää koko ajan ajaa ympäriinsä, liikkua ympäriinsä, ei voi istua paikallaan. Riippuvuuksia ei ole kuin tupakka, ja aapelin poks-peli, mutta kyllä niiden kanssa saa olla tarkkana. Onneksi rahapelit ei ole houkuttaneet, se kai tulee jo lapsuuden kotikasvatuksesta että niitä ei saa edes koittaa. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos hän joskus kokeilisi. Meidän raha-asiat hoidan minä, siis maksan laskut ja huolehdin, että tilillä on rahaa, sillä mies ei muistaisi sitä kuitenkaan. hän ei saa vietyä laskuja edes pinoon maksamista odottamaan, vaan hänen jäljiltään ne hukkuisivat pitkin taloa. Minä myös päätän talouden isommat hankinnat. Puhetta ymmärtää kyllä, kunhan hänet ensin saa jotenkin pysätymään sitä kuuntelemaan.



Miehelläni ei ole lääkitystä, mutta meillä pärjätään. Pärjäämisen keinot ovat ihan yksinkertaisia, eikä niihin tarvittaisi lääkäriä eikä diagnoosia.



Ensimmäinen keino on struktuuri elämässä eli järjestys sekä talossa että päivässä. Meillä on tietty kippo eteisessä, johon heti sisään tullessa lasketaan avaimet ja puhelimet kädestä. Siinä ne sitten ovat ja pysyvät näkyvillä niin että ne muista amyös ottaa mukaan tas kotoa lähtiessä. Tärkeille tavaroille onoma paikkansa ja ne pysyvät siellä (joskus tosin vain siksi, että minä aina nähdessäni niiden lojuvan jossain muualla, vien ne sinne).



Meillä on melko säännöllinen päiväjärjestys, jossa joka päivä tehdään samoja asioita samassa järjestyksessä, koska muuten mies unohtaisi harjata hampaansa ja syödä aamiaisensa. Aamurutiineista on tullut niin tärkeitä, että joskus kun ollaan poissa kotoa, eikä mies saa tuttua aamulehteään, hänen pitää päästä hakemaan se, ennen kuin päivä voi jatkua. Kun rutiineihin tottuu, ne eivät ole kahle vaan tietynlainen vapautus siitä, ettei tarvi koko ajan yrittää miettiä, mitä vielä unohtui ja mitä vielä piti tehdä.



Järjestykseen kuuluu myös kalenteriin (puhelimen, äänimerkillä varustettuna) merkityt roskapussinvientipäivät, siivouspäivät, ruohonleikkuupäivät ja muut säännöllisesti toimivat päivät. Jos minä en hoitaisi niitä laskuja, olisi siihen kalenteriin merkittävä myös 2 laskunmaksupäivää kuussa.





Meillä käytetään paljon sitä puhelimen kalenteriäänimerkkiä ja myös muita ajastimia, koska mies muuten helposti unohtuu johonkin juttuu koko päiväksi. Meillä on myös ulko-ovessa peili, josta voi ja pitää tarkistaa, onko paita oikein päin ja sukat samaa paria (aina ei nimittäin ole).



Sitä en oikein ymmärrä, että jos teillä on omat rahat niin miksi mies ei saisi käyttää omiansa miten haluaa, jos kerran kuitenkin maksaa vuokrat ja omat laskunsa. Meillä on yhteiset rahat ja minä huolehdin niistä, mutta kyllä mie silti saa niitä käyttää kunhan vain laskuihin jää rahaa. En myöskään näe, miksei ihminen saisi kokeilla useampia harrastuksia tiheämpäänkin. Kotityöt on toki tehtävä ja vastuut hoidettava, mutta niiden rajoissa ja niiden jälkeen saa kyllä huvitellakin.



Ei ehkä kannata lähteä siitä, että mies pitäisi saada ymmärtämään "ettei hänen käytöksensä ole normaalia" - enkä minä tiedä, vaikka olisikin. Sen sijaan mies pitäisisaada ymmärtämään, että sinä kokisit olosi turvalisemmaksi, jos asioita hoidettaisiin toisin. Ja sitten sinulla pitää olla ehdotus siitä, että miten toisin. Lisäksi sinullla pitää itselläsi olla kyky kompromissiin - hän saa jotain mitä haluaa ja sinä jotain.

Up