hoitaako teidän miehet lapsia iltaisin

ärsyttää kun toiset kommentoi että ihmiset suostuu kynnysmatoiksi.. itselläni oli tilanne jossa mies ei todellakaan ollut kiinnostunut tekemään mitään.. ei auttanut vastaan sanomiset.. vain ero auttoi

Mä oon aina antanut ruuat, pessyt ja pukenut jne. Mies yleensä vaan leikkii eli kuorii parhaat päältä :) Joskus saattaa antaa iltapalan. Oon jo niin tottunu, mut välillä ärsyttää :(

No mutta ethän sinä suostunutkaan kynnysmatokis, kun erosit. Jotkut suostuu eikä eroa.

ärsyttää kun toiset kommentoi että ihmiset suostuu kynnysmatoiksi.. itselläni oli tilanne jossa mies ei todellakaan ollut kiinnostunut tekemään mitään.. ei auttanut vastaan sanomiset.. vain ero auttoi

Niin siis tähän kommentoin, että ethän sinä suostunutkaan kynnysmatoksi.

Ihmettelisin suuresti, jos mies ei haluaisi viettää lastensa ja perheensä kanssa aikaa työpäivän jälkeen. Vaikka minä olenkin kotiäiti.

Päätyvät sitten kotiorjiksi ja kynnysmatoiksi. Hankkikaa, hyvät naiset, selkärankaa ja itsekunnioitusta ja loppu hoituu ihan itsestään. Ei teidän tarvitse sietää paskaa käytöstä keneltäkään. Älkää pelätkö riitoja ja epäsopua, teillä on oikeus ottaa omaa aikaa. On opittava sanomaan tiukasti "ei", muuten päätyy hyväksikäytetyksi sekä kotona, koulussa, että työelämässä. Meillä mies hoitaa lapset siinä missä minäkin. Kyllä aikuinen mies osaa hoitaa omat lapsensa ja kotinsa.

oikein uhkuu tästä viestistä, onneksi en ole tämän rouvan mies. Meillä hommat tehdään kyllä aika tasan ja yhdessä, siitä ei ole kyse, nostaa vain karvat pystyyn tämmöinen miesviha.

Ei auta kuin tehda jotain. Iltakylpy, tiskit, roskien vieminen, 15 minuuttia pojan kanssa lukemista ja 30 minuuttia tyton. Tuo on se minimi oman duunipaivan jalkeen, jolla eukko ei ala kalattamaan. Joskus enemman, mutta ei koskaan vahemman. Pysyy sopu ja tulee joskus seksiakin. Jokaisen miehen pitaa miettia missa se minimiraja kulkee ja tehda joskus vahan enemmankin.

iltapesut ja nukutus on aina ollut miehen juttuja. Ja kyllä myös leikkii yms iltaisin. Mä teen kyllä sit yleensä sen aikaa kotitöitä..niitä se mies ei oikeastaan tee..

menee aika pitkälti niin että mä hoidan iltarutiinit, kuten ruuat, pesut yms. ja mies leikkii. Välillä se ärsyttää, mutta toisaalta en koe miehen vievän herkkuja päältä. Itse olen huono/laiska leikkimään, joten mielellään annan iskän ja pojan esim. potkia palloa ym.

Nyt tulossa toinen vauva, joten odotan, että töitä jaetaan enemmän.

ovat hänen lapsiaan myös ja tykkää heistä paljon.

oli myös hoitovapaalla. Meillä on lapsista jaettu vastuu, ollut itsestään selvä asia. Alussa sekin kuvitteli, että lastenhoito on helppoa lomaa, mutta sille valkeni kyllä totuus, kun itse jäi koti-iskäksi. Mies esim. nykyäänkin laittaa iltapalan, kun minä katson että koululaiset pesee hampaat ja riisuu. Esim. eilen tulin töistä klo 17, ja muksut oli syötetty ja pyykkikone pyöri, mulle jäi tiskit ja pyykkien levittäminen, ja illalla kävin lenkillä.



Mikähän siinä on ettei miehenne osallistu lapsiensa hoitoon? Kuvitteleeko ne typerästi jotenkin, että se vähentää heidän miehistä arvoaan? Ainakin mun silmissä mun mieheni arvostus nousi.

Mä olen nyt muksujen kanssa kotona ja mies on kesän töissä. Kyllä meillä työnjako on se, että päivällä mä hoidan lapset ja mies työnä, illalla hoidetaan perhettä yhdessä.

Voiko sitä sitten hoitamiseksi sanoa, jos isä on viettää omien lastensa kanssa aikaa? :) Vauva-aikana tietysti oli enemmän sitä _hoitamista_, mutta nykyään se on enemmänkin _yhdessäoloa_ koko perheen kesken. Sori jos viilaan pilkkuja, mutta musta tässä on ihan selvä ero.

En olisi ikinä mennyt yhteen miehen kanssa josta olisi ollut yhtään nähtävillä muuta. Hoidamme lasta illat yhdessä ja vuorotellen, ja saan aina mennä jumppaan tai tavata ystäviäni jos haluan. Yleensä tapaa ystäviäni päivisin mutta jumpassa käyn kahtena iltana viikossa.



Toki mies on joskus väsynyt työpäivän jälkeen ja ottaa pikkupäikkärit. Mutta on muuten läsnä. Ja jos minun "työpäiväni" on ollut raskas otan joskus itse pikkulepohetken.



Jos mies laistaisi yhteisestä elämästä vuosi toisensa jälkeen ilman hyväksyttävää syytä, esim. vakava sairaus, eroaisin. Vanhemmuus ja parisuhde on yhteinen hanke ja vaatii tiimityötä! En oikeasti ikinä hyväksyisi sitä että kaikki jäisi minulle aina.

,ettenkö yrittäisi pitää puoliani.

Mutta jos saa samasta asista sanoa sata kertaa, pyytää ja anella että teetkö tämän ja tuon, niin lopulta ei enää jaksa. Samassa ajassa ehtiikin tehdä itse.



Ei suhde saa olla sitä että toista pitää pakottaa hoitamaan velvollisuutensa. En ole mieheni äiti. Jos tekisi vapaaehtoisesti kuten monet miehet näköjään, olisi paljon helpompaa.



Joskus vain ei energia riitä samoista asioista tappelemiseen, vaikka kuinka yrittäisi.



AP

mutta hän ei te kotitöitä, on vain lasten kanssa.

Kun elin ex-vaimoni kanssa, mieleni paloi pois siitä perhehelvetistä ja jatkuvasta natinasta ja kitinästä. Olisin mielelläni ollut lasten kanssa koko illan omalla tavallani - se ei kuitenkaan ollut vaimon mielestä oikea tapa, vaan hän koki tarpeelliseksi oikoa minun olemiseni ehtoja muutaman minuutin välein.

Jos vaimo lähti ulos (jota en koskaan kieltänyt), hän jätti minulle vähintään kaksi koneella kirjoitettua listaa töistä, jotka minun tulisi tehdä illan aikana. En tietenkään tehnyt kuin välttämättömät kodinhoitotoimet, vaan nautin olostani lasten kanssa omalla tavallani. Jokainen tällainen ilta päättyi katastrofiin, kun vaimo palasi kotiin ja kävi listaansa läpi.

Ei kukaan ihminen jaksa valitusta.

"Lievimmillään" jatkuvaa pientä kuittailua siitä, että "eihän ne miehet osaa" tai "no toi meidän Matti ei nyt ainaskaan selviäis ees" jne. ja naurut päälle. Minua ei IKINÄ naurata tuollainen naisten sanomana, vaikka sanoja yleensä katsahtaa yleisöönsä sellaisella "eikös vaan" -katseella.

Ei kukaan jaksa tuollaista valitusta, kyttäämistä ja suorituspaineita. Jos on kaksi vanhempaa arjessa mukana, niin sovitaan yhdessä yhteiset linjat ja pikkuasioissa mennään omilla tyyleillä. Varmasti lapsillakin on rennompi olla, jos aikuinen saa luottaa omiin kykyihinsä ja toimia lasten parhaaksi rentona.

On leikittänyt ja hoitanut. Nyt lapset on jo isoja ei vaadi mitään erityistä hoitoa, kunhan perään katsoo ja huolehtii ruuasta, vaatteista, unesta jne. mutta kyllä se huolehtii niistäkin.



Mun mies on hyvä isä!

ei lue iltasatua, ei leiki, ei pese hampaita ei tee mitään vaikka tällä hetkellä työttömänä.



Jos oikein "pakotan" niin saattaa hetken olla lasten kanssa pihalla, mutta omatoimisesti ei juuri yhtään mitään. Ei voi olla edes kotona lasten kanssa jos käyn kaupassa tai hammaslääkärissä, joudun raijjaan tenavat mukaan aina joka paikkaan :/