Uusperheistä:

Tietenkään et tehnyt väärin, kun kieltäydyit hoitamasta miehesi lasta, jos se ei sinulle sovi. Jos miehesi sinulle tästä motkottaa, niin huolestuttaa syvästi, minkälaisessa hyväksikäyttökuviossa olet mukana. Itse hoidan meillä asuvaa miehen lasta taatusti enemmän kuin lapsen oma äiti ja toisinaan enemmän kuin isä, johtuen siitä, että lapsi asuu meillä. Silti hoitamiseni perustuu täysin vapaaehtoisuuteen. Olen tehnyt erittäin selväksi (silloin harvoin kun tästä on ollut jotain epäselvyyttä) että koska sekä vanhemman oikeudet ovat huoltajilla niin samoin ovat velvollisuudet. Minulta voi kysyä, voinko hoitaa lasta, jos vanhemmilla on menoja, mutta mikään automaattinen lapsenlikka en ole. Kun tämä on pysynyt ukon mielessä, niin olen lasta hoitanutkin kuin omaani kohta 7 vuotta. VAPAAEHTOISESTI, ei pakottamalla tai syyllistämisen ansiosta.

mutta ei ole asiaa enää maininnut. Luulen että ajatteli niin etten halua lasta hoitooni, vaikka kerroin kyllä syynkin miksi en voi ottaa. Tuntui vaan tosi hassulta, kun ei hän itse edes harkinnut jättävänsä omia menojaan, mutta minun olisi pitänyt.

Osasyy tosin varmaan se, että olen ainut jonka menoihin ei liity alkoholi, sikäli siis lapsiystävällisempi vaihtoehto. Mutta mahdoton yhtälö silti olisi ko lapsen kanssa juhliin lähteä, kun on tosi takertuva ja mulla vauva ja vilkas 5v muutenkin jo mukana. Tai siis voisin mennä, mutta helpommalla pääsis kotona.

ap

kun on tosi takertuva ja mulla vauva ja vilkas 5v muutenkin jo mukana. Tai siis voisin mennä, mutta helpommalla pääsis kotona.

ap

[/quote]

Kuullostaa silta, etta yksin on omissasikin lapsissa tekemista, saati sitten viela kolmas. Meille on tullut nyt aiheeksi lomamatka minun vanhempieni luokse, jonne olisin lahdossa vauvan, 2,5v ja 9 vuotiaan ( vanhin siis mieheni lapsi) kanssa. Tahan olen suostunut VAIN siksi, etta veljekset saavat loman yhdessa ja etta isoin auttaa esim lentokoneessa pienempien kanssa. Mutta pojan matka maksetaan elatusmaksuista ( ovat todella suuret, ei siis kyse suomalaisesta ex-perheesta). Mutta asiaa on harkittu tarkkaan, ja suurin syy on siis kahden pienen lisaksi yhdesta lisavastuusta. Ole siis itsekas, mielestani olet vastannut oikein. Eri asia toki olisi, jos kysessa olisi miehesi vuoro pitaa lasta.

Tuntuu, että sinua vaan pidetään ilmaisena orjana. Olen itsekin uusperheen äiti ja voin kyllä mainioisti auttaa ja vahtia miehen lasta, mutta omia menojani en peru kovin helposti lapsen takia. Toki, jos lapsi on tulossa viikonlopuksi, tarkoitus oli käydä jossain naistenillassa ja miehellä on ihan pakollinen meno, niin voin perua, mutta lähtökohtaisesti en.



Meillä oli vähän samanmoinen tilanne, kun lapsen äidillä olisi ollut koiranäyttely, mies työmatkalla ja minä sopinut päivävisiitin lapsuudenkaverin luokse 100km:n päähän. Ei ollut isäviikonloppu. Äiti kysyi, voisiko lapsen tuoda meille tuon näyttelyn vuoksi. Mies sanoi, että on työmatkalla. Sitten äiti kysyi, voisinko minä vahtia. Mies totesi vaan, että "sillä on sovittu meno". Asiasta ei tarvinnut sen suuremmin sitten keskustella.

käytös voi muuttua nihkeämmäksi sinun lastasi kohtaan kun yhteinen lapsenne syntyy. Paljon riippuu tietysti sisarusten keskinäisistä suhteistakin että miten paljon vanhemmat joutuvat "erotuomareiksi". Siinä vaiheessa saatta jako "minun lapsi ja sinun lapsi" tulla esille ja sen on todella väärin lasta kohtaan. Siksipä sinun kannattaisi jo etukäteen jutella miehesi kanssa asiasta. Oletko huomannut onko miehesi aidosti kiintynyt poikaasi? Eli touhuaako hänen kanssaa mielellään vai vain miellyttääksesi sinua? Se nimittäin on aistittavissa ja havaittavissa.

Tiedän kaksi isäpuolta, jotka olivat tosi mukavia, touhusivat lapsipuolensa kanssa ja muutenkin kaikki meni hyvin, kunnes... syntyi se yhteinen. Sitten alkoikin selvät merkit, kuka lapsista on tärkein ja johti suorastaan syrjimiseen. Toisessa tapauksessa touhu meni suorastaan törkeäksi, tyyliin kauppareissulta toi vain omalleen jätskin ja sanoi suoraan ääneen, että "äitis ei antanut rahaa sun jätskiin".

Mä uskon, että jokainen äiti- tai isäpuoli joutuu jossain vaiheessa käymään sen kriisin läpi, jossa puolison lapsi riepoo suorastaan. Jos alku menee "one happy family" -tyylillä, tulee se myöhemmin. Vaikea alku taas usein tekee sen, että tilanne tasaantuu. Itselle tuli aikalailla alussa vaihe, jossa en pitänyt mieheni pojasta. Harmitti koko muksun olemassa olo ja pahinta oli, että odotin jo yhteistä. Mietin pääni puhki, miten saisin järjestettyä asiat, ettei lapsi kävisi niin usein. Salasin toki kavalat ajatukseni ja niistä ei tiedä edes mies. Päällepäin esitin mukavaa. En tiedä, johtuiko se raskaushormoneista, pesänrakennusvietistä tai mistä, mutta raskausaikana juuri noita mietin. Yhteisen esikoisen synnyttyä tilanne muuttui. Poika tuli meille ekan kerran vauvan ollessa muutaman päivän ja niin nätisti hymyili ja silitti vauvaa.. Sanoi nimensä ja kertoi vauvalle olevansa isoveli. Mua alkoi itkettämään. Kuinka nolo mä olin ollut? Heti alusta asti näki, kuinka tärkeäksi tuo isoveli on muodostunut. Jo konttausiässä konttaili perässä ja hihkui aina nähdessä. Miten ihmeessä mä haluaisin tärvellä lapseltani ihanan sisaruussuhteen? Typerä minä. Vaikka poika ei ole minun, se on mieheni ja lasteni veli. Hän on osa perhettäni.

samoin mun lapset, eli uusperheen myötä olemme myös suurperhe. Hoidan miehen lapsia kuin omiani ja hän minun lapsiaan kuin omiaan. En mitenkään voisi toimia kuten ap.

Kyllä me hoidetaan molemmat molempien lapsia. Olen hoitanut myös exäni ja hänen nykyisen puolisonsa lasta joskus, kun ovat tarvinneet lapsenvahtia.

joiden yhdessä täytyy kasvattaa ja hoitaa lapsensa.

Onko hyvinkin yleistä, että ussperheen äiti hoitaa molempien lapset? En nyt siis tarkoita, että hoitaa iltapesut tai vaipanvaihdot, vaan esim herää aina kaikkien lasten kanssa, ulkoilee jne... Mies saattaa jopa lähteä omiin menoihinsa. Kaiken huipuksi (juu, puhun omasta perheestäni) mieheni ex oli kysynyt, voisinko minä vahtia lasta juhannuksena. Siis miehellä on jo puoli vuotta sitten sovittu meno, joten hän ei ole edes kotona. Siksi tätä kyselen, koska kieltäydyin, on menoa jossa omatkin lapset aiheuttaa lisätyötä, mutta heidät haluan (ja isäntäväki myös) mukaan, mutta nyt minua on alkanut mietityttämään, että olisiko sittenkin pitänyt suostua..? Eli onko yleistäkin tällainen, suostutteko te?

Yhden kaverin mies on kyllä aika tollo. Silloin kun sen omat lapset tulee isälleen, niin tää mies joka on siis myös isäpuoli, "unohtaa" täysin kaverin lapset. Keskittyy täysin vaan omiin lapsiinsa. Vie ne esim. ravintolaan syömään tai linnanmäelle, lapsipuolet ja kaverini jätetään kotiin. Jos vuokraavat leffan, niin lapsipuolten mielipidettä ei oteta huomioon, miehen lapset valitsee leffan :(

Kaveri on monesti miehelle asiasta maininnut, mutta silloin niille tulee vaan riita.

hoitaako uusioperheessä miehen lasta vai ei, jos kyseessä normi kuviot.

Meilläkin uusio perhe, miehellä 2 lasta edellisestä liitosta, minulla yksi ja lisäksi vielä yhteinen vauva.

Olen alusta asti hoitanut myös miehen lapset samassa kuin omani, mutta tilanne ei silti ole sama kuin AP:llä.

Meillä hoitovastuu on ollut minulla, koska mies on töissä tai joskus harvoin jos osunut joku meno samalle viikonlopulle kuin lapset niin tottakai hoidan heitäkin. Samoin mieheni hoitaa minun lastani silloin kun minulla on menoa.



ELi minä kyllä hoidan kaikki perheemme lapset jos tarvis ja niin myös mieheni, mutta meille ei koskaan tulisi ap:n kaltaista tilannetta.

Siksi olenkin sitä mieltä, että teit ihan oikein kun kieltäydyi. Miksi sinun pitäisi muuttaa omia suunnitelmiasi, jotta lapsen äiti pääsee juhlimaan.

Ja miksi ihmeessä miehelle on ex:n hyvin vointi ja menot tärkeämmät kuin nykyisen puolison.

Se tuossa varsinkin mättää, että hän loukkaantuu sinulle, kun hänen ex joutuu olemaan oman lapsensa kanssa, eikä pääse ryyppäämään, huhhuh.



Niin ja tuosta uuden lapsen syntymästä, meillä mies on alusta asti touhunnut paljon minun lapseni kanssa ja teemme paljon asioita myös koko perheenä ja kun pienin yhteinen lapsemme syntyi, niin miehen käytös minun lastani kohtaa pysyi kyllä ihan yhtä hyvänä.

Vanhempi lapseni ei siis ole joutunut minkään syrjinnän kohteeksi. Jos olisi ollut pienikin epäily, että näin voisi käydä, en olisi suhteeseen yhteistä lasta edes harkinnut.



summa summarium. Mielestäni uusio perhe on perhe, miehen lapset siis minullekin tärkeitä ja rakkaita, mutta en voisi edes verrata perhettämme ap:n tapaukseen, koska miehelleni on kyllä minun hyvinvointi ja menot ex:n menoja tärkeämpiä.

Hän ei siis ehdottaisi edes, että minun pitäisi omasta sopimastani menosta luopua jotta hän itse tai ex pääsee ryyppäämään.

lapsen äidin, lapsen isän vai lapsen äitipuolen. Minusta äitipuolen ei tarvitse perua menoaan tässä tapauksessa.

eli meillä ei kyllä eroitella, kenen lapset on. Ne on kaikki MEIDÄN PERHEEN lapsia!

tässä olikin kyse siitä, että ex-puoliso olisi halunnut käyttää nykyistä puolisoa lapsenvahtina juhannuksena!!!

Olisit tietenkin voinut sanoa, että periaatteessa kyllä, mutta miksi et halua viettää juhannusta lapsesi kanssa? Ei olisi jäänyt se huono omatunto sinulle.

Toivottavasti saat tilanteen ratkaistua ilman, että sinuun tai tähän lapsipuoleen sattuu liikaa.

Sinun ei tarvitse piikoa, mutta aina voi auttaa.

meidän yhteiset lapset että minun lapseni ensimmäisestä liitostani. Ei ole tämän 16 vuoden aikana tehnyt numeroa, siitä kuka on kenenkin lapsen isä. Minä olen meillä se jolla työn puolesta matkoja. Eikä ole rutissut mies tästäkään hoitovastuusta

eli meillä ei kyllä eroitella, kenen lapset on. Ne on kaikki MEIDÄN PERHEEN lapsia!

Juu, ei ole kyse siitä ettenkö noita voisi hoitaa, tuntuu vaan typerältä, että kun lapsi meille tulee, on minun kanssani, ei isänsä. Ja varsinaisesti mietin sitä, teinkö väärin, kun kieltäydyin ottamasta tyttöä hoitoon että äitinsä pääsee juhlimaan. Ja siksi asiaa mietein, että mieheni oli sitä mieltä että kyllä mun olisi kuulunut ottaa.

ap

..lapsen äiti ei IKINÄ tarjoa häntä meille oma-aloitteisesti, päin vastoin rajoittaa sovittujakin tapaamisia eikä millään antaisi lasta lomalla meille. Otamme lapsen aina kun saamme ja hoidan häntä kuten omaani. Siksi hän ei ehkä lasta antaisikaan :) Hänelle sopisi varmaan palon paremmin, että olisin ilkeä äitipuoli jota lapsi inhoaa.

joten siinä se menee kuin omatkin.

Meillä yksi yhteinen ja miehellä vanhempi etälapsi aiemmasta suhteesta. Olen alun alkaen tehnyt selväksi, että isätapaamiset on tarkoitettu siihen, että lapsi tapaa isäänsä. Toki olen kotona ollessa tehnyt ruokaa, siivonnut lapsen jälkiä, ja yleensä touhuamme perheenä kaikenlaista. En sinun tarvitse suostua tuollaiseen järjestelyyn, onhan sinunkin lapsillasi oikeus olla vain sinun kanssasi juhannuksena, ja toisilla oikeus olla oman vanhemman kanssa. Kuulostaa vähän siltä, että miehesi ex tarvitsee lapsenlikkaa, ottakoot maksullisen lapsenvahdin, jos sellaista tarvii.

päinvastoin. Ja olen itse ehdottanut että lapsi olisi meillä enemmän. Mutta siis äitipuolella ei ole oikeutta kieltäytyä lapsen hoidosta, kun hänen omat vanhempansa tahtovat juhlia? Ja jättää omat menonsa menemättä? Koska mulle tehtiin selväksi että ellei mies tule, ei lapsikaan ettei mene pelkäksi vahtimiseksi juhlat.

Eikö ole lapselle kuitenkin parempi että tulee teille ja äiti pääsee vapaaviikonlopulle?



Mikset selvitä asiaa miehen kanssa?