Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Oon niin ahdistunut ettei oo tosikaan:( (Pitkähkö sepustus)

Vierailija
26.05.2010 |

Tällä hetkellä en näe muuta tietä kuin eron, koska mieheni on muuttunut harvinaisen vittumaiseksi ihmiseksi. Vahtii mun tekemisiä ja arvostelee ja nalkuttaa. Tänään mm. sanoi että mä olen kuin zombie, jolla ei ole mitään elämää. Kun olen iltaisin täällä tai muuten netissä. (No paljon mieluummin, oon netissä kun kuuntelen sen vittuilua, et ei mulla varmaan oo mitään eläömää sitten)

Rajoittaa mun autolla ajoa, koska auto on sen. Päättää milloin mä saan ajaa ja milloin en. Sanoi, että soittaa poliisit mun perään jos mä lähden silloin, kun se ei halua:(.

Ei halua, että mä kirjoitan mun elämästä tänne tai minnekään mitään yleensä niin teenkin, mutta nyt ihan vaan sen kiusaksi kirjoitan jotain, mikä siinä mua ärsyttää...Tai ärsyttää on hyvin lievä ilmaus, se ahdistaa mua niin paljon. Jos jossain olis nappi, jolla voisin peruuttaa kaiken että edes koskaan tapasin sen, mutta silti saisin pitää lapseni niin painaisin sitä varmasti. Se saa niin mut näkemään punaista ja mä inhoan meidän riitoja ja sitä miten se aina onnistuu loukkaamaan mua niin paljon. Ja se kyllä tietää miten pahiten mua loukata...ja mä huudan takaisin ja haukun, mutta silti tuntuu, että jään alakynteen ja et sillä on joku pirun ote muhun. Helvetti että haluaisin olla vapaa. Onkohan tätä suhdetta mitään järkeä jatkaa, kun se tekee mut näin onnettomaksi?

Kommentit (35)

Vierailija
21/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pesunkestävä sellainen. Haluaa kontrolloida ja alistaa sinua.



Vierailija
22/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mm. siivoa joka päivä, leivon, hoidan lasta, tapaan tuttuja, teen miehelle ruoan joka päivä...

Ja joo mies ei itse tee iltaisin muuta kuin tuijottaa tv:tä tai on itse netissä...ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta oon vaan niin väsynyt taistelemaan joka asiasta, antaa kyllä periksi ja välillä on hyvinkin mielinkielin, mutta se mieli voi hetkessä muuttua, ja sitten kelläänj ei ole taas kivaa.

ap

Vierailija
24/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieheksi, ei muuta kuin kimpsut ja kampsut kasaan ja menoksi!



t. saman kokenut mamma

Vierailija
25/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mm. siivoa joka päivä, leivon, hoidan lasta, tapaan tuttuja, teen miehelle ruoan joka päivä...

Ja joo mies ei itse tee iltaisin muuta kuin tuijottaa tv:tä tai on itse netissä...ap


Hakekaa apua tai erotkaa, ei tuo ajan kanssa ainakaan parane.

Itsekin olen ollut suhteessa jossa kärsin, mutta minussakin oli paljon vikoja ja me emme vain sopineet toisillemme. Vittuilimme, huusimme ja saimme riidan pienistäkin asioista. Mies hakkasi minut pari kertaa hyvin ennenkui älysin lähteä vauva kanssa.

Mutta kumpikin löysi eron jälkeen ihmisen jonka kanssa menee paljon paremmin. Tosin ikää ja elämänkokemustakin on jo enemmän. Ei siis meistä kumpikaan ollut täysi paska, emme vain osanneet elää yhdessä.

9

Vierailija
26/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä kauhean idylliseltä vaikuta perheesi :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen varmaan iloton, tylsä, pästänyt itseni fyysisesti muuttumaan suhteen aikana (lihonut siis), valitan ja on mullakin huonot päiväni. .ap

Vierailija
28/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

älä anna "miehesi" mitenkään rajoittaa elämääsi, kun kaikesta päätellen ukko koittaa alistaa sua mielin määrin...Kauanko olette olleet yhdessä?



Lähde pois tuollaisesta suhteeta oikeasti, jotta voit tulla onnelliseksi ja tehdä mitä haluat. Sussa ei tunnu olevan mitään vikaa, mutta "miehessäsi" on ja paljon!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

johtuu varmaan just siitä, että miehesi on tehnyt susta sellaisen.



Eli elät miehesi kautta, etkä omaa elämääsi.

Vierailija
30/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin joudun aiina valittamaan miehen huutamisesta, ja miehen mielestä se on vain kovaa puhetta...Mutta kukaan ei nvarmasti arvais miten huonosti meillä menee:(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mustakin tuntuu, ettei vaan sovita yhteen. Mies ei vaan arvosta sitä mikä mä olen vaan yrittää muuttaa mua ja niin kai mäkin teen...Haluaisin että se olisi ihan erilainen, rauhallisempi semmoinen turvallinen peruskallio, ei tuommoinen tuuliviiri. Ehkä siis mieskin olisi jonkun toisen kanssa onnellinen?

Pariterapiaa oon joskus ajatellut, mutta en jaksa enää innostua..mutta ehkä pitäisi lapsen takia edes(joku ehdotti sitä).

Vierailija
32/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko todella muuttunut kovasti sen jälkeen kun menitte yhteen?

Miestäsi et voi muuttaa, mutta omaan käytökseesi voit vaikuttaa ja paljon.

En ihmettele jos miestä ärsyttää nainen joka vain on netissä ja möllöttää kotona.

Mitähän sinulle neuvottaisiin jos kertoisit että mies vain makaa illat kotona,ja surffaa netissä. Ja kun mainitset miehellesi että se ärsyttää, hän huutaa ja haukkuu sinua...

Saatat olla masentunut. Juttele asiasta miehesi kanssa, niin pääsette asiassa edes jotenkin eteenpäin.

No justjust...naisen syy. Puhukaa asiasta, jos ei auta, pakene, pakene.


hieman kiihkomielistä keskustelua.

ok, miehesi on selvästi kontrolloiva. Mutta tottahan se on, että nettiin kirjoittelu ei ole fiksua. Varsinkin johonkin facebookiin. Aika törppöä käyttää aikansa kirjoittaen ylös tunnin välein mitä on tekemässä.

Jos välinne ovat tulehtuneet, ei ihme, että miestäsikin on alkanut ahdistaa ja on alkanut kontrolloimaan.

Olette sekaisin molemmat. Kuulostat itsekin vihuliaiselta. Ja varmasti provosoit myös tahallasi miestä. Ei se toki oikeuta väkivaltaan. Mutta turha kai toista on väkivaltaiseksi leimata, jos ei vielä sellainen ole. Ja vaikka miehesi kontrolloisi sinua, niin oletko varma, että et ole impulsiivinen ja esimerkiksi vihaisena lähde lapsen kanssa ajelemaan, jolloin hän tulkitsee sen lapsen terveyden vaarantamiseksi. Esimerkiksi kaahailu lapsi kyydissä on kyllä väkivaltaa sekä lasta, itseäsi, että miestä kohtaan.

Täällä netistä on vähän turha hakea vastauksia. Minusta teidän ainoa vaihtoehto on hakea apua pariterapiasta tai jostain puolueettomalta taholta. Selvästi teidän pitää keskustella. Elätte molemmat pelossa jostain syystä. Uskon, että miehesi reaktio on pohjimmiltaan hylätyksitulemisen pelkoa. Käyttäydyt ehkä avoimen uhkaavasti ja hänhän se on se, joka todennäköisemmin menettää lapsen erossa. Kestäisitkö itse saman uhkan. Ehkä miehesi luulee sinulla olevan suhteen ja kirjoittelet netissä jollekin miehelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kirjoittele tunnin välein päivityksiä naamakirjaan, ehkä kerran tai kaksi päivässä. olen varmasti vihuliainen, mitä ihmettä se ikinä tarkoittaakaan...? Pirullinen...?

Jaa, mieheni on varmasti peloissaan, että menettä lapsen, mutta se ei ainakaan mun puheista voi johtua sillä olen sanonut, että mies voi vaikka kuinka paljon nähdä lasta. Mies on itse sanonut, ettei halua nähdä mun rumaa naamaa ollenkaan sen jälkeen, kun ollaan erottu. että se siitä sivistyneestä erosta...

Mutta vaikealta tuntuu ajatus erosta, jotenkin lopullista. Kun on kuitenkin valat vammottu jne. vaikka nehän ei miehelle mitään merkitse enää...Ja lapsen puolesta harmittaa kaikista eniten, olisin niin halunnut tarjota sille muuta kuin tämän, tuntuu kuin olisin pettänyt laposeni:(

Vierailija
34/35 |
26.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ahdistuneena ja nurkkaanajettuna, miltä molemmat kuulostatte, ihminen tekee vaikka mitä hullua. Jos pelottaa ja keinot loppuu, niin alkaa varautumaan niihin primitiivisiin keinoihin, uhkaus, pelottelu, kiristys.



Teinä minä kyllä menisin hakemaan apua ulkopuolelta. Se ei auta, että täällä haukkuu toisen. Te siis molemmat taidatte halveksua toisianne oikein huolella. Keskustelu olisi paikallaan, mutta kun välit ovat tulehtuneet ja vielä lapsikin mukana, niin kyllä silloin ulkopuolinen ammattiauttaja on paikallaan. Molemmat tulee kuulluiksi ja kumpikaan ei pääse sortumaan vanhoihin typeriin tapohinsa, kun puheenjohtaja on paikalla, eikä keskustelu muutu niin helposti ilmiriidaksi. Lapsenne todellakin on ansainnut sen. Ja vaikka eroaisittekin, niin edelleen joudutte olemaan yhteistyössä. Itse asiassa eron jälkeen teidän keskusteluyhteydellä on vieläkin suurempi merkitys. Oikeastaan kaikille eroaville pitäisi olla joku kurssi, jossa nämä asiat käydään läpi. Lapsen perusturvan ja hyvinvoinnin kannalta on ehdottoman tärkeätä, että edes erossa osaatte olla aikuisia ja turvallisia vanhempia, jotka toimivat yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/35 |
27.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja nyt mä lähden nukkumaan...öitä kaikille ja kiitokset neuvoista:) .ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä neljä