Mistä johtuu pojan (2,5v) yliriippuvuus äidistä?

Miten äiti jättää lapsen tarhaan? Lähteekö reippaasti, sanoo että nähdään taas ja hei hei. Vai antaako lapsellekin mahdollisuuden nyyhkytellä?

"Yhyy, halaillaan, yhyy äiti tulee hakemaan illalla, kauheeta kun erotaan yhyy"

Se äiti pitää poikaa sylissä ja pusuttelee usein pitkäänkin ennen lähtöään. Tekisi joskus mieli sanoa, että ala jo mennä, mutta ei niin ei. ap

Ja sitähän ei tarhassa sallita! Lapsi ei saa olla surullinen, ei ikävöidä, ei näyttää odottavansa äitiä. Normaali lapsi nimittäin ikävöi, mutta päiväkodissa useimmat oppivat, että suru ja ikävä eivät saa näkyä.



Lapsen käytös kertoo siitä, että hän olisi mieluummin äidin kanssa kuin tarhassa. Tervepäinen lapsi siis.



Miksi muuten äiditkään eivät saisi näyttää lapsilleen tunteitaan vaikka sanomalla, että ero ei ole kiva juttu, minullekin tulee ikävä. Saahan äiti raivota, karjua, huutaa - mutta ei ikävöidä!

Olen lastenhoitajaharjoittelija tarhassa ja huomioni on kiinnittynyt yhteen poikaan, joka on mielestäni liian kiinni äidissään. Lapsi on ollut tarhassa jo vuoden, mutta edelleen hän jää joka aamu itkemään, kun äiti lähtee ja päivän aikanakin pari kertaa nyyhkyttää äitiään. Muut lapset eivät ole tällaisia ja olenkin miettinyt, mistä tämä kertoo? Siis ihan aidosti, mistä? Onko se hyvä vai paha juttu äiti-lapsisuhteen kannalta ja mitä on voinut tapahtua perheessä, että poika on niin ripustautunut äitiinsä?

ole tapahtunut, lapset vaan ovat erilaisia + nyt törmäät ekaa kertaa lapseen, jolla on tosi kiinteä äitisuhde.

"Ripustautunut" kuulostaa vähän rankalta + negatiivisesti arvottavalta sanavalinnalta, kun kyseessä on kuitenkin TOSI pieni lapsi, joka ihan luonnollisesti tarvitsee vielä omaa äitiään tosi paljon! :)

vasta tuossa 2,5- 3v iassa lapsi alkaa suuntautumaan muuhun maailmaan ja on valmis olemaan erossa aidistaan. Toiset lapset ovat reippaampia kuin toiset. Ehka talle lapselle olisi ollut parasta olla tuo mennyt vuosi kotona, mutta mahdollisuuksia ei varmasti aidillaan ole siihen ollut. Voisithan sina ottaa lapsen ikavan vastaan ja auttaa lasta kestamaan ilman aitia tarhapaivan. Erinomainen harjoittelu siis sinulle tulevaa ammattiasi varten.

vasta tuossa 2,5- 3v iassa lapsi alkaa suuntautumaan muuhun maailmaan ja on valmis olemaan erossa aidistaan. Toiset lapset ovat reippaampia kuin toiset. Ehka talle lapselle olisi ollut parasta olla tuo mennyt vuosi kotona, mutta mahdollisuuksia ei varmasti aidillaan ole siihen ollut. Voisithan sina ottaa lapsen ikavan vastaan ja auttaa lasta kestamaan ilman aitia tarhapaivan. Erinomainen harjoittelu siis sinulle tulevaa ammattiasi varten.

Oma veljeni oli käyttäytynyt hoidossa samoin, oli tottunut saamaan kotona sekä aiemmalta hoitajaltaan paljon syliä, mutta päiväkodissa ei otettu enää syliin. Äitini sai lopulta puhuttua jonkun hoitajan suostumaan ottamaan veljeni syliin hänen mennessään aamulla päiväkotiin. Aamuiset itkut loppuivat pian tähän ja veljeni alkoi muutenkin viihtymään paremmin päiväkodissa, kun sai ensin kokemuksen siitä, että hän saa syliä ja turvaa sitä tarvitessaan.

Pikkuasia ehkä aikuiselle, mutta tässä tapauksessa se oli päiväkoti, joka ei osannut huomioida herkempää lasta.