Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mistä iloa tähän elämään??
23.05.2010 |
Tuntuu täysin mahdottomalta jaksaa enää :´(
Elämä on vain pelkkää arkea arjen perään, pelkkää lasten kanssa olemista ja työn tekoa, ja säänn työttömyyttä.
Ei ole varaa tehdä mitään matkoja, ei edes risteilyjä, ei varaa vuokrata kesälomamökkiä, ei sukulaisia joille mennä, ei isovanhempia, ei kylpyläreissuja ei niin mitään.
Lapset 9v ja 7½v olleet 2x elämässään yökylässä iltapäivästä seur aamu-tai iltapäivään, siinä minun ja miehen "hengähdytauot" tähän rumbaan.
Ikinä ei ole mitään "kivaa" odotettavaa, samaa puurtamista ja suorittamista ja laskuja ja velvollisuuksia ja sairastelua ja työttömyyttä ja siitä aiheutuvia lisäpaineita talouteen jajaja.
Pää hajoaa, parisuhdekin jo ihan kuollut.
Kommentit (47)
Tokihan me kaikkea tuollaista on tehtykin (ja tehdään), mutta kun ei enää huvita/jaksais niitäkään. Ei maksa vaivaa, suunnitella eväitä, löhnöttää jossain kutittavien ruohojen seassa allergisena/allergisen kanssa+vitiligoa potevan kanssa=ei kestä aurinko yhtään, lantustaa kotiin ja siinä se, jibiiii, kylläpä taas jaksaa sama souvia sitten, plaaaah!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei sille oikein voi mitään muuta kun tehdä noita pikkuretkiä ja koittaa vaan asennoitua jotenkin... ja miettiä, että ehkä 10 vuoden päästä on erilaista...
kakkonen
olishan tuossa pihaa ja terassia mitä olisi niiiiiiiiin ihana laittaa ja lasituskin kun on niin olis lisähuone pitkälle syksyyn/aikaisin keväästä, mutta kun ei ole sitä rahaa!! stana kaikki menee mitä tulee eikä riitäkään, asuntolainaan, vakuutuksiin, kaikkiin muihin laskuihin, apteekkiin, ruokaan jnejne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta sitten pitää vaan keksiä jotain pientä halpaa tekemistä. Seuraavilla kauniilla keleillä pakatkaa piknik-kori, ja menkää johonkin piknikille, missä ette ole ennen käyneet.
Tai ajakaa toripäivänä johonkin lähikaupungin torille/markkinoille (jossa ette ole ennen käyneet) syömään jätskit ja kiertelemään.
ja mua tuollainenkin ainakin vaan stressaisi. Siinä olisi yksi ylimääräinen suorittaminen lisää ja taas saisi olla silmät selässä ylivilkkaan 3-vuotiaan kanssa.
Mun ja ap: n ero on se, että mä en jaksaisi edes enää mitään kivaa. Ahdistaa, että pitäisi jaksaa yrittää järjestää kesällä jotain, että lapsilla olisi mukava loma ja sitten se ns. kiva pitäisi yrittää suorittaa alta pois, vaikka se tosiasiassa on vain stressinlahde. Kun on 10 vuotta ollut kahdestaan miehen kanssa lapsista vastuussa ilman tietoakaan tukiverkosta, alkaa ainoa asia, joka vähän piristäisi, olemaan se, että saisi olla kuukauden ihan yksin ja rauhassa. Ehkä tätä sitten taas jaksaisi ja ehkä jonkinlaiselle ilolle taas olisi tilaa.
siis tylsistyneitä.. Mulla ainakin toimii se, että raapustan konkreettisesti paperille tämänhetkisen elämäni hyviä ja huonoja puolia ja vertaan niitä sitten toisiinsa. Sen jälkeen alan miettiä mitä niille ns. huonoille asioille olis tehtävissä. Vielä tähän asti on hyvät asiat vieneet voiton vaikka on tuntunutkin siltä että kaikki kaatuu päälle. Kannattaa tehdä puolison kanssa yhdessä jos mahd. Tulee keskusteltua samalla asioista ja jo se helpottaa. Ja huom. Ei aina ole pakko tehdä mitään erikoista vaikka naapurit tai tutut tekiskin etelänmatkoja yms. Nauttikaa elämän perusasioista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joiden luona voisi kyläillä vaikka? Mulle niitä tuli ennestään lisää, kun esikoinen löysi eskarista kavereita. Siinä sitten jäin useasti höpöttelemään, kun hain lastani eskarikaverin kotoa. Ja jos synkkaa, niin voi pyytää sitä vanhempaakin kahville.
Lisäksi mulla on pari harrastusta. Tanssi ja jumppa. Tärkeitä henkireikiä mulle (kolmatta vuotta tanssissa, niin sieltäkin jo pyydettiin illanviettoon, terassille tms.). Nämä maksaa vuodessa yhteensä noin 140e, mikä on pieni hinta "tuulettumisesta" ja kunnon noususta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä sitten enemmän rahaa ennen lapsia vai miksi teitte kaksi, jos tiesitte, että sitten ei ole enää varaa mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin sekin meillä tuntuu tällä hetkellä ainoalta piristävältä idealta, että saisimme olla EDES 2vrk joskus kaksin. Täydellisen utopistinen unelma jokin 1-2vkon loma kahdestaan, syksyllä 10v hääpäivämme eikä päästä edes sitä viettämään kaksin.
Jos nyt on edes avioliittoa jota juhlia enää silloin..
Ap
isovanhempia? Eikö lapsillakaan ole kavereita?
Onko masennuslääkitys kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehes kanssa että tämän viikon sinä vastaat lapsista ja kodista täysin ja miehesi saa 200 e rahaa ja tehdä viikon mitä lystää. Ensi viikko on sitten sinun viikkosi. Käy kaupungilla, shoppaa rauhassa, syö ulkona, lipittele punaviiniä pihalla yömyöhään ja kutsu joku kaverisi mukaan. Käykää katsomassa sinkkuelämää 2 ja osta popparit ja limut mukaan.
Ottakaa vaikka lainaa tuo 400 tai pyytäkää maksuvapaa kuukausi lainastanne. Kannattaa. Osta myös uusia alusvaatteita ja käy kuneushoitolassa. Eiköhän tuossa ole jo jotakin. Jos 200 ei riitä kaikkee, ota 300. Mikään hinta ei ole liiaksi onnellisuudelle, jos se menee vielä kohtuuden rajoissa.
Nähdään miehen kanssa liian harvoin, koska minä teen vuorotyötä. Ihan tuon mun vuorotyön vuoksikaan säännölliset harrastukset ei sovi. Minä saan iloa näistä:
- kirjojen lukeminen (lainaan kirjastosta)
- opiskelen kieliä ilmaiseksi saaduista kirjoista ja kirjaston kirjoista (tämä tuo sellaista sisältöä/tavoitetta elämään)
- käyn lenkillä tässä lähistöllä, metsässä sekä ihan kävelyteitä pitkin
- teen käsitöitä ja kirjoitan runoja
- käyn lasten kanssa lenkillä, leikkipuistossa, kyläilen, pelaamme lautapelejä, luemme yhdessä, hassuttelemme
Paljon on asenteesta kiinni. Niiden kotitöiden ja ihan palkkatyönkin pitäisi olla sivuseikka, vaikka nekin pitää kunnolla hoitaa. Pääosa elämää on sitten ne kaikki kivat pienet jutut perheen, kavereiden ja itsensä kanssa.
mies opiskelee kokopäiväisesti.
Nähdään miehen kanssa liian harvoin, koska minä teen vuorotyötä. Ihan tuon mun vuorotyön vuoksikaan säännölliset harrastukset ei sovi. Minä saan iloa näistä:
- kirjojen lukeminen (lainaan kirjastosta)
- opiskelen kieliä ilmaiseksi saaduista kirjoista ja kirjaston kirjoista (tämä tuo sellaista sisältöä/tavoitetta elämään)
- käyn lenkillä tässä lähistöllä, metsässä sekä ihan kävelyteitä pitkin
- teen käsitöitä ja kirjoitan runoja
- käyn lasten kanssa lenkillä, leikkipuistossa, kyläilen, pelaamme lautapelejä, luemme yhdessä, hassuttelemme
Paljon on asenteesta kiinni. Niiden kotitöiden ja ihan palkkatyönkin pitäisi olla sivuseikka, vaikka nekin pitää kunnolla hoitaa. Pääosa elämää on sitten ne kaikki kivat pienet jutut perheen, kavereiden ja itsensä kanssa.
olishan tuossa pihaa ja terassia mitä olisi niiiiiiiiin ihana laittaa ja lasituskin kun on niin olis lisähuone pitkälle syksyyn/aikaisin keväästä, mutta kun ei ole sitä rahaa!! stana kaikki menee mitä tulee eikä riitäkään, asuntolainaan, vakuutuksiin, kaikkiin muihin laskuihin, apteekkiin, ruokaan jnejne. Ap
Ja mennä vaikka vuokralle, niin ei tarvitsisi koko elämää kärvistellä lainojen ym kanssa.
Me asutaan ASO-asunnossa ja en tosiaan haluaisi ottaa järjetöntä lainaa ja kituutella. Meillä ihan ok. nettotulot n. 4500€ ja vastike on 869€ eli ihan kivasti jää rahaa matkustella ja törsätä kaikkeen elämiseen. Ei tarvi koko ajan miettiä, että jos joku hajoaa ja tulee iso remontti. Elämä on täys valintoja :)
että kyseessä 6 henkinen perhe, joten ihan pientä kämppää ei voitaisi edes harkita. Asumme vielä pääkaupunkiseudulla, joten 300 000 lainaa tuskin edes riittäisi jos täällä haluttaisiin suht mukavasti asua. Nyt siis tyydytään tähän 100m2 asoon pienillä asumiskustannuksilla.
Alue: Aihe vapaa
No mutta sitten pitää vaan keksiä jotain pientä halpaa tekemistä. Seuraavilla kauniilla keleillä pakatkaa piknik-kori, ja menkää johonkin piknikille, missä ette ole ennen käyneet.
Tai ajakaa toripäivänä johonkin lähikaupungin torille/markkinoille (jossa ette ole ennen käyneet) syömään jätskit ja kiertelemään.