kirjotin aikasemmi tänne,että
tsempatkaa mammat.oli siis työ ym.huolia ja sain iha kivaa kannustusta,kiitos siitä.no heti seuraavana päivänä kaikki ketutus alkokin sitten taas ihanasti.veli tuli sisälle ja alkokii sit itkemää.itse ihan äimänä et mitä nyt on tapahtunut.lopuksi selvisi että ero tulossa ja lusikat menossa jakoon,että näin.eli tässä nyt yritän sitten taas kerran kannustaa toista ja unohtaa omat ketutukset kokonaan.ketuttaa vaa,että niin veljeni kuin minäkin olemme saaneet kuraa niskaamme aina lapsuudesta lähtien toisten toiminnasta johtuen.ja vaikka nykypäivänäkin kaikensa tunnet tehneensä ni aina rokotetaan.t.se ikuinen pessimisti. ainiin anteeksi,jos ei pilkut kohdallaan,mut välillä valitettavasti on muitakin asioita mielessä!
Kommentit (10)
tsemppiä teille molemmille! olet ihana että olet veljesi tukena, kyllä asiat järjestyy niinkuin aina...
haleja!
kun en muistanut tuota asiaa viestin lopussa pyytää etukäteen anteeksi!Ja vittu,kun on oikeesti ihan perseestä nyt kaikki ni joku paska aina jaksaa jauhaa jostai kirjotusasusta!
aina joku pätee... ei mahda mitään... ihmiset on erilaisia...
...Ja usko vaan, että mun niskaan on tullut varmasti enemmän kuraa kuin sun.
Sun täytyy muuttaa sun asennetta. Veljen ero tuntuu varmasti nyt isolta asialta, mutta siitä selvitään. Varmasti.
Vielä paljon pahempiakin asioita voi ihmisille tapahtua ja niistäkin selvitään.
Älä heittäydy uhriksi, vaan tee itse elämästäsi onnellisempaa.
Tue veljeäsi, mutta älä kaadu samaan suohon.
Jos haluat olla ikuinen pessimisti, niin varmasti myös loppuelämäsi tulee olemaan kamalaa. Niin se vaan menee.
Voit itse valita tiesi!
en tiedä,mitä kuraa sun niskaan on tullut.Mutta minulla esim.näin: äidillä mielenterveysongelmia,jotka siis joka kerta vuosien saatoissa päätyivät psykoosiin ja silloin haettiin äiti siis pakkohoitoon mm.poliisiautolla ym.Mitä äitiin tulee ni kuoli sitten kuitenkin syöpään 49v.Eli tos nyt vaan yksi esimerkki ja ei siitä enempää.Jos koko stooria alkaisi kirjottaa ni sitten ehkä jotkut jopa ymmärtäväisivät.Ainahan minä olen siihen suomalaiseen sisuun luottanut ja sillä eteenpäin mennyt,tosin voihan siinäkin joskus tulla toi raja vastaan, että ei vaan enää yksinkertaisesti jaksa.
kerro yhtään kuratarinaa,sano nyt ees joku!
mä vaan toivoisin et joku osais kirjoittaa..
mutta kyseiset kanavat eivät ole valitettavasti minun juttujani.
eikä asenne "minä olen kokenut enemmän kuin sinä" tai "kellään muulla ei voi mennä näin huonosti" auta yhtään ketään. Itse pystyy kuitenkin aika paljon siihen vaikuttamaan miten lastinsa kantaa. Nyt saattaa tuntua siltä että asioista ei selviä, mutta (jos vaan antaa mahdollisuuden) vuosien päästä kun asioita tarkastelee, näkee kaikessa suuremman merkityksen, miksi juuri minun kohdallani asoiden piti mennä näin. Pitää luottaa tulevaisuuteen, ja siihen että elämä kuitenkin kannattelee.
Jos lakkaa luottamsta, ja katerkoituu, tulee loppuelämästä todella vain painava taakka.
Et ehkä ole voinut vaikuttaa siihen, mitä kuraa olet/olette saaneet niskaanne, mutta siihen voit vaikuttaa annatko sen pilata koko lopun elämäsi?
Ei tollasta pötköä vaan jaksa lukea - miten se Caps Lockin painaminen on niin vaikeaa?