Lue keskustelun säännöt.
Kuinka lapsista tulee ujoja?
21.05.2010 |
Onko se vain temperamenttikysymys, jolle ei voi mitään vai pystyykö vanhemmat siihen jollain tavalla vaikuttamaan, että lapsesta ei tulisi ujo?
Kommentit (39)
Ma olen myos jonkin verran ujo.
Mutta olen kylla aika puhelias, ei kaikki ujot ts. hitaasti lampiavat ole hiljaisia ihmisia. En tykkaa hypata paa edella asioihin ja ystavystymiseen menee jonkinverran aikaa. Tietysti aikuisena on jo kehittanyt itselleen sopivia strategioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni on ujo, ns. hitaasti lämpenevä. Aina uusiin tilanteisiin ja ihmisiin tutustuessa ujo ja hiljainen mutta sitten kun pääsee tilanteeseen hitaasti mukaan, niin sitten on hyvinkin suulas ja vilkas. Itse olen ollut aina samanlainen lapsesta asti. Olen sitä vieläkin, tosin elämä on koulinut, että on pitänyt opetella myös esittämään muuta esim. työelämässä. Harva minut pinnallisemmin tunteva määrittelisi ujoksi. Mutta oikeasti olen sitä ja minussa on ja aina tulee olemaan luonteenpiirteenä tämä ns. hitaasti lämpeävyys ja ujous. Tyttäreni on aivan samanlainen ja se piirre alkoi näkyä hänessä jo hyvin pienenä.
Kyllä pohjalla on se persoona. Ujosta voi koulia ulospäinsuuntautuNEEMMAN jonkin verran ja ulospäinsuuntauneesta ei-ujosta voi koulia ujomman, jota ei kannata tehdä mielestäni, ikä tasoitaa vilkkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo se vain on jo syntymästä asti. vaikka kuinka paljon rohkaisisi ja veisi joka paikkaan ei pieni lapsi ujoudestaan sillä pääse. osa kehittyy siitä pois ja rohkaistuu kasvaessaan, osa vaan on ujoja loppuelämänsä, mutta useimmat oppivat sen peittämään. minusta ujoudessa ei ole mitään pahaa. se on söpöäkin, nykyään vaan haluttaisiin että kaikki olisivat suuna päänä. ja ujoutta on monenlaista. se ei tarkoita että lapsella olisi huono itsetunto vaan persoonallisuuden piirre on sellainen. ulospäin suuntautuneet vanhemmat voivat saada esim. yhden ujomman ja yhden rohkeamman lapsen..toista sitten rohkaistaan enemmän ja toista ehkäpä rauhoitella...
mutta jatkuva lapsen alistaminen ja haukkuminenkin voi tehdä rohekastakin lapsesta ujon tai pelokkaan enemmänkin.Itse olen ollut ujo lapsena ja hiukan koulukiusattukin, ei kuitenkaan useita vuosia, luojan kiitos niinkuin joitakin.Olen nykyään tosi suupaltti ja vieraiden ihmisten kanssa edelleen hiljaisempi, mutta koskaan en kuitenkaan täysin sanattomaksi jää jos minua nälvitään tai vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi rohkaistua kun saa vähitellen harjoitella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloinkohan tiede edistyy sen verran, että ujous näkyisi jo raskausaikana, jotta olisi mahdollista abortoida tällainen sairas yksilö!
Pakottamalla synnytetään vain ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla tuntemillani (erittäin) ujoilla lapsilla on ektrovertti ja ailahtelevainen äiti.
lapset kaikki ujoja
jyräävät lapsensa omilla vahvoilla mielipiteillään ja jatkuvalla hölöttämisellä. Antakaa niille lapsillekin joskus suunvuoro!
Ujoudessa ei ole kysymys rohkeuden puutteesta. Ujohan voi olla rohkea, esim. ei pelkää eläimiä, uskaltaa hypätä laskuvarjolla jne. Ns. ekstrovertti voi olla pelkuri, pelkää esimerkiksi hevosia, hyönteisiä, liikkua myöhään illalla ulkona jne.
Ujot ihmiset ovat tutkitusti muita empaattisempia ja ujot pärjäävät usein hyvin koulussa sekä heitä pidetään mukavina ihmisinä. Jokaisella luonteenpiirteellä on sekä hyvät että huonot piirteet.
ei välttämättä ollenkaan tarkoita sitä, ettei uskaltaisi sitä sanoa, vaan kertoo viisaudesta, koska silloin ko. henkilö osaa ajatella asiat monelta kantilta!
Oletteko kuulleet sanontoja "viisas vaikenee" tai toisaalta "tyhjät tynnyrit ne eniten kolisee!"
Eli ujous ei ole usein ollenkaan mitään arkuutta, vaan nimenomaan viisautta! Ja jokaisen heistä viisaus pääsee valloilleen silloin, kun vaihtoehtoja ei ole, vaan voivat toteuttaa itseään silloin, kun ovat varmasti oikeassa!
On se kummallista, että jos äiti on avoin, puhelias, ulospäin suuntautunut, temperamenttinen ja räväkkä - ja hänellä on ujo arka lapsi, niin heti ajatellaan, että tottakai äiti on alistanut lapsensa!?
Rauhallisen ja kiltin, herttaisen äidin lapsi onkin vain - ujo, rauhallinen ja kiltti, ei lainkaan alistettu tai pelokas? !
Sen ujouden alla voi olla todella vahva ja voimakastahtoinen persoona, jpa erittäin temperamenttinenkin, joka tulee esiin tilanteissa, joissa kokee voivansa olla oma itsensä. Esim. ystävien joukossa ja kotona. Tai sitten aikuisena, kun tajuaa, että selviää ja pärjää eikä ole vahvamman oikeutta niin kuin lastne maailmassa.
Mistä sitten erottaa että onko lapsi vain ujo persoonana vaiko alistettu ja pelokas?
En tiedä. En ole lapsipsykologi. EHKÄ siitä, että ujolla on omia mielipiteitä, hän on jossain pohjimmiltaan kuitenkin vahva ja hänellä on hyvä itsetunto.
Ujon lapsen ei tarvitse kiusta muita esim. sitten kun aikuisten kontrolli on kaukana.
Arka, alistettu, pelokas lapsi, hänellä ei ole omia mielipiteitä vaan hän toistaa aikuisen lauseita tai toisten mielipiteitä. Tai sanoo: emmä tiä, en tiedä, ihan sama.
Alistettu lapsi on usein kiusaaja jossain muussa ympäristössä, missä aikuisten kontrollia ei ole (esim kavereiden kanssa vapaa-ajalla) koska oma paha olo on jonnekin purettava.
mutta minua myöskin alistettiin ja rangaistiin turhastakin paljon. Opin pois ujoudesta vasta ammatillisten opintojen kautta, joissa pärjäsin hyvin hoitoalalla.
Isäni on myöskin ujo, jonka olen ilmeisesti perinyt geeneissä, äitini sen sijaan on suorapuheinen.
Lapseni on perinyt ujouden, mutta on kasvatuksesta johtuen myöskin rohkea, kun ymäristö on turvallinen. Olemme rohkaisseet ja tukeneet häntä todella paljon ja hän on saanut paljon rakkautta. Hänestä pidetään paljon.
Olen ollut myöskin paljon huolissani siitä, miten hän oppii puolustamaan itseään, koska ujoillahan on tuo riski, että saatetaan käyttää hyväksikin ja määräillä, jos toinen ei osaa sanoa ei eli on liian kiltti.
Onneksi meillä on niin hyvät välit, että puhutaan kaikesta ja tytön itsetunto ja -luottamus ovat voimistuneet:)