Onko muita jotka eivät juuri ole saaneet olla ylpeitä lapistaan?

kyseessä on yes-miehen vastakohta, joka ei tekisi mitään mitä muut tekevät. En enää näe häntä ärsyttävänä änkyränä vaan oikeastaan aika fiksuna oman tiensä kulkijana. Kaikissa stooreissa on kaksi puolta.

Jos änkyrä pysyy änkyränä vaikka mitä tekisi niin pitää olla aika hirveä äiti jos alkaa pitää tätä "kusipäänä". Joskus pitää nähdä hyvää sielläkin missä se ei ole helppoa. Ainakaan änkyrää ei turmele jalkapallojoukkue (koska jalkapallo on TYHMÄÄ!) eikä kaverit vie pahoille teille (koska niiden ideat ovat LAPSELLISIA!!!!). Työpaikallakaan ei varmasti joudu ylisuoriutumaan sosiaalisen paineen takia koska ei voisi vähempää muiden mielipiteistä välittää.

Ottakaa mammat oppia ja nähkää lapsenne vähän positiivisemmassa valossa ;-)

osata tukea lasta selviämään niistä hankalistakin asioista, koska eivät kaikki lapset ole hyviä kaikessa ja miksi pitäisikään olla!

Osaatteko edes ajatella miltä se tuntuu?

rakas, vaikkei osaakkaan mitään erikoista tai ole lahjakas.Perusturvallisuus ja luottamus itseen, lähtee sisältä, jos lapsi kokee olevansa omana itsenään rakas, kaikki on kunnossa vaikkei lahjakas olisikaan tai pärjäisi oikein missään lajissa. ylpeys ja rakkaus omaan lapseen tulee siitä kun katsoo lastaan ja näkee hänen touhuavan omiaan, omalla tavallaan.

suhtautua kriittisesti vanhempien puheisiin.

Itse olen huomannut, että joidenkin perheiden lapset ovat (vanhempien mukaan siis) maailman parhaita ihan kaikessa.



Jos kerrot, että oma lapsesi on oppinut sitä tai tätä, on joidenkin äitien (lähes aina nimenomaan äiti) pakko heti kommentoida miten hänen lapsensa on siinä(kin) etevämpi.

Salaa sitten naureskelen näille äideille kun eivät raukat huomaa, että ei ne heidänkään lapset ole sen ihmeellisimpiä tai taitavampia kuin muidenkaan. Jokaisella on omat taitonsa ja omat puutteensa, yksikään lapsi ei voi olla huippu kaikessa.

Ap kirjoitti: "enkä ole vielä koskaan saanut tuntea äidin ylpeyttä muiden edessä". Muiden edessä. Se on ihan eri asia kuin tuntea muuten ylpeyttä lapsistaan.



Ymmärrän täysin ap:ta. Ei ole kiva kuulla toisten kehuvan jatkuvasti lapsiaan joistakin saavutuksista. Varsinkaan jos ei voi omien lasten saavutuksilla ja osaamisilla kehua.



Silti se ei poista sitä etteikö omista lapsistaan sellaisenaan voi olla ylpeä!

Keskiverto on ihan hyvä!



Kaikkien lapset kun ei ole edes niitä keskivertoja. Kuopuksellani on vaikea oppimishäiriö ja kyllä joskus harmittaa kun muut kehuvat kuinka aikaisin on opittu lukemaan ja laskemaan. Meillä ei. Kaikkea joudutaan tahkoamaan moneen kertaan ja jo opittukin kaikkoaa taivaan tuuliin.



Sitä äidin ylpeyttä otetaan sitten sieltä mistä saadaan. Lapsi on kiltti ja hyväkäytöksinen, avulias ja iloinen. Kyllä niistä ominaisuuksista voi nykypäivänä iloita ja olla ylpeä.



Nyt jo aikuisen esikoisen töppäilyistä en nyt viitsi edes kertoa.