Onko muita jotka eivät juuri ole saaneet olla ylpeitä lapistaan?
Tuntuu, että muiden lapset ovat (ainakin vanhempien mukaan) luokkansa parhaimpia, soittavat kauniisti kevätjuhlassa, esiintyvät milloin missäkin kissanristiäisissä, tekevät ratkaisevat maalit jääkiekkopelissä. Lapseni ovat jo koululaisia, enkä ole vielä koskaan saanut tuntea äidin ylpeyttä muiden edessä. Eivät ole hyviä missään. Ihan keskiverto massaa.
Kommentit (27)
suurin osahan on keskiverto massaa.
Itse olen sellainen joka saa kokea hyvää mieltä lasten onnistumisista. Perheessä musiikkiluokkalainen joka esiintyy juhlissa.
Toinen lapsista on luokkansa parhaimmistoa, tasavahva erään toisen oppilaan kanssa.
Liian korkeat odotukset ja niin eespäin.
Miksi luulet että on olemassa termi keskiverto? No siksi että sillä määritellään millaisia SUURIN OSA ihmisistä on. Jotkut harvat on vähän yläpuolella, mutta yhtä suuri osa alapuolella.
Eikä siinäkään ole mitään negatiivista, ettei keskivertoon yllä (minunlaiselleni vanhemmalle), mutta sinunlaiselle vanhemmalle voin vain sanoa että ole tyytyväinen, sillä huonomminkin voisi olla.
ei siihen aina tarvita menestystä, taitoa tms...
opettele sinäkin!
vaikka ne eivät tekis mitään erikoista
ole sinäkin, unohda nää suitsuttajat, ei se
heidänkään elämä aina ole sitä riemusaattoa
muiden lasten suorituksesta. Mä olen ylpeä lapsestani, koska se on reipas ihana tyttö. En tiedä onko harrastuksissa tai muutenkaan keskivertoa "parempi". Seuraan ihaillen lapsen balettiesityksiä ja muita touhuja. Olen ylpeä, koska hän on niin innoissaan ja yrittää parhaansa.
Totta kai mun silmissä tyttö on jotain aivan erityistä. Ja olen niin ylpeä, että olen hänen äitinsä. Vaikka hän olisikin "vain" keskiverto. :)
Tottakai olen ylpeä lapsestani, vaikka hän onkin "vain" tavallinen. Ei siis noita sinun mainitsemiasi asioita osaa. Ei ole musikaalinen, ei urheilullinen, ei kovin hyvä koulussa.. Mutta olen ylpeä kun hän osaa esim. käyttäytyä hyvin kylässä/kaupassa ym. Olen ylpeä kun hän "hoitaa" pikkusiskoaan niin hienosti. Olen ylpeä kun hän on onnistunut keräämään aivan ihastuttavan kukkakimpun äidille (minulle) piristykseksi. Voih, niitä ylpyden aiheita on kovin monia. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat, olen pohdiskellut samaa. Mutta en rupea miettimään mistä voisin olla ylpeä muiden edessä lapsestani, riittää kun näytän hänelle että olen ylpeä.
En nyt saa kunnolla sanoiksi ajatuksiani...
Oli ihan super suloinen pk:n juhlissa seisoessaan rivissä muiden vieressä laulamassa, oppi ajaa pyörällä hienosti, luisteli ilman kaatumisia, jakso syödä lautasen tyhjäksi jne jne. Loisto muksu!!!
mulla on kauan, rakkaudella ja välillä itkienkin tekemällä tehty 1v 4kk poika ja viikon ikäinen kaunis, ihana tytär. Molemmat terveitä, tyytyväisiä, iloisia ja ennenkaikkea rakastettuja juuri sellaisina kuin sattuvat olemaan.
Sulla on ikävä asenne lapsiisi, mutta tulet sen varmasti huomaamaan viimeistään, kun saavuttavat teini iän..
Lapset ansaitsevet vanhemmat jotka kannustavat eteenpäin ja rakastavat ehdoitta, vaikkeivät mitaleita ja stipendejä kotiin kantaisikaan.
On vain hyväksyttävä, että asperger-lapsi on ihan aidosti sosiaalisesti rajoittunut, eikä hänestä tulee koskaan työhakemusten "hyvää tyyppiä".
Mä oon ihan ylpeä lapsestani ihan muuten kuin noihin kirjoittamiisi suorituksiin perustuen. Eniten ylpeä olin kun huomasin, että lapseni on todella reilu kaveri ja pystyy helposti eläytymään toisen ahdinkoon. Ja kun päiväkodissakin hoitaja mainitsi tämän lapseni vahvuutena, olin tosi ylpeä.
Ja olen ylpeä kun esim. lähtemiseen jostain mieleisestä paikasta riittää kun vähän ennen mainitsen ja sitten kun sanon että lähdetään, niin lähtee ihan ok kitiseättä, kaupassa uskoo kun sanon että karkkia/jäätelö ei nyt osteta jne.
Lapsi vasta 4, joten muusta menestyksestä ei oo tietoa.
kyseessä on yes-miehen vastakohta, joka ei tekisi mitään mitä muut tekevät. En enää näe häntä ärsyttävänä änkyränä vaan oikeastaan aika fiksuna oman tiensä kulkijana. Kaikissa stooreissa on kaksi puolta.
kyseessä on yes-miehen vastakohta, joka ei tekisi mitään mitä muut tekevät. En enää näe häntä ärsyttävänä änkyränä vaan oikeastaan aika fiksuna oman tiensä kulkijana. Kaikissa stooreissa on kaksi puolta.
kyseessä on yes-miehen vastakohta, joka ei tekisi mitään mitä muut tekevät. En enää näe häntä ärsyttävänä änkyränä vaan oikeastaan aika fiksuna oman tiensä kulkijana. Kaikissa stooreissa on kaksi puolta.
vaan ärsyttävä pikku kusipää.
ystävän kolmesta lapsesta kaksi ovat musikaalisesti lahjakkaita ja yksi loistaa urheilussa joukkueensa parhaana. Välillä ei jaksaisi kuunnella suitsutusta ja olisi kiva edes kerran päästä kehaisemaan omien lasten saavutuksia.
kyseessä on yes-miehen vastakohta, joka ei tekisi mitään mitä muut tekevät. En enää näe häntä ärsyttävänä änkyränä vaan oikeastaan aika fiksuna oman tiensä kulkijana. Kaikissa stooreissa on kaksi puolta.
On kuitenkin meille kaikkein rakkain, mutta toki jokainen vanhempi haluaisi edes kerran loistaa ylpeydestä oman jälkikasvunsa ansiosta.
Se, ettet ole saanut tuntea äidin ylpeyttä, johtuu täysin itsestäsi! Lapsistaan voi olla ylpeä ilman, että ne tekee mitään erikoissuorituksia. Kamalaa olisi olla lapsi, jos äiti pitäisi lasta jotenkin vähempiarvoisena tai ei olisi tyytyväinen, jos hän ei loista peleissä ja esityksissä.
Ihan pelkästä lapsen suloisuudesta voi olla ylpeä. En tarkoita ulkonäköä vaan sellaista ihanaa vilipittömyyttä, viattomuutta ja elämäniloisuutta, jota vain lapsessa voi olla. Ei suurin osa lapsista voi olla luokan paras, vain yksi muutama prosentti voi olla. Toki av:lla kaikkine lapset on..
niin