Lue keskustelun säännöt.
Tänään tapahtui se mitä oon pelännyt, unohdin vauvan
24.01.2009 |
Menin käymään kaupassa ja kun tulin takaisin autolle niin huomaan, että vauva parkuu sydäntäsärkevästi turvakaukalossaan. Olin täydellisesti unohtanut, että mulla on vauva mukana. Onneksi en tehnyt kauhean pitkää kauppareissua ja vauva nukkui varmaan ainakin osan ajasta, koska se oli menomatkan ihan hiljaa takapenkillä. Olisikin pitänyt meteliä niin olisin parkkiksella muistanut ottaa hänet mukaan....Kauhee huono äiti-fiilis. Esikoisen aikaan mä näin painajaisia että unohdan vauvan vaunut jonnekin enkä tiedä mihin oon ne jättänyt. Ei ole edes sitä tekosyytä, että vauva valvoittaisi, koska hän nukkuu hyvin. En ymmärrä, miten voi pätkiä näin pahasti.
Kommentit (25)
luuli että oli tullut autolla, meni jonkun muun samanlaiseen autoon, kun meillä silloin oli(avaimet sopi täydellisesti) ajoi kotiin ja sitten muisti.. Kyllä taisi sillon pelästyä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme lapsena koko perhe Euroopanturneella autolla. Pysähdyimme Saksassa moottoritien varteen huoltsikalle ja kun oli kahvit juotu ja pissitty, starttasi auto ja lähdimme kohti ramppia. Onneksi veljeni sai juostua auton ajoissa kiinni. Olisi mahtanut 7-vuotiasta pelottaa yksin vieraalla maalla. Motarilla kääntyminen ei ole missään, eikä varsinkaan Saksassa kovin nopea juttu.
Kaupassa oli mukana kaveri ostoskärryineen, ja siihen ladoin sitten kaikki tavarat.
Vasta kassalla mietin puuttuvia appelsiineja ja siinä vaiheessa tuli mieleen, että ENTÄS VAUVA???
No vauva nukkui siellä hedelmähyllyillä ihan rauhallisesti, mutta minä kyllä en ollut rauhallinen seuraavaan puoleen vuoteen..
Näytin esikoiselle jotain ja irrotin otteen matkarattaista. Luulin, että pysyvät paikallaan varmistamatta asiaa. Ne lähti vauhdilla rullaamaan pitkää alamäkeä alas. Säntäsin perään ja juuri kun rattaat törmäsivät kadun reunukseen sain ne kiinni. Jos en olisi saanut rattaat olisi kaatuneet eteenpäin ja niissä ei ollut edes sitä tankoa siinä edessä. Tai jos rattaat olisi menneet mäen alas olisi ne päätyneet vauvoineen mereen.
En siis unohtanut vauvaa, mutta hetken unohdus meinasi koitua vauvan kohtaloksi. Säikähdin tosissaan ja vauvakin alkoi itkeä siitä reunukseen törmäyksestä.
varmaan vähän yli vuoden ikäisen. Olikin unohtanut ja parkkihallissa noussut jo autosta, ja sitten vasta huomannut ikkunasta että mikäs se tuolla takapenkillä istuu. Lapsi oli ehkä nukkunut tai ainakin ollut ihan hiljaa.
Ei onneksi käynyt niin kuin Ruotsissako se nyt oli tässä vuosi pari sitten,
kun isä oli unohtanut lapsen työpäivän ajaksi autoon ja lapsi kuoli ennen nyt muista
helteeseenkö vai mihin ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksivuotiasta pyörällä kyyditen
oli mokoma niin hiljaa että unohdin viedä sen hoitoon, työpaikan pihalla tajusin että hitto tuo on vielä tuossa ja ei kun taas satulaan....
Käyppä juttelemassa terkan kanssa ym. taitaa olla väsymystä tai masennusta.
Jätin siksi aikaa lastenvaunut jalkakäytävälle, kun pakkasin vauvan turvaistuimeensa, laitoin ostoskassit etupenkille ja huristelin sitten tieheni... Voihan RRRRumasana. Ne oli viety jo jonnekin kun muistin mennä etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naisesta, jonka oli tarkoitus vieda lapsi (vauva?) paivahoitoon ennen toihinmenoaan. Lapsi oli ollut takapenkilla hiljaa, ja nainen unohtanut paivahoidon ja ajanut suoraan toihin. Tyopaivan paatyttya autoon mennessaan loysi lampohalvaukseen kuolleen lapsensa takapenkilta.
Hirveaa!!
Ihmetteli kotona sitten kun on niin hiljasta.
Oma isäni unohti mut kerran pitelemään porttia. Avasin siis pihaportin ja piti yhdessä siitä jatkaa matkaa. Suljin portin auton perässä ja katselin kun isäukko mennä huristeli. Ei ollut kännyköitäkään silloin vielä että olisi perään soittanut. Kotona äiti sitten kyseli että mihin sä olet likan jättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli oli 2 v silloin, ja kauppaan autolla 2 km. Kotona vasta äiti kysyi, että missäs poika on. Isä palasi kiireesti, ja poika istui edelleen tyhjissä ostoskärryissä.
ymmärrän kyllä hajamielisyyden ja muistikatkot, kun ollaan suunnilleen kuolemanväsyneitä ja univaje vaan jatkuu ja jatkuu. Mutta että unohtaa, että lapsi on mukana, kuulostaa hurjalta. Olin kyllä itsekin niin väsyksissä vauva-aikana, että silmissä maailma huojui ja välillä musteni eikä välillä muistanut, mihin on menossakaan. Eihän se ollut edes turvallista lähteä mihinkään auton kanssa, mutta ei neuvolassakaan edes mainittu näistä turvallisuusasioista, vaikka väsymyksestä puhuttiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuolla nyt ole masennuksen kanssa tekemistä..
äitiys kun tuo mukanaan muistin menetyksen :)
Et ole ainoa!
Olen talvipakkasella ( tosi pitkän ajomatkan jälkeen) nostanut 3v lapseni autosta ilman kenkiä ja käskenyt kävellä ovelle. Ihmettelin että mitä se lapsi jänkkää vastaan kunnes lapsi tajusi sanoa että on kylmä jaloille :D Sen jälkeen muistan kyllä laittaa kengät jalkaan hänelle :D
Olen sata kertaa istunut vessassa ja miettinyt pissasinko jo vai en..
Kun toinen vauva syntyi niin todella usein meinasin unohtaa hänet kotiin kun lähdettiin johonkin :) Aina onneksi viim ulkona oven luona muistin :)
Tarvitseeko neuvolassa oikeasti kertoa äideille ettei autolla saa ajaa väsyneenä :D Eikö jokaisen ihmisen oma maalaisjärki sano mitään...
Ei pelkkä univaje välttämättä tee huonoa muistia. Esim itselläni on niin monia asioita mietittävänä ja huomioon otettavana joten pakostikkin joskus jotain unohtuu.
vauva vaunuissa ja koira hihnassa, tuli sitten kotiin ja huomasi sitten vasta että se koira jäi sinne kaupan pihaan.
Muutama vuosi sitten oltiin linnanmäellä sukulaisten kanssa, meillä silloin vauvaikäinen ja 4 vuotias, kierrätin 4 vuotiasta laitteissa ja sillä aikaa mies oli alkanut miettimään syntyjä syviä kunnes hokasi että mihin hittoon ne vaunut katosi, oli kuulemma sydän lyönyt pari kertaa liikaa, katseli ympärilleen ja huomasi vaunut kävelyreunuksen kohdalla, oli siis irrottanut otteensa ja vaunut olivat valuneet mäkeä alaspäin tömähtäen tienreunukseen. Että minä sätin miestä pitkään siitä, oli tuuria että oli tömähtänyt siihen muutaman metrin päähän sillä mäki jatkui aika pitkälle alaspäin, jos vaunut olisivat olleet hieman eri asennossa niin olisivat menneet vauhdilla alas asti ja törmänneet ties mihin :/
Itse olen joskus lasten vauva-aikaan hätkähtänyt autoa ajaessa että oliko mulla ne lapset mukana vai minne ne jäi (olivat siis kotona isänsä kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään noin vakavaa unohtamista ole käynyt, mutta kerran kyllä ihan pissat housuissa naurettiin. Meidän kuopus oli silloin puolivuotias ja tosi tyytyväinen ja rauhallinen pakkaus, esikoinen 2v taas tempperamenttinen ja vilkas, ns. pideltävä. Oltiin oltu kyläilemässä läpikulkumatkalla tuttavapariskunnan luona ja lähtiessä kun pakattiin autoa annettiin vauva tuttavamiehen syliin, oma mies pakkasi autoa ja minä hiki hatussa yritin saada kiemurtelevaa esikoista istuimeen. Sitten molemmat autoon istumaan ja vyöt kiinni ja "heihei" kun tuttavamies kysyi vauvaa näyttäen että "otatteko tän kuitenkin kans?".
No, loppu hyvin kaikki hyvin.
Minä taas välillä alan kaupassa jutella ostoskärryille jos lapsi ei ole mukana ;)
joten luulen et muistat ens kerralla, tsemppiä :)
kaverini on unohtanut taaperon hiihtokeskuksen nuotiopaikalle ja muistanut vasta 30 minuutin päästä lapsensa.
Entinen työkaveri oli unohtanut vauvan marketin ostoskärryyn turvakaukalossa, kerennyt jo kävellä kaupasta ulos ja autolle ennen kuin oli muistanut lapsensa
kaverini on unohtanut taaperon hiihtokeskuksen nuotiopaikalle ja muistanut vasta 30 minuutin päästä lapsensa.
Minä taas välillä alan kaupassa jutella ostoskärryille jos lapsi ei ole mukana ;)
Jätin siksi aikaa lastenvaunut jalkakäytävälle, kun pakkasin vauvan turvaistuimeensa, laitoin ostoskassit etupenkille ja huristelin sitten tieheni... Voihan RRRRumasana. Ne oli viety jo jonnekin kun muistin mennä etsimään.