Saako 34-vuotias kahden lapsen yh miestä?

Eivät kaikki miehet tuolla ole itsekeskeisiä, nuoruuttaan jatkavia, ahdasmielisiä tyyppejä. Kaikki itsestä kiinni.



t. löytänyt

Miksi ero tulisi? Toisekseen itse samanikäisenä mietin, että en uutta miestä huolisi jos petetyksi tulisin. En en mistään hinnasta.

juuri 34-vuotiaana! Ja löytyi vielä tosi mukava ja sisäsiistiksi koulutettu.

ja hän oli onnellinen, että minulla on lapset valmiina

40 veekin yh voi löytää, on ihmeellisen typerä kysymys...

Pidä silti rima korkealla (ei täydellisyyttä tavoitellen, mutta laatua:)). Mukavia miehiä on maailma täynnä!

Itsekin löysin nykyiseni yli kolmikymppisenä. Ja valinta on ehdottomasti joka mittapuulla parempi kuin kymmenen vuotta aikaisemmin...Tosin se vaati sen, että ensin piti olla hetki yksin ja oppia arvostamaan itseään.

Ja kysyn siksi, että en tiedä miten yleensä miehet suhtautuu lapsiin ja että 34-vuotiasta pidetään näillä palstoilla yleensä ihan ikäloppuna kaikkeen mahdolliseen. Ja ei ole oikein deittailukokemusta viimeisen 15 vuoden ajalta, joten kuvioista ollaan ulkona aika hyvin. Muutenkin olen aika ujo, uskoisin että ihan kivan näköinen, mutta jos joku on joskus tullut flirttailemaan, menen ihan puihin. Saati että menisin jonkun kanssa sänkyyn...Kauhistuttaa jo ajatuskin.

Se on heille tarpeettoman ylentävää. Kaikenmaailman ruppanat kuvittelevat olevansa God's Gift to Women kun naiset itse viljelevät tällaisia saamis-ilmaisuja. Sanotteko myös, että joku on "päässyt" naimisiin?

Siis hyviä miehiä. Usein näillä on jo omia lapsia. Olen nähnyt lähipiirissä 2 tapausta, jossa yli 30v lapsellista, eronnutta naista on löytänyt kumppanin ja hyvin on mennyt. Uusperheessä ei ole mitään pelättävää, vähän vain hienosäätöä silloin tällöin.



Oma äitinikin löysi yli kolmekymppisenä uuden miehen, kun omasta isästäni ei ollut perheelliseksi. Ovat vieläkin yhdessä, 28 vuotta ovat jo olleet.

Olen ujo ja en mikään hyvän näköinen. Silti löysin uuden miehen.

Muutkin eroaa kuin sinä, Vasta eronneita miehiä on pilvin pimein ja heidän näkökulmastaan 34 yh on aivan potentiaalinen kumppani.

eikait ainaskaa ikä ole esteenä eikä sekään yh

ja minulla 3 lasta. Ajattelisin itse, että jos ero tulisi, niin haluaisin kyllä ensin terveyhtyä itse. Siis parantaa haavojani rauhassa enkä hypätä suoraan uuteen suhteeseen.

Kyllähän monet hyppää heti uuteen suhteeseen ja käyttävät uutta miestä "laastarina", mutta ketä kohtaan se sitten on oikein.

Jotenkin kypsän aikuisen toimintaa olisi kai selvittää asia miehesi kanssa. Jos pystyt jotenkin antamaan anteeksi ja jatkamaan niin sitten niin. Jos ette pysty yhdessä jatkamaan ja ero tulee, niin sitten kaikessa rauhassa vaan.

Sulla on vissiin hirveän huono itsetunto kun ensimmäisenä mietit että saatko vielä miestä.

Kun sä saat sun korvienvälin eron jälkeen kuntoon niin eiköhän moni muu asia sitten seuraa siellä perässä!!

On kovasti henkilökohtainen tuo asiasi, toivon sinulle jaksamista vaikeassa elämäntilanteessasi.

mutta kaikki ei saa kaikilta

Tässä vain pyörii kaikenlaisia ajatuksia mielessä, toivosta epätoivoon. Tarkoitus on selvittää miehen kanssa asiat, mutta välillä tuntuu, että helpompi olis tehdä itse ratkaisunsa ja lähteä menemään lasten kanssa. Aluksi olin varma, että haluan luonnollisesti yrittää yhdessä eteenpäin. Mutta mitä enemmän asiaa ajattelen ja mietin, kuinka nöyryyttävästi ukko on toiminut, niin en enää tiedä voinko koskaan sitä antaa anteeksi.



Ap

Mun likkakaverilla oli samanlainen tilanne kuin sinulla. Lopulta siinä kävi niin, että hänen miehensä muutti yhteen sen naisen kanssa kenen kanssa oli likkakaveriani pettänytkin. Likkakaverini eli ensimmäiset vuodet kuin sumussa. Niin siinäkin vain kävi että aika paransi haavat. Erosta on kulunut nyt 6 vuotta ja hän on voiton puolella. On se tosi vaikeaa antaa pettäminen anteeksi. Se on niin henkilökohtainen keskisormen näyttö omalle puolisolle kuin vain olla ja voi. Sitten siinä tulee sitä, ettet enää luota mieheesi, joka kerta kun ovi kolahtaa, mietit että missä se taas kulkee jne.

Jotenkin miehille se pettäminen ei tunnu olevan sama asia henkisellä tasolla kuin naiselle. Koskaan ei ole ratkaisut helppoja, teit sitten niin tai näin.

Se täytyisi aina muistaa et lapset ovat kaikkeen syyttömiä ja heillä on oikeus isään ja äitiin. Kaverini ei tätä muistanut, vaan manipuloi lapset isäänsä vastaan. Siitä ei ole seurannut kuin pelkkää huonoa.

Helppo se on sivusta ohjeita antaa jne. Moni on sitten suurena kysymysmerkkinä kun osuukin omalle kohdalle.

Toivottavasti sulla on hyvä ystävä kenelle puhua ja joka kuuntelee sinua!

#17#