Voitteko kuvitella mitä mies vinkuu...
Valittaa, kun joutuu hoitamaan lapsia koko kesälomansa. Meillä on eri aikaan lomat ja ei minun kohdalla kyllä ole edes tarvinut miettiä tuollaista. Saanpahan olla lasten kanssa... Kaikesta sitä pitääkin riidellä, eikö tuo nyt ole selviö että kun vanhempi on lomalla sitä on myös lapset kotona. Pitäiskö tässä nyt perhana alkaa eskarilaisellekin hoitopaikka hankkimaan, että mies saisi rauhassa kalastella ja viettää lomaa... Heitänkö vesikuikkaa koko ukolla, että tympii!!!
Kommentit (21)
Jos käytännössä oltaisiin molemmat yhtä aikaa lomalla kesä, mihin eskarilainen laitettaisiin kuukaudeksi? Meillä ei ainakaan noin pientä yksin jätetä päiviksi kotiin...
Meillä ainakin eskarilainen on päiväkodissa heinäkuun viimeselle viikolle, siihen saakka kun jäädään kesälomalle :O
Tuskin sentään yksin kotona?!
Meillä on TOTTA KAI perheellä yhteinen loma, heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Eskarilainen, kuten 3-vuotiaskin, on siihen asti PÄIVÄKODISSA. Sitten lomaillaan kaikki yhdessä, eihän se mitään lomaa ole jos on yksin lasten kanssa ja toinen töissä.
Mies pitää 5 viikon loman ja lomailee ekan kouluviikon, saa saatella lasta kouluun.
Jos käytännössä oltaisiin molemmat yhtä aikaa lomalla kesä, mihin eskarilainen laitettaisiin kuukaudeksi? Meillä ei ainakaan noin pientä yksin jätetä päiviksi kotiin...
Mies tekee vuorotyötä ja on usein kotona iltapäivällä, jos nyt "selittelyä" kaipaatte. Eikä eskarilainen sovi samaan hoitopaikkaan koko päiväksi, missä pienempi nyt on. Asutaan maalla ja täällä ei hoitopaikat puussa kasva... huoh..
Jos käytännössä oltaisiin molemmat yhtä aikaa lomalla kesä, mihin eskarilainen laitettaisiin kuukaudeksi? Meillä ei ainakaan noin pientä yksin jätetä päiviksi kotiin...
Kyllä kesällä on eskarilaille hoitopaikka, ihan varmasti. Päivystävässä päiväkodissa tms..kesä-heinäkuussa ja myös elokuun alusta siihen päivään, kun koulu alkaa. Se vaan pitää hakea se paikka ja täyttää uusi hoitosopimus.
jos maksaa omistaan hoitajalle palkan.
se mitää kalasta...pornoo kattoo jne
tottakai lapset ovat kotona jos vanhempikin on
jos maksaa omistaan hoitajalle palkan.
Jostain muustahan se raha sitten on pois, ja tuskin mies kuitenkaan niin paljon ihan omista menoistaan tinkii.
Mutta en varmasti suostu siihen, että kun viimein vanhemmalla olisi aikaa lapsille, niin vielä pitäis ne hoitoon laittaa, että itse saa "rauhassa" nautiskella kesästä. Pöljäähän tuo on ajatuksenakin, köpö mikä köpö koko äijä...
Otan osaa. Mutta näitä pässejä kyllä riittää valitettavasti ihan helkkarin paljon, jos yhtään lohduttaa.
Lapsi lähti esikouluun ja minun työpaikalla lomat kiertää ja kesäkuu oli nyt minun lomakuukausi. Mies sai itse valita koska pitää loman, eikä suostunut pitämään siitä edes viikkoa elokuussa, kun lapsi lähti eskariin. Kauhea riita oli tuolloinkin, "kun jo koko kesän joutuu lapsia hoitaan"...
ja on kuulkaa vaikean kautta 2 lasta saatu aikaan, vuosien hoidot takana. Hoidin 3-veeksi kotona ja sitten palasin työelämään ja sen jälkeen on ollut suorastaan helvettiä koko homma. Mies "rakastaa" lapsia, kunhan joku muu kantaa päävastuun eli minä tai vaikka hoitaja. En tiedä kauanko viitsin tuota asennetta enää katsoa. Jos yritän muuttaa asioita niin, että mieskin olisi enemmän lapsien kanssa. Sanoo yleensä, että minä niistä en välitäkään, kun töihinkin menin...
ja on kuulkaa vaikean kautta 2 lasta saatu aikaan, vuosien hoidot takana. Hoidin 3-veeksi kotona ja sitten palasin työelämään ja sen jälkeen on ollut suorastaan helvettiä koko homma. Mies "rakastaa" lapsia, kunhan joku muu kantaa päävastuun eli minä tai vaikka hoitaja. En tiedä kauanko viitsin tuota asennetta enää katsoa. Jos yritän muuttaa asioita niin, että mieskin olisi enemmän lapsien kanssa. Sanoo yleensä, että minä niistä en välitäkään, kun töihinkin menin...
(siis aikana ennen lapsia, kun yrititte, kävitte hoidoissa, jne) mies ehti tottua liian kauan liian helppoon elämään. Sen jälkeen on jo sen verran vanhempi ja mukavuudenhaluinen, että siihen vastuuseen sopeutuminen on vaikeampaa.
Jos mies ei itse löydä itsestään sitä vanhemmuutta mitä pienet lapset tarvitsevat, niin ehkä miehen pitäisi mennä jonnekin terapeutille puhumaan omasta vanhemmuudestaan. Nyt näyttää tosiaan juuttuneen johonkin muuhun rooliin, eikä ole oikein päässyt sisälle siihen vanhemman osaan.
sehän on tasan niin, että kukaan ei tiedä millaiseksi vanhemmaksi tulee, ennen kuin niitä lapsia on todella olemassa.
Ajattelisin vain, että pitäisihän sitä kasvaa niiden lasten mukana vanhemmuudessa, eikö??
miksi ihmeessä ette halua YHTEISTÄ loma-aikaa? Kyllä minuakin sapettaisi pitää lomaa ja kaitsia lapsia jos miehen ei olisi samaan aikaan lomalla. Ei ihme ettei miehesi odota kesälomaa innolla, jos parisuhteenne on päätynyt siihen pisteeseen että kinastelette siitä kumpi hoitaa lapset ja kumpi saa tehdä asioita ominpäin. Teettekö mitään koko perhe yhdessä tai kaksin? Onko se sinusta/miehestäsi kivaa. Pahinta tässä on tietysti se että lapsenne aistii miehesi asenteen, vaikka käyttäytyisi muulla tavalla, itselläni on kokemusta tästä. Isäni ei koskaan olisi halunnut olla meidän lsten kanssa tekemisissä, hänen mielestään lasten tuli näkyä muttei kuulua. On nyt kun olemme jo aikuisia usein tästä maininnut että olimme ärsyttäviä kakaroita, ja aina ihmetteli että koulussa sentään osasimme käyttäytyä, äitini mielestä emme olleet mitänä erityisen ärsyttäviä.
Otan osaa. Mutta näitä pässejä kyllä riittää valitettavasti ihan helkkarin paljon, jos yhtään lohduttaa.
Omakin mies ihan mieletön kitisijä. Että käy välillä jo hermoon koko kuvatus.
Tyyliin miksi mun pitää käyttää koiraa ulkona ennenku lähen töihin? Miksi lapset ei suostu mihinkään koskaan? Olen väsynyt, miksei kaikki ole jo nukkumassa? Haluaisin ostaa sitä, tätä, tuota, mutta vitu***, kun rahat ei riitä mihinkään. Lomalla otan sitten vaan kaljaa. En laita ruokaa, kun olen niin väsynyt. Tupakka lopussa, käy osta lisää. Kannan kohta lasten lelut roskiin, kun ne ei osaa itse yhtään siivota. En anna lapsille ruokaa, kun ne ei kuitenkaan syö annoksiaan loppuun, niin ihan ruoan tuhlausta. En jaksa harrastaa seksiä, kun selkä on niin jumissa. Miksi sä et tullu toimeen mun äidin kanssa? Miksi sä oot aina netissä?
Ja tosiasia on, että meillä on maailman omatoimisimmat, ihanimmat mukelot 3 ja 4 v. Anopin kanssa tulin hyvin toimeen, välimatkasta huolimatta soiteltiin vähintään viikottain ennenkuin kuoli. Käytän koiran ulkona ennen töihin lähtöä, ruokatunnilla, töiden jälkeen. Vien ja haen aina lapset hoitoon/hoidosta. Itse en polta tupakkaa, mutta pakko hakea sitä aina kaupasta tuolle kitisevälle äijälle. Laitan ruokaa, mutta mies aina käy maustamasaa sitä lisää ja se menee sekä minusta että lapsista pilalle. Olenkin nykyään erityisen nopea laittamaan annokset lapsille ja itselleni, ennenkuin huudan mieheni syömään. Opiskelen työni ohella, joten välillä menee iltaisin aikaa koulutehtävien hoitoon ja tämä on nyt sitä netissä istumista. Seksiä en edes kysy enää mieheltäni, ei jaksa kuunnella 1000 ja yksi selitystä, miksei tänään. Mun sukulaiset on kaikki ihan onnettomia ja mies riepu ei itse enää jäljelle jääneiden sukulaistensa kanssa osaa olla missään tekemisissä, kun vanhempansa ovat jo kuolleet. Mies tuhlaa johonkin rahansa ja siirtää yhteiseltä titlitämme aina viimeisenä viikkona ennen tiliään rahaa joka päivä 20 euroa tililleen, kun "pitää töissä käydä ja syödäkin jotain". Siis oikeasti.
Ihan tampio äijä. Ketakaikkiaan. Ja saa hävetä sen käyttäytymistä, kun on muka olevinaan niin "rehellinen ja suorapuheinen", kun möläyttelee kaikille kaikista asioista, miten huonosti heillä asiat onkaan hoidettu. Hahaa. Miten se joskus ennen lapsia oli muka huumorintajuinen, rohkea, avoin, suorapuheisuudessaan mukava jne. Nykyisin yksi kävelevä rasite. Ja itse olen vaan hiljaa tai touhuan lasten kanssa ulkona, sisällä kotihommia ja koetetaan pakoilla parhaamme mukaan miestä, ettei se vaan rasiteta häntä raukkaa olemisillamme liikaa.
Noh. Olihan vuodatus. Mutta ap:lle tsemppiä!
Me lähemmä muksujen kanssa suihkuun ja nukkumaan. :) Öitä!
ja on kuulkaa vaikean kautta 2 lasta saatu aikaan, vuosien hoidot takana. Hoidin 3-veeksi kotona ja sitten palasin työelämään ja sen jälkeen on ollut suorastaan helvettiä koko homma. Mies "rakastaa" lapsia, kunhan joku muu kantaa päävastuun eli minä tai vaikka hoitaja. En tiedä kauanko viitsin tuota asennetta enää katsoa. Jos yritän muuttaa asioita niin, että mieskin olisi enemmän lapsien kanssa. Sanoo yleensä, että minä niistä en välitäkään, kun töihinkin menin...
ukon asenteeseen. Oppi sinun ollessasi vuosia kotona, että kotihommat ja lastenhoito kuuluu vaimolle.
Jos käytännössä oltaisiin molemmat yhtä aikaa lomalla kesä, mihin eskarilainen laitettaisiin kuukaudeksi? Meillä ei ainakaan noin pientä yksin jätetä päiviksi kotiin...