Nyt 18v poika syyttää minua
siitä että erosin hänen isästään pojan ollessa aivan pieni.
On masentunut ja itsetuhoinen.
Vihainen.
-hän ei koskaan saanut mitä halusi, isän.
Asui kaukana ja näkivät harvoin.
Olen yrittänyt selittää ettei vieläkään ole liian myöhäistä. Hän on AINA sinun isä.
Kommentit (32)
kuin myös isänsä. En lähtisi syyttelemään kuitenkaan isää. Ei auta lainkaan.
Ota syy niskoillesi. Sanot, että on todella ikävää että niin kävi ja olet pahoillasi poikasi puolesta. Pyydä anteeksi!
Kysy pojalta haluako kuulla syyt eroon. Älä puolustele itseäsi. Anna pojan olla vihainen ja syyttää sinua. Kun toimit oikein, saat lopulta synninpäästön.
lapset syyttävät/huomauttavat aina jostain.
Jos lapsia on useampia, joku oli ylitse muiden.
Rahankäytöstä, lomista, koulutuksesta.
Lista on loputon.
äiti on tehnyt kaiken väärin. Itsekin olin sitä mieltä ja olin vihainen äidilleni. Kai se kuuluu jotenkin asiaan...
valitsit huonon miehen. Olet kurja äiti. Jos olisin poikasi en pitäisi sinuun yhteyttä. Koska vanhemmat ovat tasapuolisia. Tietenkin pyrkisin olemaan yhteydessä isään 18 vuotta ja sinuun en yhtään.
T: 11cm mies
että myös isä on vastuussa siitä kuinka usein isä ja poika ovat tavanneet ja millainen suhde heillä on. Sinä et ole yksin "syypää".
Jos poika on oikeasti masentunut ja itsetuhoinen (eikä vain normaalisti synkistele) hae hänelle apua, puhu myös isälle asiasta.
Isosisää? Tai eikö sinulla ollut miesystävää? Vai oliko niitä miesystäviä liikaakin?
jos on masentunut niin helposti hakee syytä jostain ulkopuolelta, ei itsestään. Poika on täysin vapaa tapaamaan isäänäs niin paljon kuin tahtoo. Millaista apua poika saa?
ja miksi antavat aina niille komeimmille.
Antaisitte meikäläisille meille kunnon miehille, lyhyille, akateemisille pullamössöhiirille.
Sitä korjaa omaa satoaan, kun lähtee suhteeseen rentun kanssa. Ei se ulkonäkö ole pääasia vaan luonne. Miksi ihmeessä valitsette tuollaisia miehiä?
Miksi lyhyt mies ei kelpaa? Siitä syyttävät teitä lapsenne myöhemmin.
T: 11cm mies
Isosisää? Tai eikö sinulla ollut miesystävää? Vai oliko niitä miesystäviä liikaakin?
Pojallani on 5v nuorempi veli, olen edel. naimisissa pojan isän kanssa eli 1 mies 18v poikani elämässä, mutta täytyy sanoa että mieheni ei koskaan kohdellut poikaa kuin omaansa.
eivät eronneet ja lapsuus oli riitelyä, tappelua tai jopa väkivaltaa ja alkoholismai. ELi niin tai näin, lapset voivat syyllistää. Ja tosiaan; sano että isähän on myös vähintää 50% vastuussa tilanteesta. Ehkä poika on vain kiittämätön luonteeltaan.
ainahan se on vanhempien syytä!
Erosit tai et:(
Psykiatrit vielä lietsoo; oli niin kurja lapsuus.
mieheni ei koskaan kohdellut poikaa kuin omaansa.
alitajunnassa lienee isä, et sinä, mutta mieli toimii noin. Sitäpaitsi vihainen uskaltaa olla vain turvallisen tuntuiselle, läheiselle ihmiselle. Kysymysmerkki on sekin, kuinka paljon poika syyttää itseään, ettei kelvannut isälle.
Hän tarvitsee psykiatrista apua monestakin syystä, mutta erityisesti siksi, ettei isättömyys varjosta koko loppuelämää.
omaa elämää ei voi rakentaa jos hukkaa energiaa menneiden asioiden vatvomiseen.
katkera vanhempiensa erosta.
Kun arki oli niin tylsää niin pistettiin koti säpäleiksi ja etsittiin sitä sydäntä sykähdyttävää tunnetta. Nyt on ihanaa kun pera on niin miehekäs. Pistää turpiin aina kun on kännissä, mutta rakastaa ah niin ihanasti, että annan aina anteeksi.
Musta pojallasi on oikeus tuntea tulleensa kohdelluksi huonosti sekä myös vihaa ap:ta kohtaan. Kerro pojallesi, että hänellä on täysi oikeus tuntea juuri niin kuin tuntee ja ajatella miteen haluaa. En sen kummemmin lähtisi puolustelemaan tekojani kuin, että myönnät tehneesi virheitä elämässä (niin kuin jokainen) ja ettei elämä mennytkään niin kuin ehkä nuorena lasta tehdessäsi suunnittelitte miehenne kanssa. Sanoisin olevani pahoillani, mutta rakastavani häntä tosi paljon ja että lapsi/lapset on parasta mitä mulla on.
Itse vihasin (mielestäni edelleen ihan oikeutetusti) nuorena vanhempiani. Mun oli kamalan paha olla ja oli itsetuhoisia ajatuksia. Kohdistin vihani niihin, joiden huomiota ja rakkautta eniten tarvitsin. Halusin jonkun olevan puolellani, antavan luvan tunteilleni tulleeni kohdelluksi väärin.
Jos poikasi on nähnyt vain harvoin isäänsä, on ihan ymmärrettävää hänellä olevan suuri isän kaipuu. Ehkä hän on paremman puutteessa luonut positiivisen ja välittävän kuvan isästään, vaikka se ei ehkä täsmää todellisuuden kanssa ja siksi vihan kohde ei voi olla isä itse vaan ap. Poika kokee rajuja hylkäämisentunteita eikä niitä saisi missään nimessä vähätellä.
luultavasti pojallasi on nyt ongelmia joista ajattelee että johtuvat siitä ettei hänellä ollut isää. sinä olet se rakkain vanhempi joten sinua voi syyttää ja syyllistää ja sinulle purkaa pahaaoloaan. pojan kannattaisi kyllä käydä jossain puhumassa asioista, jonkun miehen kanssa? joko kuraattori, psykologi tai ihan vaan fiksu sukulaismies. kyllä poika varmasti aikanaan tajuaa että joskus avioero/ero on parasta mitä on voinut tapahtua...
t kaksinkertainen avioerolapsi
omaa elämää ei voi rakentaa jos hukkaa energiaa menneiden asioiden vatvomiseen.
mistä paha olo tulee. Jos vain tuntee pahaa oloa tietämättä mistä se johtuu, on aika hukassa.
Jep jep. Ilmankos poika syyttää sinua. Kyllä asioiden tila on sitten ihan sinun syytäsi, koska valehtelet. Jos et aio aikuiselle ihmiselle kertoa totuutta, niin sitten sinun on elettävä näiden syytösten kanssa ja hyväksyä ne.
Totuuden kertominen ei ole haukkumista. Haukkuminen on sitä että lausutaan vääriä, paikkansa pitämättömiä syytöksiä.
Kun et kerro totuutta, on isä pojan mielestä syytön asioiden tilaan ja sinä yksin syyllinen.