kaiken uhalla avaudun nyt tänne raha-asioista

Joo, ongelmani on outo. En osaa suhtautua siihen, että mieheni on saanut kerrytettyä merkittävästi omaisuutta omalla työllään. Meillä on uudet autot, hieno velaton okt, matkustellaan yms. Ja kuulemma rahaa on vain tulossa lisää.

Mies haluaa tottakai jakaa kaiken minun ja lasten kanssa. Itse olen ehdottanut avioehtoakin, mutta hän ei kuulemma suostu missään nimessä.

Ongelma on se, että pelkään, että mitä muut ajattelee "rikastumisestamme". Mieheni on sillä tavalla vaatimaton, ettei todellakaan pidä meteliä rahoistaan. Mutta toki nyt kaikki ymmärtää, että menestystä on tullut.

Väitän, että ihmisinä tämä ei ole muuttanut meitä kumpaakaan. Eikä minua häiritse, että mies tienaa kaiken. Minullakin on ihan hyvä työpaikka.

Ystävä- ja tuttavapiirissä on paljon ns. varakkaita perheitä. Mutta miksi tää on mulle niin vaikeaa? Olen kotoisin varsin tavallisesta perheestä, jossa ei todellakaan ollut ylimääräistä rahaa, mutta kaikki perustarpeet tyydytettin hyvin.

tai oisko sulla mahdollisuus tehdä vähemmän oikeita töitä (elää miehen kustannuksella) ja tehdä vapaaehtoistöitä (jolloin osa rahoista menee epäsuoraan sinun työpanoksena apua tarvitseville). Ymmärrän kyllä sinua (kun itsekin saan koko ajan kituutella), mutta näin ne vaan jotkut täällä rikastuu ja köyhät köyhtyy -> tuloerot kasvaa.

En tiedä mistä se johtuu.

ei pitaisi tulla ongelmia. toki suomessa on paljon kateellisia ihmisia, mutta jos elatte elamaanne se ei ole teidan ongelma. ymmarran kylla etta ulkopuoliset tajuavat etta teilla on rahaa koska teette mahdollisesti hienoja lomamatkoja ja autokin on vahan parempi, so what?? miehesi on tyollaan tuon ansainnut!!

relaa ja nauti kaikesta mukavasta,mitä elämässänne on.Rahat on työllä ansaittu.Mitä miehesi tekee työkseen?

ni laitatko tulemaan vähän tännekin? :D



No ei, ole onnellinen, työllä ne rahat on ansaittu ja jos ette kerskaile niin ei ole mitään hävettävää olla varakas!



Keäterveisin nimimerkki vuositulot 10 000e.

Ei silla etta uskontoa tahan vetaisin mutta eikos se tuolta jostain luterilaisesta vaatimattomasta selkaytimesta juuri juonna tuollainen suhtautumistapa rahaan. Raha itsessaanhan on vaan valine eika siella ole sielua, arvoa, hyvyytta tai pahuutta. Kaikkihan riippuu siita miten rahaa kayttaa. Onni taalla vaihtelee eli sijoittakaa rahaa jarkevasti jotta on pahanpaivan varalle, kayttakaa osa oman elamanlaatunne parantamiseen, ja jos ylimaaraista on voitte parantaa laheistennekin elamanlaatua.



Valitettava tosiasia on etta maailma on taynna kateellisia ihmisia joten se on hyva ettette rahoillanne leveile, alaka IKINA puhu tasta ns. ongelmastasi kenellekaan kaverillesi. Taalla anonyymina on eri asia.

elämästä ihan rauhassa.

Itsellä on sekä perhe -että rahallista onnea yllin kyllin. Ja annan sen näkyä -kerranhan vaan täällä ollaan!

Tai no, kyllä mua tympii, kun aikuiset työssä käyvät ihmiset ottaa vanhemmiltaan rahaa ja silmät kirkkaina selittävät, että tultais kyllä toimeen omillammekin, mutta kun vanhemmat välttämättä haluaa antaa. Ei toikaan oo multa pois, mutta mä näen selvän eron mun "omillani toimeentulemisella" ja tollasten ihmisten "omillaan toimeentulemisella".

Tai no, kyllä mua tympii, kun aikuiset työssä käyvät ihmiset ottaa vanhemmiltaan rahaa ja silmät kirkkaina selittävät, että tultais kyllä toimeen omillammekin, mutta kun vanhemmat välttämättä haluaa antaa. Ei toikaan oo multa pois, mutta mä näen selvän eron mun "omillani toimeentulemisella" ja tollasten ihmisten "omillaan toimeentulemisella".

Meillä tehdään juurikin noin.

Verosuunnittelua nääs -omaisuuden siirto kestää kymmeniä vuosia. Mitä sitä turhia verokarhulle antamaan.

jos tekisitte avioehdon, eroaisitte ja joutuisitkin muuttamaan jonnekin tavalliseen rivarikolmioon lasten kanssa? Helpottaisiko?