No 1 lapsen äidit, kertokaa nyt

repäisevää koko perhe. Se on aina äiti/isä joka vahtii vaavia kun muut menee vuoristorataan.

Ei siis ole lapsimäärästä kiinni, vaan rahan määrästä.

[

Me teemme useamman kaukomatkan vuodessa 3 lapsen kanssa. Juuri olimme syksyllä Kaakkoisaasiassa sukeltamassa koko perhe. Ei siis ole lapsimäärästä kiinni, vaan rahan määrästä.

Kyllähän se tuossa perheessä on lapsimäärästä kiinni, jos kerran yhden lapsen kanssa on varaa ja useamman ei.

Meillä oli 5v ajan vain yksi lapsi (nuorena saatu yllätysvauva, tahdoin opiskella yms. ennen kuin hankittiin lisää), sitten syntyi kaksi lasta 2v ikäerolla esikoisen ollessa 5v ja 7v eli nyt on kolme lasta. Ihan ehdottomasti yhden kanssa helpompaa kuin kahdenkaan! Yhden lapsen kanssa on suorastaan lepoa, ihanaa kyläillä, ulkoilla, jutella, liikkua missä tahansa. Mulla ainakaan ei yhden kanssa ikinä pinnakaan palanut, vaikka ei esikoinen niin helppo lapsi ole sinänsä (temperamenttia riittää, oli vahvat uhmaiät jne). Oli niin helppoa keskittyä siihen yhteen ja itseensä. Kyllä se niin menee, että 1 lapsi on harrastus, useampi on työtä.

kolmenkaan lapsen kanssa olevan mitenkään hankalaa tai rasittavaa tehdä noita asioita. Edes matkustamista se ei ole estänyt ja kyllä mun pinna riittää kolmenkin kanssa.

pienen lapsen kanssa en voisi käydä uimassa. Käydään taaperon kanssa viikottain uimassa ja se ei onnistuisi useamman uimataidottoman kanssa. Uiskennellaan myös syvässä vedessä... Ja pyöräilyn joku jo mainitsikin. Lisäksi yhden lapsen kanssa shoppailu, lounastaminen jne on helpompaa ja mukavampaa kuin lapsilauman kanssa. Toki onnistuu useammankin lapsen kanssa, mutta nauttiiko siitä kukaan? Ja jos kysyy nauttiiko lapseni kaupunkireissuista, niin nauttii. Varsinkin lounaista :)

[No ei kai yhdenkään vauvan kanssa vuoristorataan mennä

sulle kaaviokuvan tästä äärimmäisen vaikeasti ymmärrettävästä ideasta.

Jos se on tuossa perheessä lapsimäärästä kiinni, ei se ole välttämättä muissa. Eli ei voi sanoa, että se olisi vain lapsimäärästä kiinni.



Koska se ei koskaan ole lapsimäärästä kiinni mitä pystyt tekemään ja mitä et. Vaan siitä onko sinulla rahaa ja ennenkaikkea viitsimystä.

useamman kanssa on useat ongelmat. Tupla/triplamäärä pyykkiä ja vaatteiden ostelua, harrastuskuskailuja, kaveripulmia ja kaverisuhteiden ylläpitoa, kaupungilla on hieman eri asia kulkea yhden lapsen kanssa kuin esim. kolmen eri suuntiin sinkoilevien. Yhden lapsen sairastelut ovat huomattavasti kevyempi kuin esim. kolmen lapsen mahatauti-maratooni ja kolmen lapsen sairauspoissaolot töistä. Kolmen lapsen riitelyt ja uhmat vrt. yhden lapsen. Ehdottomasti helpompaa!



Ei sillä, kyllä monen lapsen kanssa voi elämä olla rikasta ja antoisaa ja rakkaudentäyteistä, mutta ihan varmasti se on sitä helpompaa mitä vähemmän on lapsia (0 lasta on tietysti se helpoin vaihtoehto).

enkä uimahalliin niin kauan kun on enemmän kuin yski uimataidoton.



Matkoille en voi yksin lähteä lasten kanssa viisisteen, yhden lapsen kanssa voisin mennä.

Vaan siitä onko sinulla rahaa ja ennenkaikkea viitsimystä.

mutta käytäntö on usein toinen. Kyllähän sitä periaatteessa VOI mennä jouluostoksille aatonaattona 10-lapsisen lauman kanssa jos haluaa, mutta...

pienen lapsen kanssa en voisi käydä uimassa. Käydään taaperon kanssa viikottain uimassa ja se ei onnistuisi useamman uimataidottoman kanssa. Uiskennellaan myös syvässä vedessä... Ja pyöräilyn joku jo mainitsikin. Lisäksi yhden lapsen kanssa shoppailu, lounastaminen jne on helpompaa ja mukavampaa kuin lapsilauman kanssa. Toki onnistuu useammankin lapsen kanssa, mutta nauttiiko siitä kukaan? Ja jos kysyy nauttiiko lapseni kaupunkireissuista, niin nauttii. Varsinkin lounaista :)

yksinään heidän kanssaan uima-hallissa ja rannala.

Se on asenteesta kiinni ja kuinka lapsensa kasvattaa, minkälaista heidän kanssaan on liikkua.

Pyörän peräänkärry silloin kun eivät vielä itse osaa ajaa, ei se sen vaikeanpaa ole. jne.

En tajua, miksi ap:n pipo on noin kireällä. Olisi ehkä pitänyt jättää yhteen se lapsiluku. Tai ehkä mieluiten nollaan.

väittämille on tiukkapipo? Miten se tekee ihmisestä tiukkapipon jos haluaa ymmärtää asioita?

Tyydytkö aina siihen, että ihmiset sanoo sinulle, et se on nyt vaan näin kun mä niin sanon?

Mies on työmatkalla ja tein ainokaisemme kanssa pitkän, hauskan pyöräretken. Eipä olisi onnistunut, jos olisi vaikkapa ollut ihan pieni vauva perheessä.

tai vaikka linnanmäellä tai laskettelurinteessä 1 lapsen kuin usean lapsen kanssa! Samoin melkoisesti helpompaa pistää ainokainen pyörän taakse ja polkea kuin pakata kolmekin lasta jättimäiseen peräkärryyn ja sitten yrittää taiteilla yhdistelmän kanssa ja saada lapset nätisti pysymään vierekkäin siellä kärryssä ilman poukoiluja.

Sukujuhlat usean vilkkaan lapsen kanssa ei takuulla ole nautinto. Yhden kanssa taas on. Kotona voi illalla ottaa työpäivän jälkeen rennosti yhden lapsen kanssa lueskellen ja jutellen tai piirrellen, yhden lapsen uhmankin jaksaa. Kolme lasta riitelee keskenään ja uhmaa kaikki yhdessä ja erikseen vanhemmilleen, jokainen hösää tahoillaan jotain mihin tahtoo äitiä katsomaan.

pienen lapsen kanssa en voisi käydä uimassa. Käydään taaperon kanssa viikottain uimassa ja se ei onnistuisi useamman uimataidottoman kanssa. Uiskennellaan myös syvässä vedessä... Ja pyöräilyn joku jo mainitsikin. Lisäksi yhden lapsen kanssa shoppailu, lounastaminen jne on helpompaa ja mukavampaa kuin lapsilauman kanssa. Toki onnistuu useammankin lapsen kanssa, mutta nauttiiko siitä kukaan? Ja jos kysyy nauttiiko lapseni kaupunkireissuista, niin nauttii. Varsinkin lounaista :)

yksinään heidän kanssaan uima-hallissa ja rannala. Se on asenteesta kiinni ja kuinka lapsensa kasvattaa, minkälaista heidän kanssaan on liikkua. Pyörän peräänkärry silloin kun eivät vielä itse osaa ajaa, ei se sen vaikeanpaa ole. jne.

väittämille on tiukkapipo? Miten se tekee ihmisestä tiukkapipon jos haluaa ymmärtää asioita?

Tyydytkö aina siihen, että ihmiset sanoo sinulle, et se on nyt vaan näin kun mä niin sanon?

vastauksia, mutta silti jauhaa samaa. Joskus tyydyn, joskus en. Löytyy kuitenkin sen verta älliä, etten ala jankata, kun joku fiksumpi kertoo, miten asiat on.

ikärajamerkittyyn leffaan, ei se onnistu jos on taapero. Taaperolle pitää hankkia hoitopaikka siksi aikaa.

Jos vaikka tahtoo viettää välillä laatuaikaa miehensä kanssa kahdestaan.

vain yksilapsiset perheet pystyvät tekemään. Eli päteviä väittämiä ei ole tullut.



Mutta ei se mitään. Olen muutamia yksilapsisia perheitä seuranneena huomannut, että heille kaikenlaisten asioiden hoitaminen on todella suurten ponnistusten takana. Poikkeus tietysti vahvistaa säännön.



Kiitos teille kuitenkin hyvistä nauruista :D

Käsittämätöntä! :D



Jopa kommentitkin ovat samoja.



Yksi puhuu matkustelusta - toinen siitä että "meillä on xx lasta ja silti ollaan voitu matkustella".



Yksi puhuu elämisen helppoudesta - toinen siitä että se on kuulkaa vain viitsimisestä kiinni.



Kaikkihan on vain kaikesta kiinni. Jos rahaa on xx euroa niin joku elättää sillä 10 lasta ja syö sisäfilepihviä joka päivä. Toiselle jo viisi lasta tarkoittaa kaurapuuromeininkiä. Jne jne.



Haloo - hankkikaa jo elämä tällaisten galluppien esittäjät. Tottakai elämä on helpompaa kun on vähemmän ihmisiä joista pitää pitää huolta ja joiden mielipiteitä/ajatuksia/fiiliksiä pitää ottaa huomioon.



Toisaalta jos tuolla kymmenlapsisella perheellä on varaa elää sisäfilepihveillä joka päivä niin viidellä lapsella heillä olisi varaa elää sisäfilepihvillä ja kaviaarilla joka päivä.



Kuka mitäkin arvottaa mitenkin. Jollekin on tärkeämpää yhden lapsen kanssa tiivis puuhastelu ilman muiden lasten häiritsemistä ja toiselle taas monilapsisuus on niin tärkeä asia että tästä kahdenkeskeisyydestä ollaan valmiita tinkimään. Ja ei - sitä en usko pätkääkään jos joku sanoo että "mulla on viisi lasta ja ihan yhtä paljon aikaa pystyn viettämään kunkin kanssa kahdestaan kun jos mulla olisi vain yksi". Päivässä on 24 tuntia aikaa ja jos lapsia on viisi niin kahdenkeskeistä aikaa kunkin lapsen kanssa on pakosti vähemmän kuin jos lapsia on yksi.

Eli päteviä väittämiä ei ole tullut.