Yliopisto on yliarvostettu

Olen pikkupitäjästä kotoisin tuolta susirajan takaa, missä opinto-ohjaus oli kotikylän amiksen lobbaamista. Jos se ei kiinnostanut, sait ihan itseksesi miettiä, mitä yliopistoissa tehdään. Lukiohan sitä ennen oli pakko käydä, eikä niillä siitäkään ollut sen enempää sanottavaa.



Meillä ei myöskään suvussa ollut yliopistossa opiskelleita, joten realistista kuvaa opiskelusta minulla ei senkään puoleen ollut, vain suunnaton pelko ja kunnioitus kyseistä opinahjoa kohtaan. Lisäksi hölmöjä, taikauskoisia ja kivikautisia ennakkoluuloja, esimerkiksi että esimiesten tehtävä on pitää kuria (huutamalla) ja kun en ole kurittaja, niin eivätpä ole siihen tähtäävät opinnot minua varten.



Voi huokaus sentään, miten eriarvoisista asenneoloista sitä ollaankaan tähän elämään lähdetty vielä joku aika sitten, ja mikä etteivät jotkut joudu lähtemään vielä nykyäänkin. :(

Kukas sellaista on väittänyt, että tarviis mikään nero ollakaan...

Itsekin hain vasta vanhemmalla iällä. Olen tottunut tekemään kovasti töitä elämässäni ja nyt olen huomannut että yliopisto-opiskelu on ihan pelkää lööbaamista.

Ainakin minä tiesin tuon jo lukiossa ja lähin yliopisto oli 200 km päässä ja en tuntenut ketään sieltä valmistunutta (paitsi koulun opet). Miten teiltä on mennyt tuo asia opinto-ohjaustunneilla ohi?

tai ainakin oppimistaidoiltani kyvytön pärjätäkseni siellä. Päiväkodissa olen ollut 4 vuotta töissä lastenhoitajana (olen lähihoitaja, lasten ja nuorten koulutusohjelma) ja niin varmaan olen 20 vuoden päästäkin. Haaveet on haaveita, mun kohdalla..

Palkkataso on ainakin laskenut. On useita hommia mihin otetaan sopivin/työteliäin, ei välttämättä koulutetuin. Esim ketju insinööri vs DI.

Ja jos ajattelee ammattikorkeakoulua niin sen työmäärä taas yllätti ja, että siellä oikeasti tarvitsee jo vähän aivojakin.

mistä on aidosti kiinnostunut tai minkä tyyppisesti on tottunyt maailmaa tarkastelemaan.



Kun itse auskultoin aineenopettajaksi, muistan että jollain luennolla eräs fysiikan ja matematiikan opiskelija parkaisi, että voisiko jotain kasvatustieteen kirjaa suorittaa muutenkin kuin tenttimällä, kun hän on yrittänyt sitä useamman kerran, mutta ei vain saa tenttiä läpi. Minulle ko. kirja taas oli ihan "lälly", mutta fysiikan ja matematiikan tehtävät olisivat puolestaan jääneet tekemättä. Tämän fysiikan opiskelijan oli vain niin paljon helpompaa opiskella luonnontieteitä ja tehdä eksakteja laskuja kuin lukea tekstiä ja sisäistää sitä ja soveltaa tietoa tentissä. Tässä kohtaa tarvitaan niitä kuuluisia takapuolenlihaksia ja opettajan tai kurssikaverin apua, että päästään kynnyksen yli.



Rohkeutta kaikille, jotka haluavat opiskelemaan yliopistoon. Jos pääsykokeet läpäisee, läpäisee muutkin tentit! Ja jos kaikista tenteistä saa hyvät arvosanat ja saa gradusta laudaturin (tai ainakin magnan), siitä vain jatko-opiskelijaksi! Huonommilla papereilla voi sitten siirtyä töihin ja olla tyytyväinen, että uskalsi kokeilla.

Ei vaan syntynyt 15-sivuista esseetä jumalanpalveluksesta. Siitä esseestä olisi saanut vain yhden opintopisteen. Minusta se oli hiukan kohtuutonta. Ehkä olen tavallista saamattomampi ja laiskempi yksilö.

että siellä voi itse valita ne mitä lukee, tehdä tutkielman vaikka mistä. Kun tietyn alun yli pääsee, approt sun muut, voi keskittyä juuri siihen mitä haluaa. Ja siinä on suurin ero yliopiston ja monien muiden oppilaitosten välillä. Se helppous syntyy siitä, että on mielenkiintoa asiaa kohtaan, eikä yliopistossa ole sellaisia pakkopulla-aineita kuten vaikkapa kauppiksessa.

ja tuntuu että AMK:ssa kyllä piiskattiin opiskelijasta kaikki irti. Siellä oli opettajilla se henki että täytyi nostaa AMK-tutkintojen arvostusta tuottamalla työelämää varten valmiimpia ammattilaisia kuin yliopisto valmisti. Hyvin siellä kieltämättä siinä onnistuttiinkin. Yliopistotutkinto tuntui AMK-tutkinnon jälkeen lievältä pettymykseltä, mutta sen suorittaminen oli lähes välttämätön esimiestehtävieni kannalta. Eniten yllätti opiskelijoiden henkinen taso -kun AMK:ssa keskityttiin omiin suorituksiin ja koulutuksen sisältöön, niin yliopistomaailmassa törmäsin alatyyliseen toisten mollaamiseen ja pissiskulttuuriin, jota olin viimeksi tavannut lukioikäisenä (ja myöhemmin AV:lla, hehe). Yliopisto-opiskelijoiden keski-ikä oli myös huomattavasti korkeampi kuin aiempien AMK-opiskelijatovereideni.

Ei yliopistossa tietenkään tarvitse mikään nero olla pärjätäkseen, mutta useimmilla linjoilla töitä kyllä vaaditaan. Itse olen aikanaan opiskellut matemaattisia aineita ja kyllä siinä matematiikka ja kemia alkoivat mennä aika monimutkaisiin asioihin niin teoriassa kuin kokeellisestikin (vaikka laudaturin molemmista lukiossa kirjoitin). Työtä tekemällä menivät kurssit kuitenkin läpi ja hyvillä arvosanoilla. Myöhemmin päivitin tutkintoon myös opettajapätevyyden ja silloin tuli useammin kuin kerran mieleen että miten tälläistä voidaan pitääkin "tieteellisenä" opiskeluna! Etenkin juuri tuo kasvatustieteet, joka ei kyllä ollut tiedettä nähnytkään. Alan "oppikirjat" olivat jonkun kasvatustieteilijän minun mielestäni-jorinaa ilman että mitään tarvitsi todistella ja samoin tehtäviksi vaaditut raportit olivat yhtä omaa mielipidettä viitaten välillä jonkin teoksen muutamaa lauseeseen. Hieman totuttelemista oli tyyliin, kun oli edellisissä opiskeluissa tottunut siihen, ettei raportteihin voi kirjoittaa mitään jota ei pysty kirjallisuuden tai todennettavien, uusimiskelpoisten kokeiden perusteella todistamaan. Helpommalla tuossa kasvatustieteissä toki pääsi.

Olen opiskellut sekä tekn.yo ja tavallisessa. Ero on huima. Jos tein esseet yliopistoon huitaisten, niin kehuttiin että onpa hienoja näkemyksiä. Tekn.yo:lla sellaiset räpellykset eivät olisi riittäneet vielä mihinkään...

Ei yliopistossa tietenkään tarvitse mikään nero olla pärjätäkseen, mutta useimmilla linjoilla töitä kyllä vaaditaan. Itse olen aikanaan opiskellut matemaattisia aineita ja kyllä siinä matematiikka ja kemia alkoivat mennä aika monimutkaisiin asioihin niin teoriassa kuin kokeellisestikin (vaikka laudaturin molemmista lukiossa kirjoitin). Työtä tekemällä menivät kurssit kuitenkin läpi ja hyvillä arvosanoilla. Myöhemmin päivitin tutkintoon myös opettajapätevyyden ja silloin tuli useammin kuin kerran mieleen että miten tälläistä voidaan pitääkin "tieteellisenä" opiskeluna! Etenkin juuri tuo kasvatustieteet, joka ei kyllä ollut tiedettä nähnytkään. Alan "oppikirjat" olivat jonkun kasvatustieteilijän minun mielestäni-jorinaa ilman että mitään tarvitsi todistella ja samoin tehtäviksi vaaditut raportit olivat yhtä omaa mielipidettä viitaten välillä jonkin teoksen muutamaa lauseeseen. Hieman totuttelemista oli tyyliin, kun oli edellisissä opiskeluissa tottunut siihen, ettei raportteihin voi kirjoittaa mitään jota ei pysty kirjallisuuden tai todennettavien, uusimiskelpoisten kokeiden perusteella todistamaan. Helpommalla tuossa kasvatustieteissä toki pääsi.

Ei yliopistossa tietenkään tarvitse mikään nero olla pärjätäkseen, mutta useimmilla linjoilla töitä kyllä vaaditaan. Itse olen aikanaan opiskellut matemaattisia aineita ja kyllä siinä matematiikka ja kemia alkoivat mennä aika monimutkaisiin asioihin niin teoriassa kuin kokeellisestikin (vaikka laudaturin molemmista lukiossa kirjoitin). Työtä tekemällä menivät kurssit kuitenkin läpi ja hyvillä arvosanoilla. Myöhemmin päivitin tutkintoon myös opettajapätevyyden ja silloin tuli useammin kuin kerran mieleen että miten tälläistä voidaan pitääkin "tieteellisenä" opiskeluna! Etenkin juuri tuo kasvatustieteet, joka ei kyllä ollut tiedettä nähnytkään. Alan "oppikirjat" olivat jonkun kasvatustieteilijän minun mielestäni-jorinaa ilman että mitään tarvitsi todistella ja samoin tehtäviksi vaaditut raportit olivat yhtä omaa mielipidettä viitaten välillä jonkin teoksen muutamaa lauseeseen. Hieman totuttelemista oli tyyliin, kun oli edellisissä opiskeluissa tottunut siihen, ettei raportteihin voi kirjoittaa mitään jota ei pysty kirjallisuuden tai todennettavien, uusimiskelpoisten kokeiden perusteella todistamaan. Helpommalla tuossa kasvatustieteissä toki pääsi.

Joku kasvatustieteethän on suunnilleen maailman helpoin aine. Ja totta kai opiskeltava aine tuntuu helpolta, jos on kiinnostunut siitä ja osa ne perusasiat, joiden päälle rakentaa uutta tietoa!

Toivottavasti et ole kenenkään lasten opettajana. Kuulostat juuri sellaiselta matikkavääpeliltä, joka istuu luokassa ja jupisee käsittämättömiä. Sinulta ei kyllä kukaan tule oppimaann mitään :( Valitettavasti koulut ovat täynnä teitä wannabe tieteilijä opettajia, jotka eivät tiedä kasvatuksesta paskaakaan

on ollut se, että olen ihan liian älykäs yliopistoon. Kokemusta ja viisauttakin on kertynyt niin paljon, että on todella vaikea motivoida itsensä vuosia sitten kesken jääneen gradun tekoon. Varmaan minut on kasvatettu liian kyseenalaistavaksi tai jotain, mutta kuukausien tuhlaaminen johonkin älyttömään ketään kiinnostamattomaan mukatutkimukseen tuntuu ihan mahdottomalta.

että heidän työnään on nimenomaan opettaa. Ei päteä omalla erinomaisuudellaan

Toivottavasti et ole kenenkään lasten opettajana. Kuulostat juuri sellaiselta matikkavääpeliltä, joka istuu luokassa ja jupisee käsittämättömiä. Sinulta ei kyllä kukaan tule oppimaann mitään :( Valitettavasti koulut ovat täynnä teitä wannabe tieteilijä opettajia, jotka eivät tiedä kasvatuksesta paskaakaan

esim. lääkiksessä on pakko lukea ja oppia että valmistuu.



Mutta monilla aloilla valmistuu, vaikka huithapelisti hommat hoitaisikin. Mutta jos ajatellaan sitä miten vaikea on PÄÄSTÄ yliopistoon verratuna siihen mitä siellä opiskeleminen on, niin opiskelu on lasten leikkiä.



Minä kannatan sitä että kaikki pääsisivät ilman pääsykokeita yliopistoon, ja ne jotka opinnoissa pärjäävät saavat jatkaa, muut karsittaisiin pois.

Ja jos ajattelee ammattikorkeakoulua niin sen työmäärä taas yllätti ja, että siellä oikeasti tarvitsee jo vähän aivojakin.

yliopistoon verrattuna.

T: erään alan tohtori

ihme, että tuntuu työläälle...Tunnen kansantaloustieteilijöitä, toimittajia ym.