ajatteleletko elämääsi "aikana ennen ja jälkeen lapsien" vaiko yhtenä jatkumona?

Yhta elamaa kaikki :-)

En koe etta olisi "kaksi eri elamaa", vaikka elama nyt lasten saamisen jalkeen erilaista onkin kuin enne lapsia (lapset nyt 7 ja 4 v)

mullakin oli selkeästi aivan eri elämä ennen lapsia. Vaikka periaatteessa mikään muu ei ole muuttunut, kuin se, että on ne lapset. Siis ulkoisesti; asun samassa asunnossa, työskentelen samassa paikassa, olen edelleen sinkku, harrastan edelleen samoja asioita.



Kuitenkin kaikki on nyt erilailla, eri elämää. Vaikka asun samassa asunnossa, asun nyt olohuoneessa, koska olen jakanut makuuhuoneet lapsille. Työskentelen enää perustuntimäärän kuukaudessa, ennen olin työnarkomaani joka suostui aina tekemään tuplavuorot ja korvaamaan muiden saikkareita. Ennen oli suhteita, pitempiä ja lyhempiä, nykyään ei aikaa eikä mitään mielenkiintoa vaivata päätä sellaisilla asioilla. Harrastan nyt lasten ehdoilla, silloin kun saan lapset hoitoon/mukaan harrastukseen.



Ennen menin, ja mietin sitten myöhemmin että kannattiko. Nykyään mietin pitkään ensin, että kannattaako, ja sitten yleensä jätän menemättä. En toimi tyhmänrohkeasti niin kuin ennen, nyt pyrin tekemään asiat järkevästi ja niin, että kaikesta tekemisestäni jää lapsille jotain käteen. Tai päähän. Lapset ovat nyt (ja aina) se ykkösjuttu, en enää minä itse. Ja siinä on iso ero, joten kyllä, entisessä elämässä oli minä, nykyisessä elämässäni lapset ja minä.



Enkä vaihtaisi entiseen, vaikka välillä kaiholla muistelenkin ;)

ennen ja jälkeen.



Nyt vanhempana yhtenä jatkumona.



Lasteni iät :

1,5 ja 15 (( :

kyllähän se on 2 eri asiaa, mitä joskus olin ja mitä se on nyt. Onneksi ehdin elää täysillä ennen lapsia sillä nyt on vapaus poissa mutta muistot siitä jäljellä. Tavallaan ihanaa aikaa tämäkin kahden pienen kanssa mutta aivan täysin erilaista.

Ennen lapsia oli se aika kun menin ympäriinsä, siis biletin. Nyt biletän tosi harvoin. Onneksi sitä kerkesi menemään ihan tarpeeksi, joten en sitä enää edes kaipaa. Noh, ehkä joskus, mutta kyllä tää on parempi.

Perheen perustaminen on ollut minulle aina normaali elämänvaihe, ei mikään Iso Juttu. Ensin ollaan lapsia, sitten nuoria, opiskellaan, mennään töihin, perustetaan perhe, kasvatetaan lapset. Eikä se lopu tähän: kun lapset lentävät pesästä, vietetään leppoisia päiviä miehen kanssa kahdestaan, kunnes on aika ottaa rooli isovanhempana. :)

ajattelen 'ennen ja jälkeen lapsien'-periaatteella.

ennen lasta olin koko ajan menossa, tein liikaa töitä, harrastin ja biletin -ja olin sinkku monta vuotta.