Lue keskustelun säännöt.
Hei te Helsingissä asuvat useampilapsiset perheet!
18.05.2010 |
Asutteko omistusasunnossa? Katselin huvikseni netistä helsinkiläisiä asuntoja ja totesin, että meillä ei ikäpäivänä olisi varaa ostaa sellaista asuntoa Helsingistä, että tilaa olisi riittävästi. Ei ainakaan niin, että jokaiselle lapselle (4 kpl) olisi omat huoneet ja minulle työhuone. Eikä varsinkaan omakotitaloa. Saatika omakotitaloa, jossa olisi kunnon piha.
Miten on, oletteko joutuneet kovasti tinkimään asumistoiveista, jotta voitte asua Helsingissä? Haluatteko asua nimenomaan Helsingissä?
t. kaukana Helsingistä, pienellä paikkaunnalla, isohkossa okt:ssa (jossa iso piha) asuva, mutta Hesassa lapsuutensa elänyt ihmettelijä
Kommentit (7)
reunamilla vuokrakämppä, jossa on erittäin kohtuullinen vuokra alueen hintatasoon nähden. Jos tämän haluaisi ostaa omaksi, olisi hintaa varmasti 250 000 plus putkiremppa päälle. Silti tämä on liian pieni meille, vaikka ihana asunto muuten onkin ja sijainti on mahtava. Harkitaan vakavissaan kotiseuduille muuttamista, sillä sieltä saisi sen omakotitalon noin 120 000 eurolla.
Jos on normaali, keski- tai pienituloinen lapsiperhe, niin joutunee valitsemaan keskusta-vuokra-asumisen ja seutumatkailu-omistusasumisen välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntomme hinnalla saisi muualta sen ison tontin ja oktalon, olemme tinkineet neliöistä, oma huone on kyllä joka lapsella. Talo on hyvällä alueella, kauniin luonnon ympäröimä meren äärellä, mutta palvelut lähellä. Tämä yhdistelmä ei halpa ole ja välillä haaveilen isommasta tontista ja talosta, mutta lapset ja mies ei vaihtaisi.
Ja ketjuun mekin ajoissa pääsimme; pieni kaksio isompaa, se rivariin, se pieneen ok-taloon, joka vaihdettiin tähän nykyiseen. Eli kaikki kokeiltu ;)
Meillä alle 3-kymppisillä (korkeakoulutetuilla) ei ole ollut mitään mahdollisuuksia moiseen :-/ Paska tsägä!
Meillä on iso talo, isolla tontilla. Ostimme tämän 2005 ja sitä ennen myimme ison rivarin, joka oli kalliimpi kuin tämä. Rivariin taas pääsimme käsiksi myymällä edellisen asunnon, jonka hinta tuplaantui kiihkeimpinä vuosina. Rivari taas oli alueella, jota ei oltu vielä löydetty. Sen hinnassa voitimme neljässä vuodessa melkein 200 000 euroa.
syrjäseudulla olevan okt:n hinnalla, niin aika pississä oltaisiin...
Ei sen puoleen, emme me Hesaan kaipaakaan, kunhan ihmettelen.
t.ap
taas vanhemmat suurta ikäluokkaa, joka on kertaalleen rohmunnut kaiken...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutaan omistusasunnossa, kerrostalossa, kantakaupungissa. Tilaa on runsaasti, niin myös asuntolainaa. Asumme juuri niin kuin haluan.
En missään nimessä haluaisi pihaa enkä ainakaan isoa. Huokaisin helpotuksesta, kun muutimme pois asunnosta jossa oli parveke, siitäkin tuli liikaa stressiä.
Kalliiksihan tämä tulee, mutta elämä on täynnä valintoja. Täällä pystyn kävelemään kaikkialle; kauppaan, päiväkotiin, töihin, terveyskeskukseen, apteekkiin, kaupungille, uimarannalle ja harrastuksiin. Tai sitten 10 minuuttia bussilla tai ratikalla.
Meillä ei ole toista autoa, eikä sitä tarvitakaan. Matkustamiseen, sisustamiseen, lastenvaatteisiin jne. voisin tietysti käyttää loputtomasti enemmän rahaa, mutta tuskin se tekisi onnelliseksi. Niin että en koe luopuvani vaan saavani.
Meillä on iso talo, isolla tontilla. Ostimme tämän 2005 ja sitä ennen myimme ison rivarin, joka oli kalliimpi kuin tämä.
Rivariin taas pääsimme käsiksi myymällä edellisen asunnon, jonka hinta tuplaantui kiihkeimpinä vuosina. Rivari taas oli alueella, jota ei oltu vielä löydetty. Sen hinnassa voitimme neljässä vuodessa melkein 200 000 euroa.