LKS synnytyskokemuksia?!
Kertokaahan Rovaniemellä synnyttäneet kokemuksianne.Mitkä fiilikset jäi?
Kommentit (9)
että neuvolassa puhutaan vaihtoehtoisista synnytysasennoista, mutta itse synnytyksessä kätilö vain tiuskaisi, että hän ei ala edes sängynpäätyä nostamaan ylös. Eli synnytettiin perinteisesti selällään. Edes puoli-istuvaan asentoon ei päässyt sängyllä. Synnytysjakkara on piilotettu varastoon ja sitä ei suostuta käyttämään. Kätilöt sanoivat, etteivät tee konttaamalla töitä. Ainoa keino käyttää jakkaraa on se, että se nostetaan sängylle ja siinä saa ponnistaa. Mutta sitä ennen pitää täyttää lappu, että omalla vastuulla jos vauvalle tapahtuu jotain. Synnytyksessä kätilö ei puhunut minulle mitään. Kommentoi vain toiselle kätilölle "kato kun tuo ei osaa ponnistaa, verisuonet vain ratkeaa silmistä kun se ei osaa tehdä sitä oikein". Toisessa synnytyksessä annettiin epiduraali, mikä onnistui vain toiselle puolelle. Kätilö istui selän takana avautumisajan ja huokaili tuskissaan, että menee aikaa hukkaan kun joutuu tässä istumaan. Kun kivut oli kovat, koska toinen puoli ei ollut puuduttunut, tiuski vain, että eihän se voi käydä kipeää kun "rouva sai sen epituraalinkin, ei se voi käydä kipeää, yrittää nyt olla vain valittamatta" Hänkään ei koko synnytyksen aikana kertaakaan hymyillyt, eikä sanonut minulle muuta kuin sen, että ponnista. Koskaan ei käyty synnytysten jälkeen mitään jälkikeskusteluja, mitä olen kuullut muissa sairaaloissa käydyn. Osastolla sai tapella, että sai pitää vauvaa vieressä. Lisämaitoa juotettiin salaa. En olisi sitä tiennyt, mutta opiskelija lipsautti, että ei ihme, että vauva imee niin huonosti kun juuri joi vauvalassa ison pullon maitoa. Olin, että mitä häh, en ole sellaiseen antanut lupaa. Mutta oli kuulemma juotettu joka päivä monta pulloa kun vauvalla oli niin nälkä. Sitten minulle tiuskittiin kun vauva ei suostunut imemään rintaa. No ei helvetissä suostunut kun maha oli jo täynnä. Yksi kätilö tiuski minulle, että he kyllä muistavat hankalat äidit ja heistä keskustellaan kahvitauoilla. Eli koin sen pieneksi kiristykseksi, että tyydy siihen, mitä saat ja ei kestä valittaa, koska he kyllä muistavat tämän äidin ja se saa kärsiä kun tulee seuraavan kerran.
Aivan järkyttäviä kokemuksia, mutta taitavat olla valitettavan yleisiä.
Kehoittaisin sinua kirjoittamaan jonkin ison lehden yleisönosastolle, joko nimimerkillä tai omalla nimelläsi, rehellisen kirjoituksen kokemuksistasi ko. synnytyslaitoksella. Mahtaisi siinä monen tietämättömän silmät avautua ja kirjoitus toimisi varmaan tarpeellisena vertaistukena monelle kohtalotoverillesi! Saisivatpa moukkamaisesti käyttäytyvät kätilötkin ajattelemisen aihetta ja edes jonkinlainen mahdollisuus muutokseen saattaisi ainakin teoriassa syntyä. Kirjoita ihmeessä!
Varsinkin, kun Lapissa ei edes ole toista vaihtoehtoista synnytyspaikkaa! Olisi kaikkien etu, että epäkohtiin puututtaisiin. Ja varsinkin olisi ekaa kertaa synnyttävän etu, että tietäisi, minne on menossa (= ei odottaisi mitään hyvää kohtelua). Naisen pitää pitää puolensa myös synnystyssairaalassa!
että neuvolassa puhutaan vaihtoehtoisista synnytysasennoista, mutta itse synnytyksessä kätilö vain tiuskaisi, että hän ei ala edes sängynpäätyä nostamaan ylös. Eli synnytettiin perinteisesti selällään. Edes puoli-istuvaan asentoon ei päässyt sängyllä. Synnytysjakkara on piilotettu varastoon ja sitä ei suostuta käyttämään. Kätilöt sanoivat, etteivät tee konttaamalla töitä. Ainoa keino käyttää jakkaraa on se, että se nostetaan sängylle ja siinä saa ponnistaa. Mutta sitä ennen pitää täyttää lappu, että omalla vastuulla jos vauvalle tapahtuu jotain. Synnytyksessä kätilö ei puhunut minulle mitään. Kommentoi vain toiselle kätilölle "kato kun tuo ei osaa ponnistaa, verisuonet vain ratkeaa silmistä kun se ei osaa tehdä sitä oikein". Toisessa synnytyksessä annettiin epiduraali, mikä onnistui vain toiselle puolelle. Kätilö istui selän takana avautumisajan ja huokaili tuskissaan, että menee aikaa hukkaan kun joutuu tässä istumaan. Kun kivut oli kovat, koska toinen puoli ei ollut puuduttunut, tiuski vain, että eihän se voi käydä kipeää kun "rouva sai sen epituraalinkin, ei se voi käydä kipeää, yrittää nyt olla vain valittamatta" Hänkään ei koko synnytyksen aikana kertaakaan hymyillyt, eikä sanonut minulle muuta kuin sen, että ponnista. Koskaan ei käyty synnytysten jälkeen mitään jälkikeskusteluja, mitä olen kuullut muissa sairaaloissa käydyn. Osastolla sai tapella, että sai pitää vauvaa vieressä. Lisämaitoa juotettiin salaa. En olisi sitä tiennyt, mutta opiskelija lipsautti, että ei ihme, että vauva imee niin huonosti kun juuri joi vauvalassa ison pullon maitoa. Olin, että mitä häh, en ole sellaiseen antanut lupaa. Mutta oli kuulemma juotettu joka päivä monta pulloa kun vauvalla oli niin nälkä. Sitten minulle tiuskittiin kun vauva ei suostunut imemään rintaa. No ei helvetissä suostunut kun maha oli jo täynnä. Yksi kätilö tiuski minulle, että he kyllä muistavat hankalat äidit ja heistä keskustellaan kahvitauoilla. Eli koin sen pieneksi kiristykseksi, että tyydy siihen, mitä saat ja ei kestä valittaa, koska he kyllä muistavat tämän äidin ja se saa kärsiä kun tulee seuraavan kerran.
Aivan järkyttäviä kokemuksia, mutta taitavat olla valitettavan yleisiä.
Kehoittaisin sinua kirjoittamaan jonkin ison lehden yleisönosastolle, joko nimimerkillä tai omalla nimelläsi, rehellisen kirjoituksen kokemuksistasi ko. synnytyslaitoksella. Mahtaisi siinä monen tietämättömän silmät avautua ja kirjoitus toimisi varmaan tarpeellisena vertaistukena monelle kohtalotoverillesi! Saisivatpa moukkamaisesti käyttäytyvät kätilötkin ajattelemisen aihetta ja edes jonkinlainen mahdollisuus muutokseen saattaisi ainakin teoriassa syntyä. Kirjoita ihmeessä!
synnytin kuukausi sitten LKS:ssä. Tai loppuenlopuksi synnytys päättyi kiirelliseen sektioon. Omat kokemukseni todella positiiviset. Synnytyssalissa minua hoitaneet kätilöt olivat aivan ihania! Ja myös synnyttäneiden osastolla kätilöt, hoitajat ja opiskelijat olivat kaikki aivan ihania. Heillä oli minulle ja miehelleni aikaa ja opettivat kädestä pitäen miehelleni miten vauvaa pitää hoitaa, kun itse en päässyt 2päivään sängystä ylös. Myös lääkärit olivat erittäin mukavia. Myös leikkaava lääkäri kävi luonani kertomassa leikkauksesta.
mut kaveri kertoi että halutti nopeasti pois. Asiantuntevaa, mutta ei mitenkään lämminhenkistä.
Synnytysosastoon kun tutustuimme etukäteen, esiteltiin vaikka ja mitä vaihtoehtoja synnytykseen. Lopputuloksena oli, että synnytin maaten. Eli jos jotain haluat, pitää itse olla aktiivisena pyytämässä.
Henkilökunta oli ok, laitos ei ole mikään äiti-lapsi -lähtöinen, ei ainakaan silloin. Olen saanut toisen lapsen pienemmässä sairaalassa ja siellä oltiin paljon enemmän vierihoitomyönteisiä.
Sanoisin, että oma-aloitteisuus on tärkeää myös vauvan hoidossa.
Itse "viihdyin" sairaalassa vain 2 kokonaista päivää ja kotiuduin ihan omasta tahdostani.
ja mulla on todella positiiviset kokemukset. molempien synnytysten jälkeen olin osastolla 5 päivää.
että neuvolassa puhutaan vaihtoehtoisista synnytysasennoista, mutta itse synnytyksessä kätilö vain tiuskaisi, että hän ei ala edes sängynpäätyä nostamaan ylös.
Eli synnytettiin perinteisesti selällään. Edes puoli-istuvaan asentoon ei päässyt sängyllä.
Synnytysjakkara on piilotettu varastoon ja sitä ei suostuta käyttämään. Kätilöt sanoivat, etteivät tee konttaamalla töitä. Ainoa keino käyttää jakkaraa on se, että se nostetaan sängylle ja siinä saa ponnistaa. Mutta sitä ennen pitää täyttää lappu, että omalla vastuulla jos vauvalle tapahtuu jotain.
Synnytyksessä kätilö ei puhunut minulle mitään. Kommentoi vain toiselle kätilölle "kato kun tuo ei osaa ponnistaa, verisuonet vain ratkeaa silmistä kun se ei osaa tehdä sitä oikein".
Toisessa synnytyksessä annettiin epiduraali, mikä onnistui vain toiselle puolelle. Kätilö istui selän takana avautumisajan ja huokaili tuskissaan, että menee aikaa hukkaan kun joutuu tässä istumaan. Kun kivut oli kovat, koska toinen puoli ei ollut puuduttunut, tiuski vain, että eihän se voi käydä kipeää kun "rouva sai sen epituraalinkin, ei se voi käydä kipeää, yrittää nyt olla vain valittamatta"
Hänkään ei koko synnytyksen aikana kertaakaan hymyillyt, eikä sanonut minulle muuta kuin sen, että ponnista.
Koskaan ei käyty synnytysten jälkeen mitään jälkikeskusteluja, mitä olen kuullut muissa sairaaloissa käydyn.
Osastolla sai tapella, että sai pitää vauvaa vieressä. Lisämaitoa juotettiin salaa. En olisi sitä tiennyt, mutta opiskelija lipsautti, että ei ihme, että vauva imee niin huonosti kun juuri joi vauvalassa ison pullon maitoa.
Olin, että mitä häh, en ole sellaiseen antanut lupaa. Mutta oli kuulemma juotettu joka päivä monta pulloa kun vauvalla oli niin nälkä. Sitten minulle tiuskittiin kun vauva ei suostunut imemään rintaa. No ei helvetissä suostunut kun maha oli jo täynnä.
Yksi kätilö tiuski minulle, että he kyllä muistavat hankalat äidit ja heistä keskustellaan kahvitauoilla. Eli koin sen pieneksi kiristykseksi, että tyydy siihen, mitä saat ja ei kestä valittaa, koska he kyllä muistavat tämän äidin ja se saa kärsiä kun tulee seuraavan kerran.
Kannattaa mennä muualle synnyttämään. Todella epämieluisa kokemus, erittäin töykeää kohtelua ja epäpätevä henkilökunta. En todellakaan suosittele kenellekään.
Vauvoja hoidettiin hyvin. En välittänyt siitä , että antoivat tutin vaikka en edes itse ole koskaan lapsilleni tuttia tykyttänyt. Ihan sama vaikka olisivat