Adoptointi on riistoa

jaa, en kyllä usko.

antavat adobtoivaksi kun muuten olisivat joutuneet murhaamaan. Adotioon lapsensa antavat ovat sydämellisiä, hyviä ihmisiä. Abortin tekijät ovat julmia paholaisia jotka toivottavasti saavat ansaitsemansa.

Provoilet varmaankin, mutta sanotaan nyt silti:



Luotettavat adoptioiden välittäjät valitsevat lapsia, jotka ovat jo orpoja tai muuten hylättyjä. Perheistä ei viedä ketään.



Onhan aikuisten adoptiolasten mielipiteet asian suhteen aika jakautuneita - mm. Ruotsissa aihe on puhututtanut - mutta monesti silti se adoptio on se paaaaljon pienempi paha verrattuna puutteenalaiseen elämään jossakin kehitysmaan laitoksessa. Erityisesti, mikäli kyseessä on erityislapsi, joka vaatii resursseja, joita siellä ei ole.

Suomessa ei kellään ole rahasta elämä kiinni, kyllä sosiaalihuolto auttaa.

Kv- adoptoinnissa joissain maissa köyhyys on merkittävin tekijä, mutta niin myös teiniraskaudet, hiv/aids, raiskaus, insesti, au-lapsi, lapsen vamma/sairaus ym.



Eikä sen bioperheen kurjuus ja hankala elämäntilanne adoptioperheen syytä ole. Lastenkotiin tai sijaisperheeseen pääsee harva maailmalla. Katulapsen urako parempi kuin adoptioperhe?

Minä olen aikuinen, vauvana adoptoitu. Kyllä minun tilanteessani biologiset vanhemmat olivat ne, jotka HALUSIVAT ei-toivotun lapsensa adoptioon antaa.

Vanhempieni onni, saivathan he kaipaamansa lapsen.



Eipä ole pahemmin traumoja jäänyt, sain kasvaa rakastavassa perheessä, odotettuna ja toivottuna tyttärenä.

Siis olisihan ehdottomasti parempi tukea lasta sinne omaan alkuperäiseen perheeseen, niin että hän voisi kasvaa siellä. Se olisi oikeudenmukaisempaa eikä kenenkään tarvitsisi luopua lapsestaan tai vanhemmistaan.



Adoptoiduilla lapslla on selvästi keskimääräistä enemmän sopeutumis-, oppimis- ja mielenterveyden ongelmia sekä lapsuudessa että nuoruudessa ja vielä nuoressa aikuisuudessakin. Tämä pätee erityisesti kansainvälisiin adoptioihin, mutta myös muihin. Niin että kyllähän se selvästi jotenkin traumatisoi lasta.

kyllä Suomeenkin adoptoidaan niitä, joiden biologinen perhe joutui antamaan adoptioon taloudellisista syistä.

Kuitenkin jos tuo perhe olisi saanut ne adoptioprosessiin laitetut rahat, se olisi voinut lapsen pitää.

etä mielummin äiti myy 4-vuotiastaan kadulla kuin antaisi lapsen kv-adoptioon? Eikö adoptiot tehdä yleensä lapsen parhaaksi.

vaan se HYLKÄÄMINEN.

Meneeköhän teillä nyt muuten huostaanotot ja sijoitusket sekä adoptio sekaisin?

Adoptiohan on lapseksi ottamista ja muut em. sitten jotain ihan muuta.



Ja mitä oppimisvaikeuksiin ja muihin mitä edellä lueteltiin, tulee, niin omalta kohdaltani sanon, että minulla on kolme ammattitutkintoa ja kouluttaudun edelleen (hyvin arvosanoin), teen työtä syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhan alla olevien kanssa sekä lisäksi työskentelen lastensuojelulaitoksissa. Ei adoptoitu tarkoitu millään lailla huonompaa ihmistä!

Olisiko muka parempi kasvaa paikallisessa lastenkodissa tai joutua katulapseksi?



Eli lapsi saa todella hyvän elämän tarkoin valitussa perheessä suhteessa vaihtoehtoihin. Suomessa saa vielä ilmaisen koulutuksen. Kotimaassaan ei luultavasti olisi edes oppinut lukemaan ja olisi kuollut nuorena kärsien.



ap

Anteeksi ap, mokasin, kun juuri itse kommentoin omaankin ketjuuni.

Ja mitä oppimisvaikeuksiin ja muihin mitä edellä lueteltiin, tulee, niin omalta kohdaltani sanon, että minulla on kolme ammattitutkintoa ja kouluttaudun edelleen (hyvin arvosanoin), teen työtä syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhan alla olevien kanssa sekä lisäksi työskentelen lastensuojelulaitoksissa. Ei adoptoitu tarkoitu millään lailla huonompaa ihmistä!

pitkäaikaisista seurantatutkiuksista, joita siellä on laadittu 1970-luvulta alkaen ja samoja lapsia seurattu pitkälle aikuisuuteen. Ja tulos on, etä ongelmia on paljon vertailuväestöä runsaammin. Hyvä että sull amenee hyvin, mutta monilla muilla on ongelmia.

Ei tietenkään adoptoitu tarkoita että olisi huonompi ihminen. Mutta sitä se tarkoittaa, että tämän ihmisen selviämiseen pitää adoption jälkeen uhrata paljon enemmän rahaa, psykologiapalveluja ja muita resursseja kuin olisi ehkä tarvittu jos olisi yritetty alunperin tukea lapsen bioperhettä tämän omassa kulttuurissa niin että mitään hylkäämistä ja tarvetta sopeutua uuteen ei olisi tullut.

Minä en missään tapauksessa vastusta adoptioita. Olen vain tietoinen siitä, että homma ei ole mitään yksiselitteisen auvoisaa hyväntekemistä, vaan että siinä adoptiovanhempi tulee samalla tehneeksi myös pahaa ja hänen pitää olla valmis vastaamaan siitä ja "korjaamaan jälkensa" siinä määrin kuinse nyt toisen ihmisen elämän suhteen on mahdollista.

kyllä on olemassa myös paljon epäeettistä adoptiota.

Paikoin adoptiotoiminta on iso bisnes. Perheitä painostetaan ja lapsia ostetaan jopa isolla rahalla. Pahimmissa tapauksissa ryöstetään vanhemmiltaan.

Talous on onneksi kohentunut monissa ennen kovin köyhissä maissa. Siksi Suomeenkin on nykyisin (onneksi!) vaikeaa enää saada adoptiolapsia.

Olisiko muka parempi kasvaa paikallisessa lastenkodissa tai joutua katulapseksi?

Eli lapsi saa todella hyvän elämän tarkoin valitussa perheessä suhteessa vaihtoehtoihin. Suomessa saa vielä ilmaisen koulutuksen. Kotimaassaan ei luultavasti olisi edes oppinut lukemaan ja olisi kuollut nuorena kärsien.

ap

Olisiko muka parempi kasvaa paikallisessa lastenkodissa tai joutua katulapseksi?

Eli lapsi saa todella hyvän elämän tarkoin valitussa perheessä suhteessa vaihtoehtoihin. Suomessa saa vielä ilmaisen koulutuksen. Kotimaassaan ei luultavasti olisi edes oppinut lukemaan ja olisi kuollut nuorena kärsien.

ap

On helpompi kasvaa kaltaistesa keskellä.

Eikä ne ongelmat ole suoraan sidoksissa siihen itse adoptioon, vaan lapsen hylkäämiskokemuksiin tai vaikkapa äidin alkoholinkäyttöön raskausaikana jne.



Tuore amerikkalainen tutkimus Kiinasta adoptoiduista kertoi, että ko. lapset menestyvät koulussa paremmin kuin ns. biologiset lapset.



Adoptio ei ole koskaan hyväntekeväisyyttä.

vain taloudellisten huolien vuoksi. Niin toki on ollut vielä 1960-1970-luvulla, jolloin sosiaaliturva ei ollut nykyisellä tasolla.



Aina biologinen äiti ei itse valitse lapsen synnyttämistä abortin vaihtoehtona, vaan raskaus on voinut edetä viikon 12 yli kun se havaitaan eikä abortti ole enää mahdollinen.



Suomalaisen tutkimuksen mukaan (Ilpo Lahti) adoptoitujen psyykkinen hyvinvointi on suunnilleen samaa tasoa kuin ei-adoptoitujen. Ehkä muualla Euroopassa/Usassa on tutkimuksia, joissa merkittävää eroa on löytynyt - löytyykö näihin tutkimuksiin linkkiä?



Kansainvälisissä adoptioissa voi joskus kyse olla siitä, ettei vanhemmilla/yhdellä jäljellä olevalla vanhemmalla ole varaa "pitää" lasta.



Adoptio on usein parempi vaihtoehto kuin kasvaminen lastenkodissa. Adoptiovanhempien valikointi ei ikävä kyllä toimi kaikissa kunnissa riittävän laadukkaasti.

14 ja tulokset on toisesta maasta, eri ajalta.

vaan kysymys on yhtenäisestä tutkimusten sarjasta jota on aloitettu tekemään 1970-luvulla ja tehdään edelleen. Tulokset ovat siis kumulatiivisia ja ajan tasalla - tässä tutkimuksessa katsotaan, miten nuo adotoidut lapset ovat elämässä selvinneet eri ikäkausina, ne ensimmäiset lapset ovat nyt kolmikymmpisiä ja on siis tietoa siitä, miten he ovat aikuisena selvinneet ja sijoittunet yhteiskuntaan, nuorempien osalta on nykytietoa esim koulussa selviämisestä jne.

Ruotsi on toki eri maa kuin Suomi, mutta kulttuuri ja yhteiskunta niin samanlaisia, että tuloksia voidaan kyllä yleistää.

Tuon amerikkalaisen tutkimusen tulokset selittyvät aika paljon sillä, että vain Amerikassa vain keskivertoa varakkaampiin perheisiin adoptoidaan ylipäänsä ulkomailta ja etenkään. Kun tätä sitten verrataan keskiverto biblebeltiläisen kenentahansa kersoihin niin tottakai koulumenestys on parempaa.

ei kansainvälisiä adoptioita.

t. 18

pitää muistaa että on lapsia jotka joutuvat pedofiilien käsiin.