Te, jotka ette koskaan tarvitse lomaa lapsistanne, millainen tukiverkosto teillä on?

puistoon tai leffaan tms.

Mikset ap pyytänyt miestä viemään lapset ainakin nyt ULOS, jos kerran kaipasit omaa rauhaa?

Kummallista että miehen ei tarvitse tehdä mitään...

Ovat nyt jo 8v ja 6v mutta nukkumaan on menty "vuosikausia" klo 19.45-20.30 välillä, joten tuon jälkeen minulla on ollut useampi tunti omaa aikaa.

Niin enkä tosiaan ole sitä siivoamiseen tai pyykkäämisen tuhlannut:-)

Arkisin on kuitenkin työt, joten jää vain illat ja viikonloput yhdessäolemiseen.

on parasta lakata ajattelemasta itseään. Lapsuus / nuoruus kestää kuitenkin melko lyhyen ajan ja voin levätä sitten joskus kun lapset muuttavat pois kotoa. Toistaiseksi ovat alle kouluikäisiä.

Lapset 5.5, 1.5-v ja kolmas tulossa. Minulle piisaa melko hyvin jo se kun saan käydä yksin kaupassa. Anoppi asuu myös 200 metrin päässä niin tarvittaessa sieltä saa pika-apua ja esikoinen pyöräileekin siellä käymään harvase päivä. Olen ollut oikein tyytyväinen tähän järjestelyyn :)

Minua käyttivät "lapselliset" aikoinaan hyväksi kun olin nuorempi eli pakottivat hoitamaan omia mukuloitaan sukulaisuuteen vedoten ja siihen, että hoitavat mun lapsia kun niitä tulee.



Nyt ei ole koskaan muita hoitajia kuin minä ja mies.

Ulkoilee ja touhuaa siis lasten kanssa ihan siinä missä minäkin.



Meillä myös molemmat isovanhemmat viettävät paljon aikaa lastemme kanssa. Eikä niinkään siksi että saisin/saisimme vapaata lapsistamme vaan hakevat lapsiamme luokseen/mukaan mökille/metsäretkille/uimaan yms. ihan omasta tahdostaan viettää aikaa lastenlastensa kanssa!!!



Meillä asiat siis aika hyvin!!!!!!

Ja vielä ymmärrän että ihminen (äitikin!!!!!!) voi kaivata hiljaisuutta, rauhaa ja omaa-aikaa!!!!!

tai siis, tietenkin on mies, mut ei muuta apua. Mä pärjään ihan hyvin, koska tiedän että sellaista aikaa ei tule että saatais olla kaksistaan, niin en edes haaveile siitä. Ja lisäksi mä olen ollut äiti vasta vajaa pari vuotta, joten taisteluväsymys ei ole ehtinyt iskeä.;)

Mä olen saanut todella vanhanaikaisen kasvatuksen, jossa naiset on aina muita varten. Mulla oli siis aavistus, miltä tuntuu kun omat toiveet täytyy unohtaa ja sopeutua vaan tekemään muitten puolesta asioita. Siksi lykkäsinkin lapsentekoa aika pitkään. Tämä on ollut kuitenkin todella paljon helpompaa kuin pelkäsin.



Joskus kuitenkin kismittää hirveästi. En voi mm. ottaa vastaan pieniä työkeikkoja, koska rahat menis lapsenvahtiin. En pääse myöskään iltaisin harrastuksiin jos miehellä on töitä, kuten usein on (opiskelee päivisin). Ensi vuonna voisin aloittaa opiskelut, ja minusta tuntuu että sitten ne hyvin harvat hetket, jotka nyt voin käyttää liikkumiseen ja ystävien kanssa menemiseen, häviäis kokonaan. Mä en tiedä, miten kestäisin sellaista tilannetta - varsinkin jos aloitan työtkin sitten jossain vaiheessa.

Toinen on jo koululainen, mutta tarha on ollut se tukiverkko, koska mitään muuta paikkaa ei ole.

Sukulaisia vierailee, mutta hoitajia ei löydy.

Mummokaan ei jaksa hoitaa.

Pitäisi ymmärtää, että jokainen tarvitsee jonkun tukiverkkon.

Koskaan lapset ei ole olleet mummolassa tai sukulaisilla hoidossa.

eli ei mummoloita, minne lapset olisi voinut viedä.



Mutta kyllä sain silti löhötä kotona rauhassa ja omaa aikaakin. Minulla on omia harrastuksia, missä kävin yksin. Ja mies kävi lasten kanssa ulkona ja muualla, että sain olla kotona yksin.



Se oli lyhyt aika, minkä lapset oli pieniä. Nyt on omaa aikaa joskus liikaakin.

vaikka munlla on superhyvä tukiverkko. Lähden esim. viikonlopuksi mökille miehen kanssa (tai ilman) ilman mitään tunnontuskia ja huonoa omaatuntoa, eikä ehdi tulla edes ikävä parissa päivässä, kun tiedän että ne on täydellisessä hoidossa.



Se EI ole lomaa, jos ottaa sinne mökille nuo kolme mukaan, ei.. Jos todella hauluan ottaa hetken lomaa, haöuan tehdä sen niin, ettei koko ajan kuulu: "äiti, toi kiusaa", "äiti, anna juotavaa, tuu pyyhkii", "X:llä on kakka vaipassa" jne.



Joten minä kyllä ymmärrän ihan kaikkia ihmisiä, jotka haluavat lomaa lapsista, oli tukiverrkoa taikka ei.



Jos se jotain ketuttaa niin voi voi.

eikä vain minun puolisonani. Toisaalta on myös kivat lapset, joista ei halua olla erossa.

Kotiäitinä minulla päävastuu lapsista ja kodista. Mies hoitaa lapset, jos olen töissä (töitä teen viikonloppuisin). Jos "tukiverkko" = "lapset ovat mummoloissa yötä päivää hoidossa" = sellaista meillä ei ole emmekä tarvitsekaan. Minusta lastenhoito ei isovanhemmille kuulu. Kyläillään puolin ja toisin. Emme vie lapsia "hoitoon" emmekä pyydä lapsenvahdiksi.

Kummeksun perheitä, jotka vievät jälkikasvunsa mummolaan tämän tästä hoitoon. Miksi äidit ja isät ovat niin väsyneitä, etteivät pärjää omien lasten kanssa? Ihan turhaa valitusta, nuori ja terve ihminen pärjää jos haluaa!

eikä vain minun puolisonani. Toisaalta on myös kivat lapset, joista ei halua olla erossa.

Mä en ole koskaan kokenut noin. Johtuu ehkä siitä, että mulla on mies joka menee lasten kanssa ulos leikkimään. Viikonloppuisin joskus puistoillaan vuorotellen.



Samoin nukkumaanmeno on ysiltä, joten kyllä siinä ehtii vahdata telkkaria kaksi tuntia joka ilta ihan rauhassa jos niin haluaa tehdä.



Mä myöskin olen kokenut työssäkäynnin "riittäväksi eroksi" lapsista. Mä tykkään työstäni, joten ehkä siitä tulee se oman ajan tuntukin.



Me kun olemme molemmat työssäkäyviä, niin mulle ei tulisi mieleenkään viedä lapsia esim.viikonlopuksi hoitoon. Kun ei arkenakaan näe heitä riittävästi, niin en tuollaista kaipaa.



Sen sijaan silloin tällöin meillä on iltalastenvahti (tuttu entuudestaan, mutta maksamme ihan kunnon palkan). Näin on ehkä joka kolmas kuukausi.

joka vie lapsia puistoon, kauppaan, uimaan yms. Ja mä lööbaan sillon rauhassa kotona.

En varsinaisesti _tarvitse_ kotonaololomaa lapsistamme, mutta toki se voisi pienissä määrin (pari tuntia) olla kivaa.



Meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta, ei kuitenkaan ihan pieniä enää. Lapset eivät siis enää ole koko aikaa "häiriöksi" (heh)kotona, eli leikkivät joskus kahdestaankin. Voin siis halutessani löhötä sohvalla kahvia juoden vaikka päivittäin.



Silloin kun molemmat olivat pieniä, kovasti toivoin että mies huolehtisi lapsista edes sen hetken, että saisin rauhassa lukea Hesarin, värjätä hiukset, ajella karvani tai vaikka surffailla netissä. Nopeasti ne muutamat pahimmat äidissäriippumusvuodet menivät. Nyt töissäkäydessä haluaakin olla lasten kanssa iltaisin.



Tukiverkot ovat meillä hieman kauempana, eivät siis viikottain käytettävissä. On kuitenkin mahdollista jättää lapset vaikkapa viikonlopuksi mummolaan ja lähteä matkalle (pari kertaa näin on tehty). Kerran esikoinen oli mummin hoivissa kun teimme remppaa koko päivän kotona miehen kanssa kaksistaan.

mulla on lapset 3v10kk, 6v ja 2,5kk ja hyvin on omaakin aikaa, jo nyt! isommat ovat mummulassa usein vuorotellen noin kerran viikossa, useamminkin joskus. Käyn 2x viikossa jumpassa, mies hoitaa lapset. Puistoillaankin joskus erikseen, minulla on upean aktiivinen mies ja lapsilla isä! Ja lapset nukahtavat iltaisin jo klo 20, joten hyvin jää aikaa löhöilyyn.

Vaan ei tää silti ihan helppoa elämää ole, vaikka tukiverkoista olenkin iloinen.

,,kouluikäisenä oli siellä ja sisareni luona muutaman päivän ja sitten itse menin mukaan...



tukiverkostoja ei ollut, SRP-lastenhoito ja ostopalvelut auttoivat silloin harvoin, kun pakkko oli... totta mooses mä lapseni hoidan...

mulla on lapset 3v10kk, 6v ja 2,5kk ja hyvin on omaakin aikaa, jo nyt! isommat ovat mummulassa usein vuorotellen noin kerran viikossa, useamminkin joskus. Käyn 2x viikossa jumpassa, mies hoitaa lapset. Puistoillaankin joskus erikseen, minulla on upean aktiivinen mies ja lapsilla isä! Ja lapset nukahtavat iltaisin jo klo 20, joten hyvin jää aikaa löhöilyyn. Vaan ei tää silti ihan helppoa elämää ole, vaikka tukiverkoista olenkin iloinen.

Samoin nukkumaanmeno on ysiltä, joten kyllä siinä ehtii vahdata telkkaria kaksi tuntia joka ilta ihan rauhassa jos niin haluaa tehdä. Mä myöskin olen kokenut työssäkäynnin "riittäväksi eroksi" lapsista. Mä tykkään työstäni, joten ehkä siitä tulee se oman ajan tuntukin.

Joskus jopa ennenkin, joten ei jäänyt omaa aikaa siitäkään. Myös työni oli/on mielenkiintoista, mutta ei siinäkään voi rentoutua, koska on kuitenkin koko ajan toisten käytettävissä, puhelin soi koko ajan jne.

ap