uusperheelliset onko teistä iha normaalikäytäntö että mies

koska en oo halunnu vaikuttaa nalkuttajalta jne. Ja siis aina on jääny kun olen suoraan pyytänyt (en kyllä ole montaa kertaa kehdannut). Välillä mies on myös töksäytellyt asioita jotka on mua loukannu tosi paljon (vaikken oo sitäkään uskaltanu ääneen sanoa) tyyliin "sitten kun meillä on lapsia, haluaisin asua maalla" - aijaa, mä kun luulin että "meillä" on jo lapsi.. :( Mies on 30v, minä 27v ja mun tyttö täyttää kesällä 5v.

sano nyt ääneen sille noi jutut! Ei se sun ajatuksia osaa lukea.

Ja jos mä ajattelen itseni sun miehes asemaan, niin kyllä mä haluaisin tutustua kumppanini lapseen, jos mulla olisi tarkoitus tämän kumppanin ja tämän lapsen kanssa elää. Eli vähän mietityttää sun miehen sitoutuminen - toisaalta, jos on puhunut yhteisistä lapsista..? Mutta aika kypsymättömältä vaikuttaa.

Puhukaa ja miettikää yhdessä, mitä toivotte ja suunnittelette. Kerro omista tunteistasi.



Jos mies ei välitä eikä tajua, niin ei ole järkeä jatkaa suhdetta, jossa toinen elää sinkkuelämää.

Kysyt vaan, et mitäs jos mä ens perjantaina laittasin Nico-Petterin nukkumaan ja lähtisin tyttöjän kanssa kun ei olla pitkään aikaan nähty. Ni voisitko sä kattoo, et nukkuu ok. Sähän voit sit soittaa, jos tulee joku hätä ni tuun heti kotiin.



Eikö kuulosta helpolta? Plajon vähemmän pelottavalta, ku et "haluaisi et säkin alkaisit oottaa vastuuta ja hoitamaan tota lasta". Sit jos tuo yksi ilta menee oikein hyvin, ni sittenhän ukko voi vaik iteki jsokus tarjoutua. Tai ottaa onkeensa kun tarpeeks vihjailet.



On ne lapset (hoitovastuuseen) tottumattomattomalle sen verran pelottavia otuksia, et kannattaa tehdä kynnys mahdollisimman matalaksi. Mies voi oikeesti ihan hyvin ajatella, että sä et edes haluaisi jättää lasta hänen kanssaan, kun hän ei ole ollenkaan ns. hoivaajatyyppiä.

joita pitää pyytää hoitamaan itse siittämiään lapsia, varsinkin jos äiti on yksi lähdössä kavereiden kaa.

mutta tottakai asiasta pitaa jutella. Samoin jos meinaatte yhteisia lapsia tehda, niin sitten teidan taytyy pohtia, miten saatte jarjestettya sopivasti aikaa itsellenne erikseen ja teille yhdessa (kaksin) pariskuntana.

koska en oo halunnu vaikuttaa nalkuttajalta jne. Ja siis aina on jääny kun olen suoraan pyytänyt (en kyllä ole montaa kertaa kehdannut). Välillä mies on myös töksäytellyt asioita jotka on mua loukannu tosi paljon (vaikken oo sitäkään uskaltanu ääneen sanoa) tyyliin "sitten kun meillä on lapsia, haluaisin asua maalla" - aijaa, mä kun luulin että "meillä" on jo lapsi.. :( Mies on 30v, minä 27v ja mun tyttö täyttää kesällä 5v.

niin voithan sa aina sanoa - siis ihan HETI - etta "no hoh, onhan meilla taa ihana prinsessainen, etta onhan se vahan sunkin". Mutta ei lapseton mies valttamatta viela vain osaa nahda itsessaan sita isaa. Joillekin se on hyvinkin luonnollista, toiset vaatii pidemman kasvun ja sen oman lapsen odotuksineen kaikkineen.

Mun mieheni on nyt 4 yhdessaolovuoden jalkeen alkanut tarjoutua vapaaehtoisesti olemaan mun pojan kanssa. Yhteista vauvaa pitaa varmaan kiittaa siitakin, han tuntee meidan olevan enemman perhe nyt. Mies oli jo valmiiksi kahden lapsen isa, mutta "perheytyminen" on vienyt aikaa.

joka ei halua jakaa lapsiperhe-arkea kanssani. Tosin on niitä ydinperheitäkin joissa lasten isä noin käyttätyy.



Itse en sellaista kattelis.

Ei meillä kummallakaan ole baarimenoja, vaikka vain toisella on lapsia. Ehtii sitä sitten taas mennä kun lapset on isompia.

Kumpi sinua tässä asiassa varsinaisesti ärsyttää



a) se että miehesi pääsee viihteelle ja sinä et



vai



b) se ettei mies istu kotona iltoja kanssanne?



Jos ongelmana on a) niin hanki itse lastenhoitaja ja jos ongelmana on b) niin vaihda miestä.

ja minun lapset ovat jo koululaisia ja ovat viikonloppuisin poissa, joten varsinaisesti kyse on siitä, että vauvan kanssa pitää olla kotona. Jos vauvaa ei olisi, eikä minun lapset ikinä poissa kotoa ja ukko menisi jatkuvasti ilman minua, niin tuskin olisimme kauaa yhdessä. Oikeasti siis meillä menee molemmat joskus ulos omien kavereiden kanssa ja mieluiten mennää yhdessä ja sisko tulee hoitamaan lapsista niitä, jotka nyt ovat kotona. Tai sitten minä olen kotona jonkun ystäväni kanssa ja mies saattaa käydä sillä aikaa muutamalla omien kavereidensa kanssa. Ulkona käyvät siis molemmat eikä asia ole minkään sortin ongelma - paitsi ehkä miehen kavereille, jotka eivät aina tajua, että tuo ei enää lähde aina kun pyydetään niin kuin joskus ennen.

Et uskalla sanoa jos joku asia vaivaa tai loukkaa. Tiedätkö, ei pidemmän päälle onnistu parisuhteessa tuommoinen, keräät vaan ittees katkeruutta ja pahaa oloa. Se on sitäpaitsi tosi epäreilua sun miestäs kohtaa koska miten hän voisi toteuttaa toiveitasi jos hänellä ei ole aavistustakaan niistä!

Sitäpaitsi asioista voi sanoa positiiviseen sävyyn, rakentavasti. Ei tartte nalkuttaa :)

Kerroit, että on aina pyydettäessä jäänyt lapsenvahdiksi. Miehelle ei varmasti ole tullut mieleenkään että lisäksi pitäisi tajuta itsekin tarjoutua joten sun pitää kertoa että toivoisit sitä!

koska en oo halunnu vaikuttaa nalkuttajalta jne. Ja siis aina on jääny kun olen suoraan pyytänyt (en kyllä ole montaa kertaa kehdannut). Välillä mies on myös töksäytellyt asioita jotka on mua loukannu tosi paljon (vaikken oo sitäkään uskaltanu ääneen sanoa) tyyliin "sitten kun meillä on lapsia, haluaisin asua maalla" - aijaa, mä kun luulin että "meillä" on jo lapsi.. :( Mies on 30v, minä 27v ja mun tyttö täyttää kesällä 5v.

olin juuri 2 päivää poissa ja mies hoiti 2 virallisesti minun ja yhden yhteisen lapsen sen aikaa=)Isommilla on oma isäkin jota tapaavat,mutta

mies tykkää touhuta paljon kaikkien lasten kanssa..ei arjessa erotella kuka on kenenkin lapsi..käyttää hammaslääkärissä,tai päivystyksessä jos korva kipee,vie puistoon,opettaa pyöräilemään yms yms arjen juttuja.

jäämään kotiin lapsia katsomaan, jos äiti on lähdössä kavereiden kanssa ulos!



Jonkun jokatiistaisen jumpan se isä voi tajuta ihan itsekin, mutta eihän tuollaisia satunnaisia menoja ja lastenvahtitarvetta voi kukaan tietää, jos ei siitä puhuta!



Sä odotat ap siltä mieheltäsi nyt ihan mielettömästi liikaa. Ota itse vastuuta hyvinvoinnistasi. Jos haluat lähteä ulos, niin sano miehelle, että katsois lasta, ja lähde. Ja sitten olet vaan tyytyväinen, kun pääsit ulos, etkä ala vatvomaan mitään typeryyksiä, että kuka sanoi mitä ja kuka puhui ensin, ja kuka arvasi vähemmistä sanoista mitä toinen tarkoittaa.