Ihminen joka voisi "vain olla kotona" palkan juostessa
ja keskittyä kotihommiin, siihen arkeen ja elämään sekä ja lapsiensa kanssa olemiseen, mitä mieltä?
Tai pikemminkin, mistä se kertoo jos olotila tuollainen?
Kommentit (7)
tippaakaan ei innosta työhönpaluu ajatus 1-vkon kuluttua://
Sehän on ihanaa. Lapset kuitenkin kasvavat, eikä sitä niin ollen voi tehdä ikuisesti...
Ompelisin, kutoisin, tekisin ruoanlaitosta taidetta, kuntoilisin, maalaisin tauluja, säveltäisin, lukisin, opettaisin lapsilleni kaiken minkä osaan, leipoisin kaikki leivät ja pullat itse, hemmottelisin miestäni, siivoisin aina viimeisen päälle hyvin kodin, katsoisin hyviä elokuvia, pitäisin yhteyttä sukulaisiin, silittäisin kaikki pyykit... tai sitten jos en jaksaisi tehdä mitään, olisin vaan! : )
Ainakin pari vuotta menisi kotona (ilman lapsia) ihan helposti.
Olen ihan kivassa ammatissa, mutta mitään intohimoammattia minulla ei ole, enkä voisi vähempää olla kiinnstunut uran luomisesta: se ei ole minulle mikään itseisarvo.
Keksisin paljon tekemistä, josta nauttisin (enemmän kuin ihan kivasta työstäni), joten aika ei kävisi pitkäksi enkä määritä ihmisarvoa uran perusteella, joten en tuntisi mitään alemmuuttakaan kotona olosta.
Runoilisin, piirtelisin, sisustaisin, siivoaisin ja pitäisin kaiken järjestyksessä, kokkaisin, liikkuisin, järjestäisin juhlia, retkiä ja tapahtumia. Kävisin kulttuuririennoissa ja näyttelyissä ja elokuvissa. Auttaisin läheisiäni ja hemmottelisin perhettäni, askartelisin, tekisin käsitöitä ja hankkisin pieniä ilahduttavia lahjoja perheelle ja ystäville, voisin tehdä myös hyväntekeväisyystyötä.
Se olisi ihanaa!
pursuaa tekemistä ja sisällä näyttää olevan pölyäpölyäpölyä vaikka kuinka siivoaa.
Toisaalta kaipaisin työpaikan sosiaalista verkkoa se on kuitenkin tuttu ja turvallinen, työkavereilla on samanlainen elämän asenne.
voin sanoa, että työelämässä minua on jo tarpeeksi riistetty. "Hieno" ura on kyllä, mutta jatkuva stressi ja pitkät päivät mm. firman jatkuvien säästötoimien takia. Palkkakaan ei päätä huimaa edellä mainitusta syystä. Aina pitäisi vain antaa lisää itsestään saamatta samassa suhteessa takaisin, vaikka alalle tahdoinkin ja periaatteessa tuota työtä haluankin tehdä.
Äitiyslomalla on ihanaa! Ja ainakin vielä näin puolen vuoden jälkeen tuntuu, että tätä voisi jatkaa ikuisesti. Ehkä jokin kodin ulkopuolinen harrastus pitäisi keksiä, jos oikeasti näin jatkaisin aina :)