Lue keskustelun säännöt.
Apua, onko nämä aivokasvaimen oireet?
14.05.2010 |
Lapsella alkoi vuosi sitten tulla vihlaisuja päähän; kestävät sen sekunnin kun vihlaisu tulee tuonne niskan alueelle ja menee samantien ohi. Joskus pääsee itku, joskus vaan sanoo että taas tuikkasi.
Ollaan käyty lääkäreillä, neurologiset testit tehty useaan otteeseen. Päänympärys kasvaa tasaisesti, omalla käyrällään, tasapaino on ok, muutenkin testeissä ei ole tullut mitään poikkeavaa esiin.
Kävimme kaularankaröntgenissä, kuvat ok. Nyt vielä menossa magneettiin; haluavat katsoa rakenteet, onko siellä jotain ahtaumaa. Aivokasvainta ei kuulemma lähdetä hakemaan eikä epäillä.
Olen kuitenkin itse googlettanut aivokasvaimesta, illat pitkät roikun netissä ja etsin, luen ja pelkään. Alan tulla ihan hysteeriseksi tämän asian kanssa. Esimerkiksi lapsi ( 4v ) on kompastunut kevään aikana pari kertaa ulkona ollessaan jalkoihinsa. Siis liikkeellä ollessaan; kompurointia ei muuten ole. Portaissa menee normaalisti, ei kävele seiniin tai törmäile muutenkaan ja pystyy seisomaan kädet sivuilla/edessä silmät kiinni vaikka kuinka kauan. Kävelee viivaa pitkin ja hyppii hyvin. Nämä pari kaatumista on minulle merkki tasapainovaikeuksista.
Esimerkki kakkonen: Olen lukenut että aivokasvaimessa on aamuista oksentelua; lapsella on yhtenä aamuna ollut pääkipeä ja paha olo. Tämä meni ohi vajaassa tunnissa kun annoin Pronaxenia. Kaiken lisäksi olo helpotti kun meni vaakatasoon ja hämärään huoneeseen. Eikö aivokasvaimessa kipu pahene vaakatasossa? Joka tapauksessa tämä oli minulle merkki aamupäänsärystä. Ja TAAS pahensi pelkoani.
Kolmantena esimerkkinä lapsi valitti yhtenä parina iltana silmäänsä; sanoi että käy kipeää muttei itkenyt eikä vaikuttanut kovinkaan kivuliaalta vaan lähinnä hieroim silmäänsä. Meni alle viidessä minuutissa ohitse ja nukkumaanmennessä sanoi silmän olevan ok. Muutenki on kutisevat silmät, en tiedä onko kuivat. Mutta nämä taas ovat merkkejä minulle kasvaneesta silmänpaineesta; olen varma että siellä on kasvain joka painaa silmää.
Epileptisiä kohtauksia ei ole ollut, aamuöistä pahoinvointia ei ole. Tasapaino on testien mukaan ok, mitä tuolla ulkoillessa joskus könyää. Sisällä ei oikeastaan koskaan. Ihan kunnon pääkipua ei ole. Reipas ja touhukas lapsi on.
Sanokaa nyt kaikki minulle REHELLISESTI mielipiteenne; mitä tulee mieleen? Onko huoleni perusteltu? Vai onko tämä jotain muuta? En tiedä yhtään aivokasvainpotilasta vaan kaikki olen lukenut netistä. Tämä on ihan kamalaa kun seuraan koko ajan lastani ja jos hän hetkeksi vaikka menee pötköttämään tai on hieman hiljaisempi tai jotain, olen heti ihan paniikissa että nyt lapsi on jotenkin liian väsynyt ja tuo johtuu juuri pelkäämästäni kasvaimesta. Alan olla ihan finaalissa; oksettaa koko ajan ja päätä kipunoi. Magneettiin on vielä parisen viikkoa aikaa ja pelkään että sekoan tässä ajassa. Anteeksi pitkä vuodatus mutta pakko saada jonnekin purkaa. Olisi mukava jos joku kommentoisi.
Ja vielä sellaista kysyisin että kai oireet olisivat niin pienellä jo pahentuneet jos kyseessä olisi aivokasvain? On siis täyttänyt tänä vuonna 4v; kun vihlaisut alkoivat jo vuosi sitten, välillä olemalla viikkojakin poissa, niin kai nuo oireet ja kivut olisivat pahentuneet jo tässä ajassa jos olisi kyseessä vakava juttu?
Kommentit (65)
pahimpiin pelkotiloihin: tilastot.
Ajattele, kuinka harvinaista edes on tuon ikäisenä sairastua aivokasvaimeen tai ylipäätään mihinkään muuhunkaan syöpään. Toki aina on se pienen pieni mahdollisuus, mutta paljon paljon suurempi todennäköisyys on ettei lapsi sairastu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla olen myös yrittänyt itseäni rauhoitella. Ja YLLÄTYS YLLÄTYS, ajattelen että me olemme sitten se poikkeustapaus. Huoh, näin kirjoitettuna alan todellakin itse vaikuttaa ihan toivottomalta tapaukselta. :/ Mutta uskokaa, jokainen vastauksenne on helpottanut oloani ja ehkä selkeyttänyt päätäni ainakin himpun verran.
Ajattelin kertoa omista kokemuksistani, jos niistä saisit jotain irti. Minulla on vajaa nelivuotias poika, jonka oireita aivopaineen varalle on pitänyt seurata syntymästä asti.
Helmikuussa niitä oireita sitten tuli, ja todella olivat ihan selkeitä. Ensimmäinen oire oli päänsärky, mutta siinä määrin, että poika heräsi siihen vähintään kerran yössä. Seuraava oli oksentelu vähintään muutaman kerran viikossa. Viimeisenä tuli väsymys, ja oli tosiaan sellaista, että jaksoi olla enimmillään tunnin hereillä ja nukkui välissä vähintään kolme.
Mitä yritän siis sanoa, on se, että aivoissa oleva paine aiheuttaa kyllä todellisia ja selkeitä oireita, jotka huomaa sen suuremmin tarkkailemattakin.
Kiitos sinulle 31 vastauksestasi.
Voimia todella paljon teille; lapsen sairastaminen ei ole koskaan helppoa. Nolottaa että olen paniikissa täällä joka asiasta, kunpa vaan osaisi katsoa asioita "järkevämmällä" silmällä. Helpottaa omaa oloa kun joku paukuttaa järkeä päähän ja kertoo miten asiat voisivat olla mutta toisaalta iskee nolotus että joillakin on asiat ihan oikeasti seurannassa ja oireet ja minä täällä vouhkaan omaani. Nöyrimmästi anteeksi jos olen kenenkään mieltä pahoittanut ja kauneimmat kiitokset että jaksatte minulle vastailla ja järkeäni herätellä.
Kaikkea hyvää toivon teille ja lapselle paranemista.
Pelkäsin kerran itselläni aivokasvainta ja mulle neurologi sanoi, että ensinnäkin aivosyövät ovat nopeita (eli ei ilmeisesti voisi olla tuolla tavalla vuotta hyvin vähäoireisena) ja toisekseen eeg:ssä kyllä näkyy, että siellä ei ole mitään häikkää. Niiden perusteella voi jo sulkea pois. (Kävin kumminkin magneetissa ja ei ollut mitään. Itse maksoin, kun olin niin peloissani.)
Mieheni äiti kuoli aivokasvaimeen. Syksyllä alkoi päänsärkyoireet ja vuoden vaihteessa kuoli.
Naapuri alkoi saada aivosyövästä outoja poissaolokohtauksia ja luonteenmuutoskohtauksia. Kuoli vissiin alle vuodessa hänkin. (Lääkäri ei laittanut monista pyynnöistä huolimatta tutkimuksiin. Olivat taas kerran pyytämässä tutkimuksiin, mutta ei päässyt. Parin päivän päästä sinne mentiin kotoa pillit soiden ja sille tielle jäi.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan selvää, että oman lapsen ollessa kyseessä, seuranta lipsahtaa herkästi hysterian puolelle. Minäkin tiesin oireet mitä piti seurata, mutta silti se yllätti millä voimalla ne oireet tuli.
Voimia teillekin ja hyvää kesää =)
-31
Ehkä sitten jos niitä sattuisi ihan päivittäin, mutta yksittäisinä eivät mitenkään vihjaa aivokasvaimesta.
Mulla on 6v tyttö jolla hyvä tasapaino. Silti hän kompastelee omiin jalkoihinsa joskus kun on kova meno päällä eikä katso eteensä.
Mun tytöllä myös ollut joskus satunnaisesti aamulla huono olo. Se voi johtua ihan mistä hyvänsä, joko flunssa tuloillaan, syönyt illalla jotain sopimatonta, lievää auringonpistosta tai ihan vaan kuumuutta.
Silmäkipu voi myös olla ihan vaikka sitä että siellä on vielä vähän unihiekkaa. Lapset ei osaa erottaa onko kyse silmäKIVUSTA vai silmän kirvelystä. Yksinkertaisimmillaan siellä voi olla vaikka roska.
Ainut asia mikä kiinnostaa on toi tuikkiminen, mutta sekin viitannee enemmän johonkin hermoon. Voiko joku hermo olla jumissa tms? En osaa sanoa kun en ole lääkäri, mutta se nyt ensimmäisenä tulisi mieleen eikä mikään aivokasvain.
Sinuna aloittaisin ennemmin nyt sillä että veisin lapsen fysioterapeutille hierottavaksi. Varmistuttaisiin siitä ettei tuikkiminen liity ainakaan lihasten jumittumiseen. Sitten odottelisin magneettia ihan rauhassa ja ainakaan en hysterisoisi lasta mitenkään. Johan se lapsi kuvittelee itsellään ties mitä oireita, jos äiti kyttää koko ajan mihin koskee ja milloin on huono olla.
Kiitos teille kaikille.
Magneettiin menosta päätettiin jo tosiaan joskus helmikuulla eivätkä lähettäneet kiireellisesti eteenpäin. Myös yksi lääkäri sanoi minulle että lopeta googlettaminen mutta minkäs teet; lähes kaiken olen varmaan jo ehtinyt lukea mitä netistä suomeksi löydän. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis kiitos teille jokaiselle vastanneelle. Saitte minut taas repäistyä irti pahimmasta ahdistusmyräkästä ja helpottaa jälleen. Itseni tietäen, tämä palaa taas ja huomaan nyt että omassa päässä taitaa korjattavaa olla. Nyt lähden asioille joten en ole tässä kommentoimassa mutta ihanaa päivää jokaiselle ja aurinkoa mieleen.
hyvin voit pelätä sitä, että saa kotona vaikka kuumaa vettä päälleen, karkaa ja jää auton alle, putoaa tuolilta ja halvaantuu, saa sikainfluenssan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin aina saa pelätä jotain ja koko ajan tulee uusia sairauksia ja oireita mitä pelätä ja vatvoa.
Mulla on ollut 5-vuotiaasta asti. Niskaa viileksii illalla ja sitten yön aikana alkaa kipu silmän takana. Aamulla oksettaa. Pimeässä makaaminen helpottaa.
Aivokasvain oireilee yleensä siinä vaiheessa, kun on jo myöhäistä. Teillä olis ollut hautajaiset jo viime syksynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä melko saman ikäinen tyttö, jolta löytyi vähän aikaa sitten magneettikuvissa rakennepoikkeama, chiari 1. Joo, ja meillekin on syntynyt muutama kuukausi sitten vauva ja kaikki sinnikkäästi vakuuttivat että tyttö vaan oireilee sitä että on menettänyt paikkansa perheen ainoana lapsena. Voi kunpa se olisikin ollut niin..
Liikaa ei pidä tuijottaa lapsen oireita, se on ihan totta. Mutta kyllä joskus siihen äidinvaistoon kannattaa luottaa! Magneettikuvien jälkeen uskaltaisin sinuna, ap, huokaista helpotuksesta. Silloin kaikki tarpeellinen on tutkittu. Mutta sinne kannattaa kuitenkin ehdottomasti mennä, parempi ottaa magneettikuvat turhaan kuin jättää ottamatta!
Minun lapsellani on myös rakennepoikkeama ja häntä magneettikuvataan joka toinen vuosi. Hänellä oli ajoittaista päänsärkyä. On jonkinlainen verisuoniepämuodostuma, joka on hiukan vuotanutkin. Kyse ei ole pullistumasta, vaan jonkinlaisesta sykkyrästä.
Kertoisitko lisää 40?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tytöllä (nyt 17-vuotias) tuli päänsärkyjä ja vihlaisuja ja pahoinvointia jo 3-vuotiaana. Silloin ei vielä migreenidiagnoosia tehty, mutta jo muutaman vuoden päästä tehtiin. Hänellä oli myös kompastelua, huimausta ja silmäkipua ja kaksoiskuviakin alkoi olla. Mä pelkäsin aivokasvainta, mutta syyksi paljastui erittäin huono näkö ja laiska silmä.
tuollaiset vihlaisut ole hermosärkyä. Tosin en tiedä, mistä se voi tulla.
Nuo mitään aivokasvainoireita ole, paha olo, päänsärky ja pronaxen jo kertoo sen ja tuo pimeä huone. Itsellä migreenin aikana tasapainohäiriöitä ihan aikuisena, silmään koskee, voi olla vihlovaa kipua tms.
Lääkitys kuntoon migreenin osalta vaan nopsasti, muista että kipulääkeannokset pitää olla siinä ihan maksimia että auttaa.
Siis olen käsittänyt, että aloittajan lapsella löydettiin Chiari 1 magneettikuvauksissa. Chiari 1 on ilmeisesti aiheuttanut juuri noita päänsärkyjä ja horjahtelemisia. Sillä taudin kuvaan nuokin oireet kuuluvat. Joten mistään äidin luulotautisuudesta ei ole ollut kysymys. Chiari 1 on kuitenkin harmiton tauti aivokasvaimeen verrattuna.
Chiari 1 ei ole aivokasvain, vaan rakennevika.
http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?s=376
Vasta magneettikuvausten tultua yleisiksi ovat chiari-tapaukset tulleet tietoon.
Chiari 1 ei ole hengenvaarallinen tauti.
Alkuun itsekin pelkäsin ja hermoilin lapseni takia. Ihan ymmärrettävää, mutta pari "ylilyöntini" takia ei mitään pahinta kannata edes odottaa. Esim. hermoitultani vanhimman lapsen sydämen sivuäänien takia alkoi omakin "pumppu" reistailla. Itse olen yrittänyt lukea netin kautta mahdollisimman paljon tietoa, toisaalta tieto voi lisätä tuskaa, mutta se helpottaakin.
Nimim. Chiari-lapsen äiti.
Chiari 1 ei ole aivokasvain, vaan rakennevika. <a href="http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?s=376" alt="http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?s=376">http://www.ms-liitto.fi/index.phtml?s=376</a> .
oli ilmeisesti tuo sama, kallon alaosan aukko oli liian iso ja pikkuaivot työntyivät "koloon". Oireena kovat päänsäryt.
Tämä tapaus leikattiin ja kaikki meni hyvin. Nyt ipana on täysin normaali ja kontrolleissa näyttää, että leikkaus onnistui täysin.
40, millaisia oireita teillä oli? Millä tavalla tuo rakenteellinen poikkeama vaikuttaa lapseen nyt ja kenties tulevaisuudessa?
Minulla itselläni on kyllä migreeniä ja äitini suvun puolella on myös melko paljon ollut vahvaa migreeniä.
Kiitos taas vastauksistanne!
Luen todellakin kaikki viestit ja olen _todella_ kiitollinen jokaiselle vastanneelle! Siis että taotte järkeä kallooni. Te ette ehkä käsitä kuinka paljon jokaikinen viesti auttaa ja helpottaa oloani.
Kommentoin ehkä siksi vaan viestejä joissa muut kertoo omista kokemuksistaan että esitän lisäkysymyksiä tmv. mutta en todellakaan ohita muiden kirjoituksia. Anteeksi jos sellaisen kuvan saa.
Alan uskoa siihen ettei omassa päässäni kaikki taida olla ihan kohdallaan vaikka kyllä tämä on kaiken kaikkiaan todella inhottavaa. Järki, tunteet ja kaikki muu täydessä sekamelskassa keskenään.