Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Apua, onko nämä aivokasvaimen oireet?

Vierailija
14.05.2010 |

Lapsella alkoi vuosi sitten tulla vihlaisuja päähän; kestävät sen sekunnin kun vihlaisu tulee tuonne niskan alueelle ja menee samantien ohi. Joskus pääsee itku, joskus vaan sanoo että taas tuikkasi.

Ollaan käyty lääkäreillä, neurologiset testit tehty useaan otteeseen. Päänympärys kasvaa tasaisesti, omalla käyrällään, tasapaino on ok, muutenkin testeissä ei ole tullut mitään poikkeavaa esiin.

Kävimme kaularankaröntgenissä, kuvat ok. Nyt vielä menossa magneettiin; haluavat katsoa rakenteet, onko siellä jotain ahtaumaa. Aivokasvainta ei kuulemma lähdetä hakemaan eikä epäillä.

Olen kuitenkin itse googlettanut aivokasvaimesta, illat pitkät roikun netissä ja etsin, luen ja pelkään. Alan tulla ihan hysteeriseksi tämän asian kanssa. Esimerkiksi lapsi ( 4v ) on kompastunut kevään aikana pari kertaa ulkona ollessaan jalkoihinsa. Siis liikkeellä ollessaan; kompurointia ei muuten ole. Portaissa menee normaalisti, ei kävele seiniin tai törmäile muutenkaan ja pystyy seisomaan kädet sivuilla/edessä silmät kiinni vaikka kuinka kauan. Kävelee viivaa pitkin ja hyppii hyvin. Nämä pari kaatumista on minulle merkki tasapainovaikeuksista.

Esimerkki kakkonen: Olen lukenut että aivokasvaimessa on aamuista oksentelua; lapsella on yhtenä aamuna ollut pääkipeä ja paha olo. Tämä meni ohi vajaassa tunnissa kun annoin Pronaxenia. Kaiken lisäksi olo helpotti kun meni vaakatasoon ja hämärään huoneeseen. Eikö aivokasvaimessa kipu pahene vaakatasossa? Joka tapauksessa tämä oli minulle merkki aamupäänsärystä. Ja TAAS pahensi pelkoani.

Kolmantena esimerkkinä lapsi valitti yhtenä parina iltana silmäänsä; sanoi että käy kipeää muttei itkenyt eikä vaikuttanut kovinkaan kivuliaalta vaan lähinnä hieroim silmäänsä. Meni alle viidessä minuutissa ohitse ja nukkumaanmennessä sanoi silmän olevan ok. Muutenki on kutisevat silmät, en tiedä onko kuivat. Mutta nämä taas ovat merkkejä minulle kasvaneesta silmänpaineesta; olen varma että siellä on kasvain joka painaa silmää.

Epileptisiä kohtauksia ei ole ollut, aamuöistä pahoinvointia ei ole. Tasapaino on testien mukaan ok, mitä tuolla ulkoillessa joskus könyää. Sisällä ei oikeastaan koskaan. Ihan kunnon pääkipua ei ole. Reipas ja touhukas lapsi on.



Sanokaa nyt kaikki minulle REHELLISESTI mielipiteenne; mitä tulee mieleen? Onko huoleni perusteltu? Vai onko tämä jotain muuta? En tiedä yhtään aivokasvainpotilasta vaan kaikki olen lukenut netistä. Tämä on ihan kamalaa kun seuraan koko ajan lastani ja jos hän hetkeksi vaikka menee pötköttämään tai on hieman hiljaisempi tai jotain, olen heti ihan paniikissa että nyt lapsi on jotenkin liian väsynyt ja tuo johtuu juuri pelkäämästäni kasvaimesta. Alan olla ihan finaalissa; oksettaa koko ajan ja päätä kipunoi. Magneettiin on vielä parisen viikkoa aikaa ja pelkään että sekoan tässä ajassa. Anteeksi pitkä vuodatus mutta pakko saada jonnekin purkaa. Olisi mukava jos joku kommentoisi.



Ja vielä sellaista kysyisin että kai oireet olisivat niin pienellä jo pahentuneet jos kyseessä olisi aivokasvain? On siis täyttänyt tänä vuonna 4v; kun vihlaisut alkoivat jo vuosi sitten, välillä olemalla viikkojakin poissa, niin kai nuo oireet ja kivut olisivat pahentuneet jo tässä ajassa jos olisi kyseessä vakava juttu?

Kommentit (65)

Vierailija
21/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuvattiinko lapsenne pää? Mitä oireita teillä siis oli ja kuinka kauan? Jos lapsi on tutkittu niin ei varmaankaan teillä mitään hätää.

Vierailija
22/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ymmärrän hyvin, että ajauskin vakavasta sairaudesta kauhistuttaa sinua, mutta yritä olla googlaamatta. Se ei varmaan ole koskaan helpottanut kenenkään oloa! Täysin terve aikuinenkin löytää itsestään vaikka mitä oireita, kun googlaa kyllin pitkään. On hyvä, että lastasi on tutkittu ja että magneettikuvauskin on tulossa. Jos lääkäri on kuitenkin sanonut, ettei kasvainta edes epäillä, yritä luottaa siihen, hän tietää, mistä puhuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Neljävuotias kaatuilee normaalistikin. Yhden aamun oksennus ja paha olo ei ole mitenkään poikkeavaa. Kaikki päänsärky yleensä helpottaa hämärässä ja makuulla. Aivokasvaimen aiheuttama päänsärky ei liity asentoon. Kohonnut silmänpaine ei liity aivokasvaimeen, se on silmän sisäinen vaiva. Olet sekoittanut sen kohonneeseen aivopaineseen, jossa on aivan eri oireet. Jos kasvain painaisi silmää, se aiheuttaisi näköhäiriöitä. Äläkä nyt sitten ala kyselemään siltä lapselta sellaisista.



Jos lääkärit epäilisivät lapsella jotain vakavaa olevan, olisivat kuvanneet aiemmin ja eri tavalla. Ole tyytyväinen että pääsette näin nopeasti magneettiin ja lakkaa hermoilemasta. Olen hoitanut yhtä lasta jolta löytyi aivokasvain ja hän oli kouristanut, tajunnantaso laskenut ja oli selvät neurologiset oireet. Pelko pois.

Vierailija
24/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikkeen mitä netissä lukee ei tarvitse uskoa.

Vierailija
25/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille kaikille.

Magneettiin menosta päätettiin jo tosiaan joskus helmikuulla eivätkä lähettäneet kiireellisesti eteenpäin. Myös yksi lääkäri sanoi minulle että lopeta googlettaminen mutta minkäs teet; lähes kaiken olen varmaan jo ehtinyt lukea mitä netistä suomeksi löydän. :/

Vierailija
26/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tehtiin kaikki neurologiset testit, EEG ja magneettikuvaus. Mitään ei löytynyt.



Minä aloin myös kerätä kaikkea havaitsemaani paperille, pidin kaikkea mahdollista "oireena" jostain. Lapsikin hätääntyi ja lähti samaan mukaan - pienikin pääkipu (tai mistä minä osaan arvioida toisen kipuja..) tuntui kauhealta ja aiheutti itkukohtauksen. Ja itku tietysti lisäsi sitten sitä pääkipua.



Nyt tilanne on rauhoittunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

sinulla ei ole nyt kaikki kunnossa. Teete todellista pahaa lapsellesi jos et hae ongelmiisi apua.

Lapsesi oireissa ei ole mitään kummallista, normaali terve lapsi - vielä. Omalla käytökselläso kyllä aiheutat hänelle ongelmia, henkisiä sellaisia. Käytöksesi ei voi olla vaikuttamatta lapseen (lääkäreillä juoksu, tutkimukset, sinun jatkuva tarkkailu, teetätät lapsella ilmeisesti erilaisia testejä kotona (tasapaino ym)pelkosi jne.

Hae apua itsellesi!

Vierailija
28/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kun vastasit. Oliko teillä muita oireita kuin päänsärky? Tiedän täsmälleen tunteesi että kaikkea mahdollista pitää oireena; ei mene päivääkään etten löytäisi lisää oireita ja vihjeitä siitä että jotain olisi väärin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän ettei oma pääni ole varmaan ihan terve enää, sen verran kokonaisvaltaista pelkoa ja kauhua tunnen lähes koko ajan. :/ Haluaisin niin vaan elää tavallista elämää etten mitään muuta. Tämä syö ihmistä todella paljon.

Vierailija
30/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koita ajatella niin, että kun oireet ovat kestäneet lapsellasi noin pitkään, niin se ei vaan voi olla aivokasvain. Jos kyse olisi siitä, niin oireet olisi paljon pahemmat ja olisivat menneet pahemmaksi nopeammin!

Nyt sun on pakko kääntää tuo ajatuskuvio toisenlaiseksi. Toi kuluttaa sinua niin paljon ja lastasi myös.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

etteä sitä tietoa yrittää etsiä kaikkialta.



Toisaalta tieto lisää tuskaa ja ainakin itselle tulee kaikki mahdolliset taudit mieleen kun lähtee lukemaan taudin oireita.



Itsellä oli pari vuotta sitten rintasyöpäepäily ja sen viikon aikana kun testejä odottelin, niin käsin toki netissä etsimässä tietoa. Se oikeastaan vain lisäsi tuskaa ja olin jo monesta samanlaisesta oiresta varma, että minulla on erittäin ärhäkkä rintasyöpä. No ei ollut onneksi vaan ihan tavallinen rintarauhasten tulehdus.



Suosittelen keskustelemaan lääkäreiden kanssa ja luottamaan heidän ammattitaitoon. Se, että sinä olet rauhallinen palvelee eniten lasta tässä tilanteessa.



Minulle tuli yksi asia mieleen eli migreeni. Onko mahdollista, että noinkin pienellä voisi olla migreeni?

Vierailija
32/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

^JUST noin alä etsi googlesta älä lääkärin kirjasta,siellä on ne kaikki sairaudet mistä nää vihiä. ÄLÄ PANIKOI LAPSESI VAISTOO EPÄVARMUUTESI: JAKSAMISTA; TOIVOO iso isä 64

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen 15. Olen yrittänyt psyykata itseäni ja ajatella että oireet olisivat pahentuneet, päänympärys kasvanut, kömpelyys huomattavaa, pahoinvointi kamalaa, tmv. jos olisi jotain mutta ei tuo auta. Silti löydän itseni aina ajattelemasta että tuo ja tuo on oire jostain.

Vierailija
34/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Harvoin vastaan näihin ketjuihin, mutta huolesi syö sinua nyt niin, että pakko yrittää helpottaa hieman. Ymmärrän tunteesi täysin, mutta vaikuttaa siltä, että olet päästänyt huolen kääntymään hysterian puolelle (tämä kaikessa ystävyydessä, olen käynyt läpi samoja tunteita).



Ihmisen fysiikka on kummallinen kokonaisuus ja kaikenlaisia kipuja voi olla ilman sen vakavampaa syytä. Esimerkkinä oma lapseni, jolla alkoivat 5-vuotiaana vihlovat, pistävät päänsäryt otsassa ja lisäksi hänellä oli usein huono olo, jota ei osannut sen tarkemmin kuvata. Päänsärkyihin liittyi tunne "ihan kuin nenän yläosassa/silmien välissä olisi viiva jota särkee". Näin siis itse kuvasi asiaa.



Säryt alkoivat vuosi sitten keväällä. Aluksi niitä oli harvoin ja loppukesällä lähes päivittäin. Lääkärit tutkivat huolella ja kaikki mahdolliset testit tehtiin. Verikokeissa ja röntgenkuvissa kaikki oli kuitenkin kunnossa, samoin magneettikuvassa. Mitään syytä ei siis löytynyt. Nyt nämä säryt ovat vähentyneet ja oikeastaan loppuneet. Suvussa on migreenitaipumusta ja lääkärit kallistuivat epäilemään tätä tytön oireiden syyksi.



Tyttöni on luonteeltaan herkkä ja reagoi erilaisiin stressitilanteisiin muutenkin fysiikallaan, esim. vatsakivuilla. Samaan aikaan särkyjen kanssa osui perheeseemme muutto ja minä menin hoitovapaan jälkeen töihin, lapset hoitoon. Eli olen miettinyt, että tälläkin on voinut olla vaikutusta. Nyt meillä on taas iloinen ja hyvinvoiva koulun alkua odottava tytsi.



Halusin vain sanoa, että rauhoitu ja koeta olla murehtimatta asioita etukäteen. Kuvauksesi perusteella tyttösi on todennäköisesti aivan terve. Hyvä että asia kuitenkin tutkitaan, jotta saat mielenrauhan. Voimia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille kaikille.

Magneettiin menosta päätettiin jo tosiaan joskus helmikuulla eivätkä lähettäneet kiireellisesti eteenpäin. Myös yksi lääkäri sanoi minulle että lopeta googlettaminen mutta minkäs teet; lähes kaiken olen varmaan jo ehtinyt lukea mitä netistä suomeksi löydän. :/

kuuntelevat aika tarkasti vanhempien kuvailuja oireista ja sinun huolesi on yksi mitta jatkotutkimuksia suunnitellessa.

Sanoisin, että rentoudu. Todennäköisesti lapsellasi ei ole mitään vikaa. Kivut tutkitaan, koska ne on pakko tutkia. Googlettaminenkin on ihan ok, mutta se on siitä huono, että vaikka löytäisitkin sopivalta kuulostavan taudin netistä, niin tutkimukset etenevät usein samalla kaavalla riippuen potilaan oireista. Monet oireet sopivat moneen eri sairauteen ja jotkut oireet ilmenevät, vaikka mitään varsinaista sairautta ei olisikaan.

Voit auttaa lapsen kipuihin käytännön asioilla. Osta vaika lapsellesi kunnon patja, jos nykyinen on joku vanha ja aikansa elänyt. Liikkukaa ulkona ja nauttikaa kevään äänistä :)

Vierailija
36/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos sinulle 21.



On kiva kuulla että teillä ei löytynyt mitään. Ja kaunis kiitos että kerroit teidän tarinan. Helpottaa kuulla ettei oireiden takana aina välttämättä ole mitään vakavaa.

Yritän koko ajan ajatella että olisi pahemmat oireet tai ainakin pahenevat muttei tämä oikein auta. Ja aina kun ehdin ajatella ettei nyt ainakaan tuota tai tuota oiretta ole ollut, huomaan/löydän sen lapsellani hyvin pian. :/ Ja tulee tunne etten voi vaan kuvitella oireita vaan niiden täytyy olla todellisia.



Meidän vanhempi lapsi valittelee huomattavasti useammin pääkipua kuin tämä 4-vuotias mutta hänen kohdallaan en osaa pelätä ollenkaan. Kun taas tämän nuoremman kohdalla huomioin pienetkin valitukset pahasta olosta, pääkivusta, ym. :/



Hyvää kesää teille! Kuinka nopeaa muuten saitte tulokset magneettikuvista?

Vierailija
37/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kerran ovat sitä mieltä, ettei mitään hätää ole, eivätkä pistä lasta jatkotutkimuksiin, niin omalla rahallako meinasit magneettikuvaukset sun muut hommata?

Vierailija
38/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis lääkäri laittoi lähetteen magneettikuvaan mutta sanoi ettei nyt lähdetä aivokasvainta etsimään vaan lähinnä jotain kallonrakenteen muutosta joka aiheuttaisi tuikkaukset.

Vierailija
39/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsi on tutkittu ja tutkitaan vielä lisää niin anna lääkäreiden tehdä työnsä ja selvittää asia.



Johan tuossa menossa lapsikin alkaa kehittää kaikenlaista oiretta.

Vierailija
40/65 |
14.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, luetko lainkaan näitä muita viestejä vai vain noita muiden äitien viestejä koskien omien lapsien sairauksia ja/tai tutkimuksia?



Rauhoitu nyt ihmeessä, tarvitset varmasti jotain keskusteluapua. Ota yhteys esim neuvolapsykologiin. Lietsot hysteriaa kohta myös omalle lapsellesi joka pian luulee olevansa kuolemansairas.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi viisi neljä