Tuleva mummi ei voi hyväksyä olevansa niin vanha että on isoäiti

eroaa mummin roolista. Ei saanut kutsua mummiksi ja eipä tuota koko lapsi kiinnostanut. Ei ole enää lapsenlapsensa kanssa tekemisissä.

Ihme porukkaa oli muutenkin!.

Mutta minun isani ei voi millaan hyvaksya olevansa vaari. Mikaan muukaan "isoisa"-nimitys ei kelpaa. Han on pian 56-v, ja sai ensimmaisen lapsenlapsensa veljeni kautta n. 7 vuotta sitten. Tama pojantytar on oppinut kutsumaan vaariaan etunimelta. Mina olen sen jalkeen saanut kolme lasta, olen heille opettanut etta isani on heille vaari, mutta ei vain tunnu menevan "vaarille" perille. Kaikenkukkuraksi han ikakriisissaan meni ja aloitti uuden perheen, ja hanen uudet lapsensa ovat samanikaisia minun lasteni kanssa. Nyt isani kayttaa uusia lapsiaan tekosyyna ettei hanta saa sanoa vaariksi, kun se kuulemma olisi liian vaikea heille kasittaa. En oikeasti usko etta isani on koskaan valmis vaariksi.

Tuntuu vähän että sinulle on vähän herkkä paikka tuo hänen uusi perheensä.

mä olin just 18 v täyttänyt, kun esikoiseni sain.

Vanhempani olivat kumpainenkin tuolloin 48 v.

Molemmat vieroksuivat alkuun mummo ja ukki termejä, mutta vuosien saatossa ovat tottuneet.



Jos tyttäreni olisi yhtä nuorena hankkinut lapsen, mä olisin jo 2 v taaperon mummo ;) (olen siis 38 v)



Sittemmin erosin, ja 30 vuotiaana sain tokan lapsen.

Uudelle anopille oli alkuun iso ilonaihe, kun kuuli tulevansa mummoksi ollessaan 52 v.

Sittemmin on tuumannut, että "mua ei saa sanoa mummOksi, vaan mä olen mummI".

Mitä väliä termillä, mummo kuin mummo ;)

Lapset (joita nykyään 3 pientä) kutsuvat mummoa ihan ehdaksi mummoksi, vaikka mummo yrittää hokea "mummi".



Ja kyllä, en kyllä mieltäisi itseäni mummoksi nyt, ollessani 38 v, mutta en alkaisi inttämään, eli kyllä mua mummoksi saisi sanoa ;)

Ja olisin onnellinen lapsenlapsestakin, vaikka oma kuopukseni on vasta 1 v, ja vauvaakin vielä toivon.



t. nuori potentiaalinen mummo, mutta ei siltikään vielä mummo

Ei se nyt ihan iisi juttu ole että oma lapsi alkaa saada lapsia ja niille pitäisi ruveta mummoksi. Kyllä mä ymmärrän, että se voi vähän kirpasta.



Toisaalta se voi tuntua ihan kivalle mutta poisaalta sitten muistaa aina oman ikänsä eikä voi edes kuvitella olevansa vielä nuori.

ja jo 6vuotta siinä arvovirassa olleena, teidän mummolla on ikäkriisi? Ehkä...



*T mumetsu 44v

Ja hitsin onnellinen kahdesta lapsenkapsestaan

Tuntui tosi kivalta. Taustalla on vielä tämän ko. henkilön muutenkin äkkinäinen luonne sanoa mielipiteensä ja nostaa itsensä joka tilanteen keskiöön. Näin on ollut kaikki lasten valmistumisjuhlat, kihlajaiset, häät läpeensä.



Kyllähän toki isovanhemmuuden aikaan astuminen on uusi vaihe, näinhän se vanhemmuuskin on. Mutta pakkoko tästäkin on kehitellä "olen teille oikein loukkaantunut tästä tempustanne" -tilanne. Ja kun en ole itse ylläpitänyt mitään odotuksia, millainen isoäiti hänestä on sitten tultava, vaan päinvastoin korostanut, että lapselle on hyväksi nähdä erilaisia ihmisiä eri elämäntilaiteissa. Toisen isovanhemmat kun ovat 10 vuotta vanhempia ja aivan huokailevat, että kun heiltä onkin vielä puuttunut tämä isovanhemmuus vaikka ikää on näin paljon.



T. Ap

isoäiti oli 63 kun sai ekan lapsenlapsen eli minut. En ikinä muista hänen olleen nimeltään mitään muuta kuin mummi. Toisinaan esittelenkin hänet että "tässä on isoäitini Mummi". :)



Mummi oli paljon meillä kotona lapsia hoitamassa, teki kotitöitä, vei lapsia ulos, luistelemaan, pulkkamäkeen, pyöräretkelle, uimaan ja myös lyhyille ulkomaanmatkoillekin. Näin hän jaksoi vielä 10 vuotta nuorempienkin lastenlastensa kanssa. Ukoisesti oli kyllä ihan mummi, pyylevä ja permanentti. Mutta hän nimenomaan korosti sitä että on jo vanha ja vanhat on mummeja. No onhan tuossa tietysti 8 vuotta eroa 55-vuotiaaseen, mutta tällainen muisto mummiksi tulosta minulla. Toinen isoäitini taisi olla muuten 52-vuotias, eikä hänenkään muista harmitelleen mummoutumistaan. Näin siis 70-luvulla.