Nykypäivän 50+ isovanhemmat eivät paskan vertaa välitä isovanhemmuudestaan.

Ennenkö haukut enempää äitiäsi, niin oletko itse kuinka pyytänyt häntä kylään, muistuttanut synttäreistä.



Oletko itse helppo/mukava tytär?



21

Menikö herne nenään vai osuiko omaan nilkkaan?



Niin minä hoidankin omat lapseni. Ja päätän millainen mummo (toivottavasti) olen joskus tulevaisuudessa.



Sanonpa vaan, että on erilaisia ihmisiä: tässä ketjussa nostettiin esille, että moni ei jaksa hoitaa lapsenlapsiaan kun hoitavat/ovat jo hoitaneet omia sairaita vanhempiaan. Olen eri mieltä - ne, jotka ovat hoitaneet läheisiä vanhuksiaan, yleensä myös löytävät jostain aikaa lapsenlapsilleen.



Ja ne, jotka eivät jaksa lastenlastensa kanssa touhuta, tuskin jaksavat senkään vertaa hoitaa omia vanhempiaan. Terve itsekkyys ja vittumainen luonne ovat ihan eri asioita. Vaan kasvatuksestahan sekin riippuu: jos omat vanhempasi ovat olleet kylmiä ja itsekkäitä, tuskin itsekään haluat osallistua omien lastenlastesi elämään.

t, 48 v , pienet lapset itsellä

nämä keskustelut kärjistyvät heti hoitovastuun ottamiseen tai välttelyyn? Minä en halua isovanhemmilta lastenhoitoapua, mutta kun he eivät koskaan huomioi millään tavalla, niin voin yhtyä ap:n otsikkoon. Ei tule siis synttärikorttia, ei puhelua, ei joululahjaakaan kun niitä tulee niin paljon muutenkin, puhumattakaan että he uhraisivat kallista aikaansa niin että tulisivat ihan viettämään aikaa lasten kanssa. Heille taas ei olla erityisemmin tervetulleita, on niin paljon menoja, kun yrittää kysellä sopivaa kyläilyaikaa.

he kuuluvat luontaiseen tukiverkostooMME

kauheasti niiden lastenlasten perään vouhottaneet. Lapset piti näkyä, muttei kuulua kun käytiin joskus sunnuntaipäivällisellä.

Ainakin meidän suvun kaupunkilaisnaiset kävivät töissä ja tekivät pitkää päivää vielä viisikymppisinä, siihen lisäksi pyykit pestiin pesutuvassa, ruoka tehtiin alusta loppuun itse.

Joka sukupolvi luulee että asiat on niiiin paljon huonommin kun ennen vanhaan, 'kun nykyajan äidit, mummut..'

kertoivat, että omat vanhemmat hoitavat omia isovanhempiaan. Olen surrut, että menetin omat isovanhempani aika varhain verrattuna kavereihini. Monta vuotta meni, että vanhempani auttoivat ja hoitivat 4 syöpäsairaan isovanhempani asioita päivittäin.



Annoitte ajattelemisen aihetta. Heillä on ollut nyt aikaa ja voimia auttaa meitä heidän lapsiaan lapsenlapsiensa hoidossa.



Kiitos teille, että jaoitte elämäänne!