Oletko onnellinen?

Tuntuu että olisi parempi jos en olisi olemassa.

Olen onnellinen! Todella onnellinen! Se on myös perusluonteessani, eli suhtaudun asioihin ja elämään positiivisesti ja myös huumorilla.

Eikä mulla ole rahaa harrastuksiin, joista voisi saada ystäviä.



Työpaikkaa haen ahkeraan, en ole saanut. Koulutuksessakin kävin.

oon ollu pitemmän aikaa niin onnellinen että ihan harmittaa ku en pysty lukemaan jotain hyvää kirjaakaan ku ajatukset alkaa vaan liiteleen onnellisissa asioissa :D

Aina ei ole ollut niin, mutta viime vuodet olen ollut.

Toteutimme aikanaan unelmamme tänne ulkomaille muutosta ja aurinko paistaa joka päivä!

olen ihan hukassa

Ylös ja alas vuoron perään.

Olen viime viikon aikana saanut tosi paljon kehuja teosta, jota en itse pidä kovinkaan ihmeellisenä. Viime vuosina minua ei ole kehuttu niin paljon mistään. Tämä on hämmentävää.



Sairastan lievää masennusta, ja myönteinen palaute, jota ei itse ymmärrä, ei auta asiaa, vaan pelkästään hämmentää.



Elämäni on muutenkin mennyt kovin toisin kuin alun perin kuvittelin. Olen pettynyt monessa asiassa, mutta olen jotenkin lääkkeiden avulla pystynyt sopeutumaan siihen.



Minusta elämä on oikeasti pelottavaa, koska ei voi tietää, mikä on hyväksi ja mikä pahaksi.

Tietysti olisin ehkä onnellisempi, jos saisin painoa pudotettua (nyt projekti vasta aluilla), jos ennättäisin enemmän olla lasten kanssa (vuorotyö vie paljon aikaa), jos olisin siivous- ja kotitalousihme (siivoaminen on niin pakkopullaa, vaikka nautin kyllä siististä ja kauniista kodista), jos nukkuisin paremmin (univaikeudet nousi taas pintaan eron jälkeen), jos voisin tarjota lapsille "oikeaa perhe-elämää" (en silti oikein jaksa seurustella tai panostaa uuteen ihmissuhteeseen, vaikka en osaa pitää mua ja lapsia "oikeana" perheenä) ja jos rahaa olisi enemmän, ollaan aika tiukilla koko ajan.



No, en tiedä, silti vaan oon aika onnellinen! :)

olen onnellinen tällä hetkellä, mutta mun tapauksessa se on ohimevä ilmiö :)

Olen onnellinen.