naapurin lapsilta kielletty tv, karkit, pleikat yms. ja meillä kinuaa näitä jatkuvasti!

Minun mielestäni vieraita tulee kunnioittaa niin, että heidn kanssaan leikitään / seurustellaan silloin kun tavataan. Enhän minäkään aikuisena avaa telkkua, kun minulle tulee vieraita.

Minusta telkkaria voi hyvin katsoa mikäli vieras ja oma lapsi sitä tahtovat.

Ja kyllä meilläkin vietetään kavereiden kesken leffailtaa!

Pointti on siinä, että asiasta sovitaan yhdessä. Jos vieras ei halua katsoa telkkua, niin sitten ei katsota. Jos vieras ei halua leikkiä legoilla vaan pikkuautoilla, niin kunnioitetaan sitäkin. Legoilla voi sitten leikkiä joskus toiste.

...ihan ymmärrä mikä tässä oli niin kinkkistä? Siis teillä on ns. normaali suhtautuminen karkkeihin ja peleihin = eli niitä käytetään joskus ja kohtuudella, ja jos teillä on synttärivieraita niin TOTTA KAI sallit heille saman kuin omillesikin! Mikäli vieraiden vanhemmilla on jotain omia toiveita, niin on HEIDÄN tehtävänsä kertoa niistä sinulle. Jos sinä olet sattunut vieraiden kotioloista kuulemaan, mutta niistä lasten vanhemmat eivät ole sinulle kertoneet, niin ei todellakaan ole sinun tehtäväsi ruveta tekemään mitään omia johtopäätöksiä.

Teillä toimitaan teidän sääntöjen mukaan. Jos joku haluaa jotain muuta, niin toki saa toiveita esittää ja on sinun tehtäväsi päättää miten niihin suhtaudun. Tuohan on kärjistäen ihan sama juttu kuin vaikkapa se, että jos joku on allerginen: totta kai on vieraiden vanhempien tehtävä näistä kertoa, ei emännän arvailtava.

eilen olivat poikamme synttäreillä ja käytännössä tyhjensivät pöydän herkuista kaksistaan! ihan kuin eivät olisi karkkia tai pullaa koskaan nähneetkään! ja aina meillä kylässä haluaisivat vain katsella piirrettyjä tai dvd:tä tai pelata pleikkapelejä. kotona kun näitä ei ole- olen tosi kinkkisessä tilanteessa....vähän lapset jopa säälittävät. itse selvästi kärsivät tilanteesta, kun eivät ole 'messissä' jutuissa, mistä päiväkodissa kaikki puhuvat (erilaiset hahmot, ohjelmat, pelit jne.) en puolusta pelaamista ja karkkien syöntiä, mutta rajansa kaikella. lapset kuitenkin näitä asioita haluavat. ei meilläkään koko ajan pelata/katsota tv:tä tai syödä herkkuja, mutta joskus kuitenkin. en tiedä, annanko lasten pelata ja annanko heille jätskit, jos omillenikin annan? mitä mieltä? lasten äidin kanssa en ole kehdannut asiasta vielä puhua...

Lastenhuoneessa saattaa olla 3-4 poikaa, niin ei siinä säädellä kenenkään mukaan tekemisiä ja meillä vielä kuopuksella kavereita päivittäin.

Saisi olla aika stressaantunut, jos olisi kyttäämässä kokoajan mitä kukin saa tehdä.

Samoin saatetaan viedä 4 poikaa uimaankin ja vanhemmat on kyllä päästäneet.

Ei ole koskaan kukaan puuttunut meidän perheen tekemisiin.

Päinvastoin ovat tyytyväisiä, kun lapset pääsevät jonnekkin kylään, kun moni ei kotiinsa huoli.

T.13

baguganit, gormitit ja pokemonit. Ne nyt vaan kuuluu poikien elämään ja leikkeihin ja jos et niistä mitään tajua, olet auttamattomasti OUT niistä geimeistä! Eli onko parempi sitten kyyhöttää päiväkodin pihalla yksinään kuin jutella kamujen kanssa Gormiteista ja vertailla niitten 'powereita'?



Mitä pahaa siinä on??



Minä antaisin ap:na lapsille sen, minkä omillenikin- tasan tarkkaan naapurin mamma tietää 'salaa', missä lapset ovat ja mitä siellä tekevät. Eli antaa luvan syödä karkkia ja katselle tv:tä naapurissa. Kuhan oma puhtoinen maine vain säilyy.

lapsia on niin monenlaisia. Ehkä teille päätyvät ne joita ei muualle huolita.

vaikkei hänellä noita hahmoja olekaan. Ne pelaavat kaiket päivät futista ja sählyä ja hippaa siellä ulkona. Tulen eri aikoihin eikä kukaan ole koskaan missään kyhjöttänyt, eikä myöskään mitään powerivertailuja ainakaan ulkona käydä.

Poika saa kyllä leikkiä noilla, mutta meille ei osteta. Karkkia kyllä saa ja DVD:tä katsella, mutta tuossa muoviroskassa menee mun raja.

baguganit, gormitit ja pokemonit. Ne nyt vaan kuuluu poikien elämään ja leikkeihin ja jos et niistä mitään tajua, olet auttamattomasti OUT niistä geimeistä! Eli onko parempi sitten kyyhöttää päiväkodin pihalla yksinään kuin jutella kamujen kanssa Gormiteista ja vertailla niitten 'powereita'? Mitä pahaa siinä on?? Minä antaisin ap:na lapsille sen, minkä omillenikin- tasan tarkkaan naapurin mamma tietää 'salaa', missä lapset ovat ja mitä siellä tekevät. Eli antaa luvan syödä karkkia ja katselle tv:tä naapurissa. Kuhan oma puhtoinen maine vain säilyy.

Meillä on 6-vuotiaalla kaksi Gormiti-hahmoa, koska sai kaverilta synttärilahjaksi. Eipä ne lopulta sitten paljoa kiinnostaneet.

Kavereita löytyy siitä huolimatta eikä yhtään ole "ulkona". Olisi suorastaan säälittävää, jos pojat ei osaisi muuta tehdä kuin puhua noista hirviömitälie-leluista!

baguganit, gormitit ja pokemonit. Ne nyt vaan kuuluu poikien elämään ja leikkeihin ja jos et niistä mitään tajua, olet auttamattomasti OUT niistä geimeistä! Eli onko parempi sitten kyyhöttää päiväkodin pihalla yksinään kuin jutella kamujen kanssa Gormiteista ja vertailla niitten 'powereita'? Mitä pahaa siinä on?? Minä antaisin ap:na lapsille sen, minkä omillenikin- tasan tarkkaan naapurin mamma tietää 'salaa', missä lapset ovat ja mitä siellä tekevät. Eli antaa luvan syödä karkkia ja katselle tv:tä naapurissa. Kuhan oma puhtoinen maine vain säilyy.

liikkuvat vähän tasokkaimmissa porukoissa kuin päiväkodin Bakugan- ja Gormitjengit Pokemoneista nyt puhumattakaan.

Ja ihme kyllä naapurinkin lapset olisivat aina meille tulossa vaikkei meillä tuota roinaa olekkaan.

baguganit, gormitit ja pokemonit. Ne nyt vaan kuuluu poikien elämään ja leikkeihin ja jos et niistä mitään tajua, olet auttamattomasti OUT niistä geimeistä! Eli onko parempi sitten kyyhöttää päiväkodin pihalla yksinään kuin jutella kamujen kanssa Gormiteista ja vertailla niitten 'powereita'? Mitä pahaa siinä on?? Minä antaisin ap:na lapsille sen, minkä omillenikin- tasan tarkkaan naapurin mamma tietää 'salaa', missä lapset ovat ja mitä siellä tekevät. Eli antaa luvan syödä karkkia ja katselle tv:tä naapurissa. Kuhan oma puhtoinen maine vain säilyy.

liikkuvat vähän tasokkaimmissa porukoissa kuin päiväkodin Bakugan- ja Gormitjengit Pokemoneista nyt puhumattakaan. Ja ihme kyllä naapurinkin lapset olisivat aina meille tulossa vaikkei meillä tuota roinaa olekkaan.

Eräs tuttava ei ostanut lapselleen tämän ainoaa joululahjatoivetta, joka sattui hänen mielestään olemaan ällöttävä muovihömpötys. Sääliksi kävi lasta, joka joulun jälkeen murheellisena kertoi meidän lapselle, ettei pukki tuonut hänen toivomaa lahjaa. Onko se oikeasti ihan maailman loppu vanhemmille, jos sen verran joustaa leluasioissa, että lapsi tulee onnelliseksi?

karseita otuksia jotka vain tappelee keskenään. mitään järkevää leikkiä niillä ei pysty kehittelemään. Ole päiväkodissa töissä ja siellä pojat tuo mitä ihmeellisempiä örkkejä lelupäivinä. Nämä lelut taistelee, tappelee, lyö ja potkii toisiaan ihan koko ajan. Olen totisesti päättänyt että meille EI niitä tule.



Oma poika on kohta 6v eikä ole ikinä edes pyytänyt tällaisia lahjaksi. Leikkii kavereidensa kanssa ulkona ja sisällä. Sisällä esimerkiksi rakentelevat legoilla, ajavat autoilla, tai leikkivät mitä kummallisempia mielikuvitusleikkejä joia varten rakentavat sohvista majoja / veneitä / asuntoautoja yms. Tällaisiin leikkihin tuen lastani paljon mieluummin kuin päättömiin, järjettömiin tappelujuttuihin.



Ja aivan onnellinen poika on, vaikkei hän ikinä leikikään näillä muovihirvityksillä.

Harrastusvälineitä sekä laskettelusukset. Paljon kirjoja ja Legoja mm. ison linnan. Pari lautapeliä ja Geomageja sekä poikkeuksellisesti myös rahaa koska lähdimme lomalle heti pyhien jälkeen. Rahalla sai ostaa mitä halusi. Eikä takuulla halua noita Baguganeja uskokaa nyt fiksut lapset eivät leiki noilla.



Minua alkaa säälittää lapsesi jos oikeasti uskot että nuo tekevät lapsen onnelliseksi se on surullista!

Katsotaan silmät tapillaan, ja sitten pihalla haukutaan uskottomiksi, kun teillä on se telkkarikin!!!!

Oon ollut aika ihmeissäni.

-

Katsotaan silmät tapillaan, ja sitten pihalla haukutaan uskottomiksi, kun teillä on se telkkarikin!!!!

Oon ollut aika ihmeissäni. -

että ne lapset itse päättävät, että eivät saa katsoa telkkaria tai että tv on synti?!

Lapsi kattoo tv:tä uteliaisuuttaan ja huomaa, että se onkin kiva laite. Sieltä tulee mielenkiintoista ohjelmaa. Kuitenkin lapsi samalla tuntee sisimmässään tekevänsä väärin. Tulee kovia omantunnontuskia, helvetinpelkoa ja kurja fiilis. Lapsi on ristiriitojen keskellä. Tv ja sen ohjelmat kiinnostavat, mutta kotona sanotaan, että uskovaiset (taivaaseen menevät) eivät sitä katso. Kodin opetus vetää pienillä lapsilla voiton, ja taas "uskonvoimissaan"lapset voivat tuomita tv:n ja sen omistavat ihmiset. Lapset puhuvat aikuisten suulla. Lisäksi yhden pienen ohjelmapätkän katsominen voi aiheuttaa niin kovan helvetinpelon, että ei voi yöllä nukkua. Silloin lapsi useinmiten taipuu pyytämään syntejään anteeksi, ja seuraavana päivänä taas vahvasti ajattelee tv:n olevan syntiä. Kunnes taas tulee se päivä jolloin uteliaisuus vie voiton.. Ja taas painitaan omantunnontuskien ja ristiriitojen keskellä!

leikki pienenä kaikilla hirviöillä yms. mitä käsiinsä sai. Ne tappelivat ja tappoivat, riehuivat ja taistelivat, löivät, hakkasivat jne.

Nyt on mitä rauhallisin ja leppoisin täysjärkinen mies, tohtorintutkinto taskussa. Jos sinä et tykkää poikien jutuista, älä kuitenkaan kiellä niitä lapsiltasi jos he niitä haluavat.

karseita otuksia jotka vain tappelee keskenään. mitään järkevää leikkiä niillä ei pysty kehittelemään. Ole päiväkodissa töissä ja siellä pojat tuo mitä ihmeellisempiä örkkejä lelupäivinä. Nämä lelut taistelee, tappelee, lyö ja potkii toisiaan ihan koko ajan. Olen totisesti päättänyt että meille EI niitä tule.

Oma poika on kohta 6v eikä ole ikinä edes pyytänyt tällaisia lahjaksi. Leikkii kavereidensa kanssa ulkona ja sisällä. Sisällä esimerkiksi rakentelevat legoilla, ajavat autoilla, tai leikkivät mitä kummallisempia mielikuvitusleikkejä joia varten rakentavat sohvista majoja / veneitä / asuntoautoja yms. Tällaisiin leikkihin tuen lastani paljon mieluummin kuin päättömiin, järjettömiin tappelujuttuihin.

Ja aivan onnellinen poika on, vaikkei hän ikinä leikikään näillä muovihirvityksillä.

samaa mieltä, niin poikien jutuista kuin barbeista... olen tullut järkiini.



Mä en tykkää monista näistä leluista syystä, että ne on pakattu niin moneen muovikuoreen... Gormiteja meillä ei kukaan ole halunnut, ovat kai täällä out enkä niitä hankkisikaan, mutta jos saa lahjaksi, niin saa lahjaksi. Pokemon kortit ostin käytettynä, ja ne on oikeasti loistavat, ne kehittävät laskutaitoa kun niillä pelataan, meillä kaveri ekan luokan alussa jo laski sujuvasti siinä tarvittavaa sadan ylitys ja alitus yhteen- ja vähennyslaskuja päässään -musta se on kehittävä peli.



Bakuganien pelihommasta en ymmärrä, eikä ymmärrä kaverikaan, mutta itse tykkään niiden muodoista ja meillä on kehitetty niillä ihan omia pelejä.



Gogoilla nyt vaan on yksinkertaisesti kiva leikkiä, sama kuin leikkisi marmorikuulilla, mutta monivivahteisempaa peliä, enemmän variaatioita.



Ja meidän kaverin ykköshitti on silti jalkapallo, ja muutenkin kaikenlainen liikunta. Mielikuvitusleikit, rakentelut, lautapelit, kirjojen lukemiset ym. on ihan yhtä lailla mukana. Ei ne ole poissulkevia asioita.

jos aletaan kertomaan että jonkun LELUN perusteella mun lapsi on TASOKKAAMPI kuin muiden. Ei HerraJumala!!!!!!

lahjaksi kun vanhemmat kovaan ääneen paasaa, että sellaista roskaa ei meillä näy.



Meillä nimittäin on kuopuksella sellainen kaveri. Sai jouluksi pulkan ja jonkun elokuvan ja kauko-ohjattavan kalliin auton. Ei ole ollut bionoclejä ja vain pari pientä legoautoa. Pelikoneita ei ollut lainkaan kotona.



Äitinsä sitten suri, että pojalla ei ole lainkaan kavereita. No ei siellä kukaan käynyt kun ei ollut mitään, millä leikkiä. Tää poika pysyi porukoissa mukana siksi, että käskin oman pojan pitää huolta, ettei jää porukan ulkopuolelle.



Nyt tokaluokan keväällä kun käyvät yksin kylässä niin tää poika istuu vain koneella toisten kotona ja haluaisi pelata. Meillä leikkii legoilla ja bionocleilla innoissaan kun on paljon erilaisia osia (isoveljien kokoelmat käytössä eli legoja on paljon). Äitinä selittää, että poika ei kotona leiki mitään vaan katsoo kaunareita ja salkkareita hänen kans.



Vaikka heillä ei ole ollut näitä roskaleluja ja ei pelikoneita niin pojasta on alkanut tulla tosi väkivaltainen ja kiusaa toisia. Ei pidä kypärää pyöräillessä ja ajaa ajoteillä ja ei tottele mitään. Kävi talvella polkemassa hiihtolatuja ja heitteli nastoja pyöräteille yms.



Että sellaista tulee lapsesta, kenellä ei ole leluja ja pelejä vaan pelkästään tarpeellista ja sivistävää tavaraa.

Meidän lapset eivät ole iässään nähneet esim Star Wars ohjelmaa mutta hyvinpä ovat kaverit opettaneet laser ja valomiekkashowt. Tai Bakugan taistelee- juttuja.

Meilläkään ei pelata kun ei ole hommattu mitään konsolia tms.



Mutta kyllä mä antaisin katsoa tv:tä tai dvd:tä, jätskiä ja karkkia jos muuten teillä syödään. Voithan, jos sen äidin kans tulee puheeksi, niin sanoa, että ihan vieraanvaraisutta vain..



Kurjaa toisaalta, että joissain kodeissa menee noin tiukaksi. Äärilaidoilla ei yleensä tule hyviä tuloksia lasten tulevaisuutta ajatellen.

Tai jos tekee, niin on jossakin muualla vikaa.



Meillä muksu on uskaltanut (mikä termi!) toivoa myös sellaisia leluja, mistä me vanhemmat emme pidä (juurikin Gormitit, Baguganit ym.). Mutta toivomuslistalla on aina niin paljon kaikkea muutakin, että puuttuvien perään ei jäädä suremaan. Se kuulostaa jo epäterveellisen pakkomielteiseltäkin!



Kavereita on silti niin päiväkodissa kuin naapurustossakin. Yhdessä pyöräilevät, pelaavat jalkapalloa tai sählyä, keinuvat, leikkivät piilosta ja yhtenä päivänä huomasin isompien tyttöjen opettavan pienimmille vanhaa kunnon tervapataa!

Kotona (yksin ja) kavereiden kanssa leikitään legoilla ja junaradalla. Merirosvoteema on myös suosittu. Kauppaleikki alkaa nostaa päätään. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka!



Eli mihinkään lapsi ei ole näitä tarvinnut hirviöleluja (tai aidon näköisiä leikkiaseita, jotka olemme myös kieltäneet). Ja olisikin säälittävää, jos kaverisuhteet olisivat sellaisesta kiinni.