Miten mä pääsisin eroon ampparipelosta? Nyt jo ahdistaa ajatuskin niistä!
Sydän alkaa heti käymään kierroksella kun ajattelenkin niitä.
Viime kesänä olivat jotenkin niin kauhean äkäisiä ja tulivat lähelle.
Pistikin yksi, ensimmäisen kerran. Enkä edes huitonu/huutanu kun seisoin paikallani.
Pisto ei ollut kamala ja luulin että pelko ois helpottanut, kun tiedän nyt miltä se tuntuu.
Mutta ei.
Pelon olen jo isompaan lapseen tartuttanut, hän sanoi yks ilta että kesällä ei oo yhtään kivaa kun on niitä ampiaisia.. =/
Kommentit (9)
Yhtään ampparia en oo vielä nähnyt, pari kimalaista kyllä...
Tosin mä olen niille allerginenkin, että sinänsä jonkinlainen pelko lienee ihan aiheellista, mut kun mä tiedän meneväni taas ihan hysteeriseksi, enkä voi sille yhtään mitään :(
toivottavasti tästä kesästä ei tule yhtä ampiaisrikas. Viime kesänä en paljoa ulkona ollut. Vihaan niitä ja mulla on ihan oikea ampiaskammo, vaikken ole kertaakaan saanut edes pistosta
koska en osaa vastata kysymykseen...
Itse pelkään kanssa, ja aivan hysteerisesti. Minua ei ikinä ole pistänyt, ja oon aatellu myös, että jos pistäis niin en varmaan pelkäisi enää. Mutta nyt sitten kerroit, ettei sekään ehkä auta. apua.
Oon joskus miettiny et pitäskö mennä johonki psykologille, mut tuskin sekään auttais.
Nyt itsellä pieni vauva, ja mietin kokoajan että jos ampiainen menis vaunuille, niin uskaltaisinko suojella vauvaa, ja miten? Ostin hyttysverkon vaunuihin, mutta on tilanteita, että ei ole mitään verkkoa ja vauvan vaikka sylissä...
Ihan kamalaa, ampiaiset on syy miksi vihaan kesää...
Ja itsekin olen allerginen. Jos ampiainen lentää sisälle, minun on oikeasti poistuttava toiseen huoneeseen ja mies saa hoitaa listimisen.
ihanaa, että on muitakin...
Mikä siinä on että niin pieni öttiäinen saa aikuisen niin sekaisin. En oikeasti edes pelkää kipua vaan sitä inhottavan pelottavaa ampparia mun iholla. yäk.
Se lentääkin niin ärsyttävästi ja jää kihnuttamaan jotain seinää pitkäks ajaks.Toisin kuin ne karvapallot(joita pelkään myös) lentää lähinnä kukasta kukkaan...
Saatan säikähtää välillä kun vaikka mopo menee jossain kaukana niin luulen sitäki ampparin ääneks :D
Kun ampiainen tulee lähelle hengitys ikään kuin salpaantuu, enkä pysty liikkumaan. Sydän hakkaa ylikierroksilla ja ahdistaa kamalasti, mutten pääse edes toiseen huoneeseen pakoon, kun en vaan uskalla liikahtaa ollenkaan.
Olen allerginen, kuten veljenikin. Veljeni kävi kovin lähellä kuolemaa lapsena ennen kuin tiedettiin hänen allergiastaan. Tämä on jättänyt kamalan kammon minulle.
Mulle yleensä nimittäin nauretaan ivallisesti, kun juoksen esim. ulkoa sisälle ampparia karkuun.
Se suututtaa, en mäkään naura muiden peloille! Joskus olenkin sitten hermostunut kavereille, että ei ole oikeasti yhtään mukavaa tämä pelko!
Minäkin muuten viime kesänä oleskelin sisällä usein, koska en jaksanut enää sitä pelkoa. Ja ikkunat kiinni. Silloin avaan ikkunat kun mies on kotona ja voi tappaa ampparin.
Mä en uskalla itse edes tappaa. Olen koettanut, mutta en vaan voi mennä niin lähelle että saisin jollain huitaistua.
Toivotaan nyt kaikki ampparitonta kesää! =)
ap
Yksi kerä pihalla pörräsi ampiainen ja lapseni kasvoille. Olin aivan lamaantunut enkä voinut tehdä mitään! Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Toivoin vain ettei lapsi reagoisi pörriäiseen ja ampiainen lähtisi pian pois. Onneksi näin kävikin. Hyi kun vieläkin puistattaa!
En tiedä mikä auttaisi. Viime kesänäkin jouduttiin paljon olemaan sisällä, kun ei poikaa saanut ulos, kun tuli ihan hysteeriseksi jos näki jonkun pörisevän ötökän.