Puhutko pienelle lapselleni lässykieltä: pipi, hauva ym. Miksi? ov

että mitä monipuolisemmin kieltä käyttää, sitä älykkäämpi ja kielellisesti lahjakkaampi lapsesta tulee. Lisäksi vauvat nauttivat laulavasta kielestä so lässytyksestä. Ja nämä molemmat pointit on muuten ihan tieteellisesti todistettu, pölhäke.

Ainoa johon olen syylistynyt on pipi! Ja tämä koska se vaan kuulostaa luonnollisemmalta kuin esim. "tuliko pipi" vs. "tuliko mustelma/kuhmu/haava"

Se on yksi tapa ilmaista tunteita. Mutta ymmärrän kyllä, että se ärsyttää, jos on vaikeuksia osoittaa vauvalleen kiintymystä, niin kuin tuntemillani kirjakielen puhujilla on.

luin jostain tutkimuksesta, että ihminen puhuu vauvalle luonnostaan sillä tavalla, koska se on osa kielenkehitystä

Sitä on selkeän kielen puhuminen monilla eri äänenpainoilla, niin pehmesti ja korkealta, kuin aikuismaisemminkin (mitä vauvempi, sitä pehmeämpi ja korkeampi ääni on pedagogisin).



Mutta sanavarasto ja kielellinen lahjakkuus eivät tarvitse lässysanoja, vaan runsasta erilaisten tekstityyppien kuulemista.



Kielellisesti melko nokkela lapseni ei ole jäänyt mistään paitsi, vaikka onkin 1-vuotiaasta lähtien kutsunut koiraa koiraksi, kuumaa kuumaksi, mahaa mahaksi ja pissaa pissaksi.

En koko aikaa, mutta välillä vaihtelun vuoksi.



Mutta en sellaista lutulutukieltä, ts. "No voi hellanluutelit titä meidän pikkuluitta vaavia ja ten töpövaapukkaita". Sellaisesta saan vain kylmiä väreitä.

En esimerkiksi puhu vatsasta vaan käytän tarpeen mukaan sanoja mahalaukku, suolisto, perna tai vaikka vatsaontelo. Meillä ei puhuta edes koirista vaan määritän aina tarkasti rodun kuten alaskanmalamuutti tai saluki.



Erityisen tärkeää on sivistyssanojen oikeanlainen käyttö, joten jo 3v ikäisenä lapseni kykenevät näkemään eron sarkasmin ja ironian välillä tai käyttämään kriittistä termistöä analysoidessaan toisten vokalisointia.

on vauvalle hyväksi, totta kai! Kaikkihan sen tietävät. Mutta puhunkin nyt sanastosta.



ap

enkä myöskään esim. sanoja tisu, kikki, pimpsa, mamma. *oksentaa*

En esimerkiksi puhu vatsasta vaan käytän tarpeen mukaan sanoja mahalaukku, suolisto, perna tai vaikka vatsaontelo. Meillä ei puhuta edes koirista vaan määritän aina tarkasti rodun kuten alaskanmalamuutti tai saluki.

Erityisen tärkeää on sivistyssanojen oikeanlainen käyttö, joten jo 3v ikäisenä lapseni kykenevät näkemään eron sarkasmin ja ironian välillä tai käyttämään kriittistä termistöä analysoidessaan toisten vokalisointia.

Ihan satunnaisesti olen voinut käyttää pipi tai masu sanaa. Ollaan kyllä luettu lapsille kirjoja heti laitokselta kotiuduttaemme ääneen ja ovatkin kielellisesti lahjakkaita. Ei kai yksin lässytys vaan rikaskieli ylipäänsä ole lapsille hyväksi.

kun minä olen puhunut lapsilleni selkeää yleiskieltä ilman mussutuksia, niin lapseni osaavat kyllä mainita koirat roduittain, useimmat sisäelimetkin ja tuntevat huiman määrän sivistyssanoja - ihan luonnostaan. Tosin ovat myös kielellisesti hyvin lahjakkaita ja oppivat ajoissa puhumaan. Mutta siis nimeenomaan ivaamasi MONIPUOLINEN kielenkäyttö (lässytys ei ole sitä, 2!) parantaa lapsen kielellisiä kykyjä.

Enkä tiedä miksi, se vain tulee automaattisesti. Ehkä mulle itselleni on lapsena puhuttu niin?



Käytän lapsellisia sanoja puhuessani lapselleni. En kylläkään muuta s->t ja r->l vaan sanon äänteet oikein. Nyt kun lapsi on kyselyiässä (mikä toi on?) sanon asioiden nimet oikein. Ei se ole lapselta pois että hän tietää masun ja vatsan tai mamman ja maidon olevan sama asia.

Se on yksi tapa ilmaista tunteita. Mutta ymmärrän kyllä, että se ärsyttää, jos on vaikeuksia osoittaa vauvalleen kiintymystä, niin kuin tuntemillani kirjakielen puhujilla on.

Niin edelleen siis puhun kyllä vauvalleni hyvin hellällä ja lämpimällä äänensävyllä, koska minulla nyt sattuu olemaan häntä kohtaa hyvin lämpimiä tunteita, rakastavia jopa, mutta käytän aikuisten sanoja, koska haluan hänen oppivan puhumaan fiksusti alusta alkaen.

ap

kun minä olen puhunut lapsilleni selkeää yleiskieltä ilman mussutuksia, niin lapseni osaavat kyllä mainita koirat roduittain, useimmat sisäelimetkin ja tuntevat huiman määrän sivistyssanoja - ihan luonnostaan. Tosin ovat myös kielellisesti hyvin lahjakkaita ja oppivat ajoissa puhumaan. Mutta siis nimeenomaan ivaamasi MONIPUOLINEN kielenkäyttö (lässytys ei ole sitä, 2!) parantaa lapsen kielellisiä kykyjä.

Meillä melko samanlainen meininki.

mutta käytän aikuisten sanoja, koska haluan hänen oppivan puhumaan fiksusti alusta alkaen.

ap

Puhuksää ihan ylleiskieltä aina muutenki, vai puhutko jottain murretta? Missäpäin Suomee asutte?

Ite kun puhun murretta, ni mun olis tosi outoa alakaa puhumaan lapselle sitte ylleiskielellä. Niinku käyttää deetä esimerkiks. Mää sanon mettä ja käyvään enkä metsä ja käydään.

Täytyy kivittää seuraavan kerran kun kuulen jonkun kutsuvan puolisoaan haniksi, pupuksi tai musseliksi.



Lyhyt "lässytyssana" specifioi asian paremmin kuin pitkät fraasit ja lapsen on helpompi ymmärtää. Käykö ap pitkiäkin filosofisia keskusteluja 2 vuotiaan kanssa mustelman anatomiasta? Onneksi olkoon ap, jos sinulla on lapsia (jota epäilen vahvasti) heillä on varmasti ratkiriemukas lapsuus.



Olen täysin vakuuttunut siitä että jokaisen neron äidit mussuttivat lapsilleen eivätkä puhuneet kirjakieltä. Lässyttäminen kuuluu tiettyyn ikäkauteen, harvemmin kuitenkaan kuulee teineille enää mussutettavan.

jolla on ongelma tämän asian kanssa? Jos sinusta on loogista, että tiettyjen sanojen rajaaminen pois lapselle käyttämästäsi sanastosta on muuta kuin kielen keinotekoista köyhdyttämistä? Jos sinun mielestäsi lapsesi pystyy käsittelemään sanaa koira mutta ei sanaa hauva? Tai että näiden kahden yhtäaikainen käyttäminen ilmeisesti on jotenkin pahasta sekin?



Kielen monipuoliseen käyttämiseen kuuluu myös laaja sanavarasto. Mikä noissa hauvoissa ja masuissa oikeastaan sinua niin tökkii? Jos lapsesi käyttää erehdyksessä sanaa hauva, alatko kakomaan? Torutko lasta ja sanot, että hyi hyi kulta, tuollaista kieltä ei meillä käytetä? :DDD



2

Sitä on selkeän kielen puhuminen monilla eri äänenpainoilla, niin pehmesti ja korkealta, kuin aikuismaisemminkin (mitä vauvempi, sitä pehmeämpi ja korkeampi ääni on pedagogisin).

Mutta sanavarasto ja kielellinen lahjakkuus eivät tarvitse lässysanoja, vaan runsasta erilaisten tekstityyppien kuulemista.

Kielellisesti melko nokkela lapseni ei ole jäänyt mistään paitsi, vaikka onkin 1-vuotiaasta lähtien kutsunut koiraa koiraksi, kuumaa kuumaksi, mahaa mahaksi ja pissaa pissaksi.

se lapsi muutakin kieltä kuin mitä sille puhutaan!

Mä en ainakaan lingvistinä näe, että noista lastensanoista olis lapselle jotain haittaa. Monethan niistä on sellaisia, että puhumaan opettelevien lasten on niitä helpompi käyttää pitkän tai äänteellisesti haastavien sanojen tilalla. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin oppii ne "oikeat" sanat.

Monikaan noista sanoista ei istu mulle, joten en niitä käytä, mutta mulle on ihan sama, miten muut tekee.

Olen vaan törmännyt pariin äitiin, jotka ovat melkoisen tunnekylmiä ihmisiä, ja jotka ovat suhtautuneet negatiivisesti vauvasanoihin ja puhuneet tosiaan ihan kirjakieltä lapsille, vaikka eivät muuten niin puhu.

Meillä nämä pipit ja hauvat ovat jääneet kun lapsi on kasvanut, massusta puhutaan kyllä edelleen koska satun tykkäämään siitä sanana.

Mun mielestä tärkeintä on, että äidin puhe vauvalle tulee luonnostaan eikä niin että yrittää täysillä vääntää hienompaa kieltä kuin mitä oikeasti puhuisi.

t. se tunneilmaisusta puhunut