Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä kiire saada lapsi kehittymään ennen naapurin lapsia?
12.05.2010 |
En käsitä tätä nykyvanhempien kiirettä saada jäkikasvunsa mahdollisimman äkkiä yökuivaksi, päiväkuivaksi, ajamaan ilman apurattaita polkupyörällä, kävelemään, syömään itse, lukemaan, laskemaan, uimaan jne.
Sitten jos ei jossain vanhempien mielestä ole tarpeeksi itsenäinen, täällä itketään, että onko se lapsi normaali.
Mikä kiire teillä on saada lapsi aikuiseksi ja pois jaloistanne?
Miksi ette anna lasten kehittyä omaa tahtiaan, tukien painostamatta?
Minun lapselleni en ole koskaan tyrkyttänyt esimerkiksi pottaa, vaan yhdessä sovimme, että nyt 3 vuotta täytettyään hän jättää vaipan pois. Niin jättikin. Pari kertaa tuli vahinko, mutta parissa viikossa oppi sekä päivä- että yökuivaksi, kun niin halusi. Aiemmin hän ei ollut valmis, enkä ymmärrä sitä, että väkisin istutetaan potalla musiikin ja palkintojen ja satujen kera.
Kommentit (2)
varsinkin ekoina vuosia oli kiire saada lapsi kasvamaan ja oppimaan - kyse oli siitä että en oikeasti tiennyt miten nopeasti lapset kehittyvät ja toisaalta siitä että esikoiseni oikeasti monessa jutussa on ollut ja on edelleen ikätovereitaan "hitaampi". Toisen kanssa osaa ottaa rennommin ja esikoisenkin kohdalla olen huomannut että kyllä ne taidot aikanaan tulee :-)
Oisko vertailussa kyse siitä, että kun oma lapsi on ensimmäinen, niin se todistaa kroonisesti huolestuneelle vanhemmalle, että lapsi on todennäköisesti "normaali"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
samaa mieltä, että äideillä tulee (myös itselläni) liikaa vertailtua lapsia. Pitäisi todellakin antaa jokaisen yksilön kehittyä omaan tahtiinsa ja muistaa se ettei esim. ensimmäisenä kävelemään oppinut ole välttämättä tulevaisuudessa paras juoksija -tyhmä esimerkki mutta kuitenkin. Olen yrittänyt itse opetella olemaan vertailematta ja ärsyttää kun välillä sorrun siihen. Kun tuttavani lapsi oppi kävelemään, pohdin miksi meillä ei samassa iässä vielä kävellä -TYHMÄÄ! Silti kun meillä opitaan joku taito joka jollain toisella on vielä odottamassa tuloaan, en todellakaan ajattele että mites niillä ei vielä osata ja hah hah meilläpä osataan.